Vesilaitokset on pidettävä julkisissa käsissä vaikka pidemmän kaavan kautta, katsoo asiantuntija – "Riskejä ei kannata ottaa"
Vesilaitokset on syytä pitää julkisessa omistuksessa vaikka perustuslain säätämisjärjestystä käyttäen, katsoo vesihuollon asiantuntija, dosentti ja tietokirjailija Tapio S. Katko Tampereen yliopistosta.
Katkon mukaan maa- ja metsätalousministeriön valmistelema esitys on riittämätön suhteessa siihen, mitä eduskunta Vesi on meidän -kansalaisaloitteen pohjalta päätti: vesihuolto on pidettävä kokonaan julkisissa käsissä.
– Tämä on niin tärkeä asia, että sen kanssa ei nyt saa hätiköidä, vaan tämä pitää hoitaa sillä lailla kuin tarvitaan, Katko korostaa Suomenmaalle.
Katkon mielestä opposition ja hallituspuolueiden ei ole syytä ryhtyä kinaamaan asiassa, koska he kaikki ovat olleet asiaa hyväksymässä yksimielisesti.
– Ja vieköön tämä sitten aikaa vähän enemmän ja käytetään se perustuslain vaatima menettely sitten, jos tarvitaan. Mielestäni se olisi aika selvä linjaus.
Katkon mukaan kunnan tai kuntien omistaman vesihuoltolaitoksen koko liiketoiminta mukaan lukien palvelujen toimittaminen ja tuottaminen voitaisiin vesihuoltolaissa myös määritellä voittoa tuottamattomaksi.
Yksityisen vähemmistöomistuksen mahdollistamista on perusteltu sillä, että kategorinen kielto saattaisi vaatia perustuslain säätämisjärjestystä. Se edellyttäisi lopullisen hyväksymisen jättämistä seuraavalle eduskunnalle kolmen neljäsosan tai kiireelliseksi julistamista viiden kuudenosan määräenemmistöllä.
Katkon mielestä lakiluonnokseen sellaisena kuin se nyt on, liittyy riskejä, joita ei kannata ottaa. Katkon mukaan yksityinen raha on hyvin äkkiä 49 prosentin osuudella määräävässä asemassa, jos useampi kunta on omistajana.
Katkon mukaan käydyssä keskustelussa turvallisuusaspekti on jäänyt liian vähälle huomiolle.
– Muilla aloillahan on viime aikoina paljastunut useita bulvaaneja. Tällaisella asialla ei kannattaisi leikkiä.
Jyväskylässä muutama vuosi sitten vireillä ollut vesihuollon osittainen yksityistäminen olisi Katkon mielestä ollut iso virhe.
Katkon mukaan kaupunginjohtaja ja talouspäällikkö olivat ilmiselvästi ajatelleet hoitaa asian ilman, että siitä syntyy edes laajempaa keskustelua.
– Semmoinen kuva siitä jäi.
Asian taustalla ollut konsulttiraporttikaan ei Katkon mukaan kestänyt päivänvaloa. Katkon mukaan myynnistä olisi tietenkin tullut Jyväskylän kaupungille rahaa, mutta vain tilapäisesti.
– Hetken se lämmittää, mutta ei sen jälkeen. Eihän lypsäviä lehmiä passaa myydä.
Suomenlahden eteläpuolella Tallinnassa tehtiin Katkon mukaan vesihuollossa järjettömyyksiä, kun yksityistämisellä haluttiin ilmeisesti neuvostomallista toiseen ääripäähän. Investoitu raha otettiin hyvin äkkiä takaisin ja jaettiin osinkoja. Sopimuksia riitautettiin ja tariffeja nostettiin.
– Siellähän oli toistakymmentä vuotta tilanne, että ei ollut minkäänlaista tariffin sääntelyä.
Katko kertoo seuranneensa vesihuollon järjestämistä 30-35 vuotta Suomessa ja muualla maailmassa. Vuodesta 2000 lähtien löytyy hänen saamansa tuoreimman tiedon mukaan 377 tapausta, joissa vesi- tai jätevesihuolto on uudelleen kunnallistettu yksityisestä omistuksesta tai pitkäaikaiselta yksityiseltä operaattorilta. Varsinkin Ranskasta tapauksia löytyy huomattava määrä.
– Ei tämmöinen turhasta synny, Katko huomauttaa.
Katkon mukaan myös Englannissa kunnallistaminen on päivänselvästi edessä oleva asia, kun on nähty, mihin kertarysäyksellä tehty täydellinen yksityistäminen on johtanut.
Maan erikoisuus on keskitetty vesitariffijärjestelmä, jossa parlamentti viiden vuoden välein päättää vesimaksujen tason. Suomessa asia on Katkon mielestä syytä pitää kuntien tai kuntien laitosten päätäntävallassa.
– Pidetään nyt sentään päätöstaso järkevällä tasolla, ettei eduskuntaan ruveta tämmöisiä asioita viemään, Katko näkee.
| Kolahtiko tämä juttu? – Pysy kärryillä politiikan käänteistä ja tilaa Suomenmaan ilmainen uutiskirje täältä!