Korean sotataivaan pelätty saalistaja oli huono ostos – "Mukelolle" ei löytynyt roolia Suomen ilmavoimissa
Rissalan lentotukikohdasta Suomen ilmatilaa valvoneet MiG-21 -hävittäjät saivat kuolemattoman maineen ilmavoimien ainoina kaksinkertaiseen äänennopeuteen yltäneinä taistelukoneina.
Toinen Suomen käyttämä MiG-tyyppi, Korean sodassa amerikkalaisten F-86 Sabre -hävittäjiä vastaan tasapäisesti kamppaillut MiG-15 on jäänyt sen sijaan unohduksiin. Koneita hankittiin tosin vain neljä, kaikki kaksipaikkaista UTI-koulutusversiota.
Koneiden hankinta 1960-luvun alkupuolella liittyi MiG-21 -hävittäjien kauppaan. Neuvostoliitossa MiG-15 -tyyppiä käytettiin MiG-21 -koneisiin koulutettavien ohjaajien siirtymäkoulutukseen, koska kaksipaikkaisia MiG-21-koneita ei vielä ollut käytössä.
Suomessakin suoraa siirtymistä Fouga Magisterista MiG-21-hävittäjän ohjaimiin pidettiin liian suurena hyppäyksenä. Neljä Tshekkoslovakiassa Aeron tehtaalla valmistettua MiG-15UTI-konetta saapui Rissalaan 10.11.1962 neuvostoliittolaisten ohjaajien lentäminä.
Konetyypillä oli saapuessaan jo takanaan hieman kotimaista poliittista historiaa, sillä pääministeri Sakari Tuomiojan puolipoliittinen toimitusministeristö oli yrittänyt hankkia MiG-15-hävittäjiä Neuvostoliitosta vuonna 1954.
Hankkeesta oli päätetty pienessä hallituksen sisäpiirissä Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken, eikä siitä ollut kerrottu etukäteen presidentti J.K. Paasikivelle, puolustusvoimien johdolle eikä ulkoministeri Ralf Törngrenille.
Majuri ja hävittäjä-ässä Lauri Pekuri kävi Neuvostoliitossa salaa jopa koelentämässä koneen, mutta ei suositellut sen hankintaa teknisesti jo vanhentuneena polttoainesyöppönä.
Sotien jälkeen oikeistolaisimman hallituksen virittämä hanke aiheutti kulissien takana poliittisen myräkän, sillä kalustoa ei vielä 1950-luvun puolivälissä ollut tapana ostaa Neuvostoliitosta.
Myöskään hankkeesta vihiä saaneet Yhdysvallat ja Britannia eivät katsoneet sitä hyvällä. Lopulta Suomi perääntyi kaupasta ja päätyi ostamaan MiGien sijaan Vampire Trainer – harjoituskoneita Isosta-Britanniasta.
Tunnukset MU-1-4 saaneet koneet saivat lempinimen ”Mukelo”. Koneen suurin nopeus 3000 metrissä oli 1015 km/h ja maksimilentomatka 700 kilometriä. Lisäpolttoainetankeilla se saatiin kasvatettua 1250 kilometriin.
Kaikki neljä konetta palvelivat Rissalassa Hävittäjälentolaivue 31:ssä. MiG-21-koneeseen tähtäävässä koulutuksessa Mukelolla lennettiin 14 lentoa ja noin 8 lentotuntia.
Yksi MiG-15UTI tuhoutui Sumiaisissa marraskuussa 1970 ohjaajan eksyttyä ja hypättyä koneesta polttoaineen loputtua. Koneen ohjaaja majuri Seppo Vuorio pelastautui laskuvarjon avulla puuhun, josta hän pääsi alas omin voimin.
Yhtä konetta käytettiin 1970-luvulla ajoittain koulukoneena Hallin koelentueessa ja muun muassa Drakenien tutkamaalina.
Kaikki Suomessa palvelleet MiG-15UTI-koneet peruskorjattiin Neuvostoliitossa vuosina 1968–1969. Muut huollot tehtiin laivueessa.
Lentäjät pitivät Mukeloa mainiona lennettävänä, mutta koneen käsittelyä maassa hankaloittivat jäykkäkäyttöiset ja heikkotehoiset paineilmajarrut. Koneen radio- ja suunnistuslaitteet olivat vanhanaikaisia ja toimivat huonosti.
Konetyyppi todettiin Ilmavoimien operatiivisella osastolla jo vuonna 1963 vanhentuneeksi, eikä sille suunniteltu jatkohankintoja.
MiG-15UTI-koneet eivät täyttäneet täysin tarkoitustaan välityyppinä MiG-21:een siirryttäessä osin koneiden vähäisen määrän ja osin vaatimattoman suorituskyvyn ja muiden ominaisuuksien vuoksi.
Mukeloista oli hyötyä lähinnä siinä, että koneella voitiin perehdyttää ohjaajia MiGien mittaristoon ja antaa tutustumismielessä koulutusta muidenkin joukko-osastojen ohjaajille.
MiG-15 muistetaan myös koneena, jonka ohjaimissa kuuluisa kosmonautti Juri Gagarin tapasi kohtalonsa 27. maaliskuuta 1968.
Onnettomuuden syy on yhä epäselvä. Kosmonautti Aleksei Leonov kertoi myöhemmin omana näkemyksenään, että onnettomuuden aiheutti SU-15-hävittäjä, joka rikkoi äänivallin niin lähellä Gagarinin konetta, että tämä joutui pahaan kierteeseen ja syöksyi maahan.
Viimeisen lennon Suomen ilmavoimien MiG-15UTI:lla lensi 17. helmikuuta 1977 kapteeni Ari Piippo. Jäljelle jääneet kolme Mukeloa ovat säästyneet.
MU-1 on Hallinportin ilmailumuseossa Jämsässä, MU-2 Päijät-Hämeen ilmailumuseossa Vesivehmaalla ja MU-4 Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella.
Juttua korjattu 23.11. klo 17.17: MU-4 on Suomen Ilmavoimamuseossa Tikkakoskella, ei Keski-Suomen ilmailumuseossa, kuten jutussa alun perin luki. Kyseinen museo on ollut vuodesta 2016 lähtien nimeltään Suomen Ilmavoimamuseo.