Hermoja raastava hyttysongelma piinasi Hitlerin päämajaa – onneton ratkaisuyritys raivostutti natsijohtajan
Natsijohtaja Adolf Hitlerin ”Sudenpesäksi” nimetty päämaja sijaitsi Itä-Preussissa nykyisen Puolan alueella strategisesti hyvällä, mutta muuten hieman ongelmalliseksi osoittautuneella paikalla.
Hitler saapui seurueineen Sudenpesään 24. kesäkuuta 1941. Seudulle johti hyvät tiet ja sieltä pääsi nopeasti Berliiniin. Ympärillä oli myös järviä, soita ja vesistöjä, jotka tekivät mahdollisen hyökkäyksen alueelle vaikeaksi.
Idän-sotaretken alkuvaiheessa rintamalinja oli vielä kaukana, kesällä 1942 Donilla asti. Puna-armeijan sijasta Hitleriä esikuntineen vaani kuitenkin toinen, hyvin hankalaksi osoittautunut vihollinen. Tiheä metsä kosteikkoineen ja lampineen oli otollista maastoa hyttysille, joiden sakeat parvet piinasivat Hitleriä esikuntineen kesäisin.
John Grehan kertoo vuonna 2021 julkaistussa kirjassaan Hitler’s Wolfschanze (Hitlerin Sudenpesä) Hitlerin sihteerinä toimineen Gertraud Humpsin valittaneen elämän Sudenpesässä olleen yhtä piinaa. Vartijoiden piti käyttää hyttysverkkoja ja myös ikkunat oli varustettava verkoin. Myrkytetyt kärpäspaperit toivat jonkin verran helpotusta hýttysongelmaan, mutta eivät likimainkaan ratkaisseet sitä.
Hitlerin sihteerinä myös toiminut Christa Schröder vihasi niin ikään hyttysiä, jotka pistivät hänen jalkansa turvoksiin. Schröderin mukaan miehet pääsivät vähemmällä pitkien nahkasaappaiden ja paksujen univormujen ansiosta. Miehillä ainoa ongelmakohta oli kaula, ja jotkut käyttivät hyttysverkkoa koko ajan.
Öisin Sudenpesän äänimaisemaa hallitsi sammakkojen kurnutus. Hitlerin kerrotaan kuunnelleen rauhoittavaa luonnonkonserttia mielellään nukkumaan mennessään.
Eräänä yönä natsijohtaja äkkäsi kuitenkin kurnutuksen vaienneen. Kun Hitler kysyi, mitä sammakoille on tapahtunut, hänelle kerrottiin, että hyttysongelma oli vihdoin ratkaistu. Lammikoihin oli kaadettu satoja litroja petroolia hyttysten toukkien tappamiseksi. Sivuvaikutuksena myös sammakot olivat tosin kuolleet.
Hitlerin lentäjän Hans Baurin mukaan natsijohtaja raivostui asiasta kuultuaan.
– Oletteko ennen nähneet tuollaisia idiootteja? He pääsivät eroon sammakoista, mutta hyttyset jäivät. Sammakot syövät tuhansia hyttysiä joka päivä, natsijohtaja pauhasi.
Hitlerin määräyksestä lammikot puhdistettiin suurella vaivalla. Lammikoihin kaadettiin puhdasta vettä ja lähiseudulta pyydystettiin tilalle uudet sammakot.
Koska hyttysten lisääntymiskierto on kuitenkin paljon sammakkoja nopeampi, hyttysongelma palasi ja alueen asukkaiden piina jatkui.
Uusien sammakoiden hankkiminen natsijohtajan käskystä hyttysten hävittämisessä menetettyjen tilalle saattaa olla yksi toisen maailmansodan erikoisimmista ”sotilaallisista” operaatioista. Kovin tarkkaa kuvausta siitä ei kuitenkaan ole ilmeisesti jälkipolville jäänyt.
Sotakirjurina Sudenpesässä toiminut Helmuth Greiner valitti päiväkirjassaan alueen hyttysongelmaa kaameaksi. Greinerin mukaan järjettömämpää paikkaa päämajalle tuskin olisi voinut valita hyttysille ihanteellisine soisine lehtimetsineen ja tyynine lampineen.
Muutenkin majoitusolot olivat Greinerin mukaan sietämättömät. Bunkkerit olivat kylmiä ja kosteita ja ilmastointilaitteiden päänsärkyä aiheuttavan huminan ja vedon vuoksi nukkuminen oli vaikeaa.
Grehanin kirjan mukaan Hitler sairastui Sudenpesässä myös pahoin punatautiin elokuussa 1941. Natsijohtajan henkilääkäri Theodor ”Theo” Morelli arvioi bakteerin olleen peräisin läheisiltä soilta.
Hitler ei ilmeisesti itsekään pitänyt päämajan sijaintia kaikilta osin onnistuneena. Hän arvioi löytäneensä tarkoitukseen ”kaikkein soisimman, hyttysrikkaimman ja ilmastoltaan kelvottomimman paikan”.
Hitlerin kerrotaan myös tokaisseen kerran sotakirjuri Greinerille, että ”epäilemättä jossakin ministeriössä huomattiin, että maa on halvinta täällä”.
Natsijohtaja vietti tärkeimmässä komentopaikassaan yli 800 päivää. Hitlerin rakastajatar Ewa Braun ei koskaan käynyt Sudenpesässä.
Hitlerin päämaja evakuoitiin Berliiniin lokakuussa 1944 neuvostojoukkojen lähestyessä Itä-Preussia. Saksalaiset ryhtyivät bunkkeriyhteisön räjäytystöihin tammikuussa 1945, mutta vaikeissa sääoloissa ja räjähdepulassa operaatio jäi puolitiehen.
Neuvostojoukot valtasivat alueen 27. tammikuuta 1945 laukaustakaan ampumatta.