Tutkimus: Luottamus kuntapäättäjiin laskee – "Mihin puolueita enää tarvitaan?"

Yhä useampi suomalainen kokee kuntademokratian etääntyneen ihmisten arjesta.

Jo pidempään havaittavissa ollut trendi sai vahvistusta yhteiskuntatieteen tohtoreiden Tiina Rättilän ja Jarmo Rinteen tuoreessa tutkimuksessa Kuntademokratian kahdet raiteet.

Se perustuu eri puolilla maata toimivien asukasliikkeiden aktiivien haastatteluihin.

– Pienissäkin kunnissa päätöksenteko tuntuu olevan kaukana ja luottamus sitä kohtaan laskusuhdanteessa, Rättilä kertoo.

Isoissa liitoskunnissa luottamus poliittiseen päätöksentekoon on hänen mukaansa vieläkin huonommassa jamassa.

Yhteyttä uuden kuntamuodostelman päätöksentekoon ei löydy helposti. Varsinkin reuna-alueilla koetaan jäätävän paitsioon.

Demokratian etääntymisen vastareaktiona itseorganisoituva kansalaistoiminta on vahvistunut.

Asukasliikkeet ovat tästä yksi esimerkki. Niiden tavoitteena on parantaa oman alueen fyysistä ja sosiaalista viihtyisyyttä tai puuttua epäkohtiin.

– Kaupunginosissa tai kylillä tartutaan toimeen oma-aloitteisesti, koska ajatellaan, etteivät päättäjät tai virkamiehet välitä. Joku haastateltavista jopa sanoi, ettei ymmärrä, mihin puolueita enää tarvitaan.

Kylillä tartutaan toimeen oma-aloitteisesti, koska ajatellaan, etteivät päättäjät välitä.

Tiina Rättilä

Tutkijan mukaan yhtenä syynä demokratian etääntymiseen on päätöksenteon ammattimaistuminen ja virkamiesmäistyminen. Ilmiö on havaittavissa kaikkialla länsimaissa.

– Asiantuntijatietoa on olemassa valtavasti eikä kuntalaisten kokemustietoa aseteta sen kanssa samalle viivalle. Ihmisten näkemyksille ei anneta painoarvoa, Rättilä toteaa.

Kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon on jatkuvasti lisätty ja kuulemisvelvollisuuksia seuraa jopa laista.

Näillä ei kuitenkaan Rättilän mukaan koeta olevan todellista merkitystä.

Kansalaiset saavat kyllä lausua näkemyksensä, mutta ne eivät vaikuta päätöksentekoon aidosti.

Tilannetta voitaisiin tutkimuksen perusteella korjata esimerkiksi hajottamalla kunnallista päätöksentekoa ja siirtämällä siitä tiettyjä osia alueiden vastuulle.

– Edellytyksenä olisi oma budjetti, jotta asioita voidaan tehdä oikeasti, Rättilä huomauttaa.

Tällaista on jo kokeiltukin isommissa kaupungeissa.

Kansalaisten aitoon osallisuuteen kannattaa tutkijoiden mielestä suunnata voimavaroja, vaikka se virkamiesten näkökulmasta voi olla aikaa vievää ja kallista.

– Jos asioita suunniteltaisiin yhteistyössä asukkaiden kanssa ja heidän näkemyksensä otettaisiin vakavasti, lopputulokset olisivat kestävämpiä ja ne koettaisiin hyväksyttävämmiksi, Rättilä arvioi.

Hän on huolissaan siitä, miten vireillä oleva aluehallintouudistus vaikuttaa kansalaisten toimintamahdollisuuksiin.

Kun asiat viedään maakuntatasolle, etäisyys kuntalaisista vain kasvaa.

– Kuntademokratian kahdet raiteet tulevat erkaantumaan toisistaan entisestään, Rättilä ennustaa.

Hän kehottaakin poliitikkoja vakavasti miettimään, miten ihmiset saataisiin osaksi suunnittelua ja päätöksentekoa.

Se, mitä tähän saakka on tapahtunut, ei Rättilän mukaan ennusta hyvää.

– Kansalaisia ei ole otettu mukaan. Hädin tuskin kuntien päättäjiltä on kysytty mielipiteitä.