Upin tutkija pohtii sabotaasi-iskujen seurauksia: Näin länsi reagoisi, jos Venäjän laivasto aktivoituu Itämerellä
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu pitää mahdollisena, että tuoreet sabotaasi-iskut voivat laajentaa Venäjän hyökkäyksestä syntynyttä konfliktia myös Itämerelle.
– Mahdollisuutta ei voida sulkea pois, mutta en pitäisi horisontaalista eskalaatiota eli konfliktin alueellista leviämistä todennäköisenä, hän kirjoittaa twitterissä.
Horisontaalinen eskalaatio voisi Pesun mukaan tarkoittaa Venäjän Itämeren laivaston alusten siirtämistä lähelle vuotokohtia tai räjähdysten käyttämistä tekosyynä joillekin jatkotoimille.
– Venäjä on koko hyökkäyksensä ajan pyrkinyt lokalisoimaan sodan Ukrainaan ja myös estämään lännen suoran sotilaallisen väliintulon. Keskeinen väline tälle on ollut – ja on edelleen – Venäjän ydinasepelote ja sitä vahvistamaan pyrkivät julkiset uhkaukset, hän muistuttaa.
Konfliktin eskaloiminen Itämerellä lisäisi tutkijan mielestä todennäköisyyttä Naton ja Venäjän suoralle yhteenotolle sekä lännen kasvavaa valmiutta tukea Ukrainaa.
– Venäjän asema on erityisen vaikea Itämerellä, ja sen jalansija alueella heikkenee entisestään tulevaisuudessa. Tämä nähtävästi ymmärretään Venäjällä. Sen sotilaallinen toiminta Itämerellä johtaisi myös alueen valtioiden ja Naton vastatoimiin.
Pesu pitää selviönä, että Venäjän toiminta ja sen sotilaallinen voima Itämerellä on tällä hetkellä läntisten tiedustelupalveluiden tarkan syynin alla. Hän pohtii myös, voisivatko iskut olla pyrkimys Suomen ja Ruotsin Nato-teiden tukkimiseen.
– Ei vaikuta todennäköiseltä mutta ei aivan mahdottomaltakaan.Hyvä muistaa, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessin loppuun saattaminen on tällä hetkellä Unkarin ja Turkin käsissä. Isku Itämerellä ei vaikuta Budapestille tai Ankaraan räätälöidyltä viestiltä, hän toteaa.
Sikäli kun iskujen takana on Venäjä, Matti Pesu pitäytyy edelleen arviossa, että sabotaasilla saatetaan pyrkiä horjuttamaan Euroopan yhtenäisyyttä.
– Kansainvälisen politiikan realistisen ajattelun yksi perusteeseistä on, että valtio voi hyväksyä abslouuttisia haittoja ja kustannuksia, mikäli se kokee, että niistä on sille suhteellista hyötyä, hän muistuttaa.