Valtiovarainministeriön ylijohtaja ihmettelee kaupunkien huolta elinvoiman menetyksestä – "Menevätkö tässä sekaisin uudistukseen liittyvät ja siitä riippumattomat asiat?"

Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston osastopäällikkö, ylijohtaja Jani Pitkäniemi ei allekirjoita kuuden suurimman kaupungin kannanottoa sote- ja maakuntauudistukseen.

Helsingin ja Tampereen pormestarit sekä Espoon, Vantaan, Oulun ja Turun kaupunginjohtajat toteavat, että ”on ilmeistä, että uudistuksella on erittäin vakavia ja laajakantoisia vaikutuksia erityisesti kasvavien kaupunkien ja alueiden talouteen”.

– Menevätkö tässä sekaisin uudistukseen liittyvät ja monet siitä riippumattomat asiat, Pitkäniemi ihmetteli toimittajatilaisuudessa valtiovarainministeriössä maanantaina.

Valtionosuusjärjestelmän kriteerit ovat soten jälkeisessä maailmassa pääosin samat kuin nykyisin.

Sen sijaan uudistuksen myötä sote-menojen merkittävä kasvupaine, joka johtuu muun muassa ikärakenteen muutoksesta ja muuttoliikkeestä, poistuu.

Esimerkiksi Uudellamaalla sote-menojen kasvupaine olisi neljän prosentin luokkaa joka vuosi.

– Uudistuksen vaikutus tulorahoitukseen rajataan niin pieneksi, että kaupunkien elinvoima riippuu pitkällä aikavälillä ehdottomasti siitä, miten talous, työllisyys ja väestörakenne niitä kohtelevat, Pitkäniemi korostaa.

Kuntia suojellaan tehokkaasti rahoituksen muutoksilta, jotta niiden ei tarvitsisi nostaa veroastettaan. Uudistus tehdään kustannusneutraaliksi siten, että kunnilta poistuu sama määrä kustannuksia ja tuloja.

Kuntakohtaiset muutokset ovat kuitenkin suuria, joten lisäksi tarvitaan muitakin tasauselementtejä. Perinteisen valtionosuusjärjestelmän rinnalle tulee esimerkiksi siirtymätasaus, joka jää vuodesta 2024 eteenpäin pysyväksi siten, että sotesta aiheutuva tasapainon muutos on enintään +/- 100 euroa asukasta kohden.

– Se on kaiketi tiukin rajaus, mikä tällaisessa rahoitusjärjestelmän uudistuksessa on kuntahistoriassa tehty, Pitkäniemi sanoo.

Tasauksella ei kuitenkaan pelasteta kunnan taloutta, jos se on ollut epätasapainossa jo ennen uudistusta.

Kunnat vastaavat jatkossakin muun muassa elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja yleisen insfrastruktuurin ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Tällä on iso merkitys varsinkin suurille kaupungeille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja ympäristöterveydenhuollon sekä maakuntien liittojen ja maaseutuhallinnon tehtävät ja kustannukset siirtyvät maakuntiin vuoden 2020 alusta alkaen.

Niistä kertyy kaikkiaan 17,6 miljardia euroa eli yli puolet (56 prosenttia) kuntien käyttökustannuksista. Sote-kustannuksista kuntiin jäävät työmarkkinatuen rahoitusosuus ja oppilashuollon kuraattori- ja psykologipalvelut.

Kuntiin jää puolestaan koulutuspainotteisia valtionosuustehtäviä. Näitä ovat varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus, kirjastot, yleinen kulttuuritoimi ja taiteen perusopetus.

Lisäksi kunnat vastaavat toisen asteen koulutuksesta sekä tekevät maakuntien kanssa yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen eteen.

Avoimia ovat yhä työnmarkkinatuen ja perustoimeentulotuen rahoitusvastuiden jakautuminen. Kuntiin jää käyttökustannuksia noin 13,8 miljardia.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) ilmoitti perjantaina, että sote-uudistuksen käsittely lykkääntyy eduskunnassa kahdella viikolla.

Äänestämään päästäisiin vasta juhannuksen jälkeen. Osa laeista pitäisi kuitenkin saada voimaan jo 1. heinäkuuta.

– Nyt ollaan kriittisessä tilanteessa, ehtiikö tasavallan presidentti saada ne voimaan, jos äänestys menee loppukesäkaudelle. Koko ajan puhutaan viikon, kahden hajuraosta, maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja Päivi Nerg sanoo.