Vainoamisesta tehtyjen rikosilmoitusten määrä yllätti

– Vainoa ei aina tunnisteta vainoksi. Sitä voidaan pitää erokriisinä tai mustasukkaisuutena, kertoo Oulun ensi- ja turvakoti ry:n työntekijä, psykoterapeutti Riitta Hannus.

– Mutta kun mustasukkaisuus jatkuu esimerkiksi kymmenen vuotta, kyse on jo jostain muusta.

Vainoaminen kriminalisoitiin vuoden 2014 alussa. Lakimuutos on osoittautunut tarpeelliseksi: rikosilmoituksia vainoamisesta on tullut yli odotusten.

Vuonna 2014 tutkintapyyntöjä tehtiin reilut 600. Vuoden 2015 tilastot ulottuvat toistaiseksi vasta lokakuun loppuun. Siihen mennessä ilmoituksia oli kirjattu 591.

Lapin yliopiston tutkija Anna Nikupeteri haastatteli väitöskirjaansa varten kahtakymmentä eron jälkeisen vainon uhria.

Aineisto on vuosilta 2011–2013 eli ajalta ennen vainoamisen kriminalisointia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että viranomaisetkin ovat tulkinneet vainoamistapauksia esimerkiksi huoltajuuskiistoiksi.

– Tekijät itse saattavat selittää toimintaansa kaipuuna entiseen ja ikävänä lapsia kohtaan, vaikka todellisuudessa lapset voivat olla keino lähestyä entistä puolisoa.

Uhkailua, seuraamista, väkivaltaa.

Vainoamisen uhrit hakevat apua usein juuri lastensa vuoksi.

Nimettömänä pysyttelevä uhri kertoo, että hän kääntyi ensiksi poliisin puoleen. Tilanteen ratkominen on kestänyt viisi vuotta, ja tällä hetkellä arki on jo tyydyttävää.

– Vainoaminen oli uhkailua kasvotusten, lähestymistä kaikkien viestintävälineiden kautta, perheen ja läheisten uhkaamista, seuraamista, ilkivaltaa ja väkivaltaa.

Avuksi tuli moniammatillinen ryhmä, joka teki perheelle turvallisuussuunnitelman ja järjesti tukea vaikeaan tilanteeseen.

– Hälytysjärjestelmät ja turvakamerat lisäävät ulkoista turvallisuutta, mutta oman turvallisuuden tunteen rakentaminen on pitempi prosessi, uhri sanoo.

– Erityisesti tutkimustiedon lukemisesta on ollut paljon apua.

Psykologian tohtori ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm kertoo oikeussalien uudesta puheenaiheesta, vieraannuttamisesta. Se tarkoittaa kielteistä vaikuttamista vanhemman ja lapsen suhteeseen.

On esimerkiksi tilanteita, joissa perheen äiti yrittää eri tavoin heikentää lasten ja isän välejä parisuhteen päättymisen jälkeen.

Joskus vieraannuttaminen ja vainoaminen kytketään toisiinsa.

Oikeuskäsittelyn aikana vainoaja voi puolustautua väittämällä, että uhri yrittää vieraannuttaa hänet lapsistaan.

– Se on tietysti uhrin kannalta kohtuutonta, Häkkänen-Nyholm sanoo.

Vieraannuttamista ei ole kriminalisoitu, eikä Häkkänen-Nyholm sitä toivokaan.

Sen sijaan hän toivoo, että tuomareita ja muita viranomaisia koulutettaisiin ymmärtämään, mistä vieraannuttamisessa ja vainoamisessa on kysymys.

Jos viranomaisilla on riittävästi tietoa ilmiöistä, Häkkänen-Nyholmin mukaan on melko helppo saada selville, onko kyse vieraannuttamisesta vai vainon kohteena olemisesta.

– Vieraannuttamiseen vetoamisesta on tullut eräänlainen muoti-ilmiö, ja sanaa on käytetty joissain tapauksissa väärin.