Omalaatuinen kultti julisti Notre Damen "Järjen temppeliksi" 1793 – katolisen kirkon tuhoamista yrittäneen kaksikon tie päättyi mestauslavalle
Tulipaloremontin jäljiltä uudelleen vihitty Pariisin Notre Dame -katedraali on kokenut historiassaan yhtä toista.
Yksi erikoisimmista ajanjaksoista sijoittuu Ranskan suuren vallankumouksen maininkeihin. Syksyllä 1793 katedraali julistettiin ateistisen Järjen palvonta -kultin ”Järjen temppeliksi”. Esimerkkiä seurasivat monet muut pariisilaiset kirkot.
Järjen palvonta (ransk. Culte de la Raison) oli Jacques Hébertin ja Pierre-Gaspard Chaumetten perustama ateistinen uskonto, joka luotiin tuhoamaan katolinen kirkko vallankumouksen aikana.
Syyskuun 22. päivä 1792 julistettiin Ranskan tasavallan ensimmäisen vuoden ensimmäinen päivä. Vuosi jaettiin edelleen 12 kuukauteen, mutta kalenterista poistettiin kaikkien pyhimysten nimet, jotka korvattiin eläinten, hedelmien, kukkien ja mineraalien nimillä. Myös kristikunnan kirkkopyhät ja kristilliset juhlat korvattiin uusilla tasavaltalaisilla juhlilla.
Uuden ajanlaskun vuosipäivänä syyskuussa 1793 juhlakulkue kokoontui Bastiljin linnan raunioille, jonne oli pystytetty ”uudestisyntymisen suihkulähde”. Lähteen patsas esitti istuvaa naista, jonka rinnoista pulppusi vesisuihku kahteen alempana olevaan maljaan.
Kansalliskonventin presidentin Hérault de Séchellesin pitämän puheen jälkeen konventin jäsenet joivat yksitellen lähteen vettä ja jatkoivat matkaansa vallankumoustorille, jossa Ludvig XV:n patsas oli korvattu suurella vapaudenpatsaalla.
Patsaan paljastustilaisuudessa päästettiin irti tuhansia pikkulintuja. Kunkin kaulaan oli sidottu pieni ohut levy, jossa luki ”Olemme vapaat! Tehkää kuten mekin!”
Hebertistien kampanjan aikana monet ihmiset luopuivat kristinuskostaan Pariisin piispaa Jean-Baptiste-Joseph Gobelia myöten.
Marraskuun 7. päivänä 1793 Gobel astui esiin kansalliskonventissa, luopui piispanvirastaan ja katolisesta pappeudestaan ja selitti että tulevaisuuden uskonnoksi riitti vapaus, yhdenvertaisuus ja siveys. Hänen esimerkkiään seurasivat monet muutkin kirkonmiehet kautta maan.
Uuden uskonnon ensimmäinen jumalanpalvelus järjestettiin Notre-Damen sisäosiin rakennetussa temppelissä. Tilaisuus alkoi valkopukuisten tyttöjen laulaessa ylistyslaulun järjen kunniaksi.
Ensimmäisen lauluosuuden päättyessä ”Järjen jumalatar” tuotiin kantotuolissa alttarille ja hän vastasi lauluun kirkkaalla sointuvalla äänellä. Suuren yleisön katsellessa hän polki jaloillaan ristiinnaulitun kuvaa.
Puhetilaisuudessa uuden uskon perustajat kertoivat elottomien jumalankuvien hylkäämisestä ja niiden korvaamisesta elävällä kuvalla, järjen ja luonnon mestariteoksilla.
Saint-Eustachen kirkko Pariisissa muutettiin järjen palvontamenojen aikana eräänlaiseksi ravintolaksi tai kabareeksi, jossa tarjoilijattaret hyväilivät kävijöitä. Monipuolinen ruoka- ja juomatarjonta lisäsi uuden uskonnon suosiota.
Tilaisuuksien jälkipuolella nuoret puolialastomat naiset kiipesivät alttarille ja aloittivat piirileikin, joka myöhemmin jatkui kadulla. Vastaavat esitykset toistuivat maakunnissa, ja kirkot joita ei oltu suljettu tai muutettu teatterisaleiksi, toimivat Järjen temppeleinä.
Hébertin ja hänen kannattajiensa puheet täydellisestä jumalankieltämisestä johtivat kirkkojen yleiseen ryöstelyyn Pariisissa ja Ranskan departementeissa. Kirkkojen kulttiesineet ja pappien kaavut joutuivat kansan pilkanteon kohteiksi.
Historiallisesti ja taiteellisesti arvokasta kirkon omaisuutta tuhottiin suuret määrät ja messupukuihin pukeutuneet miehet ja naiset etenivät kulkueena Pariisin kaduille ja heiluttivat käsissään piispansauvaa ja ristejä.
Väkijoukot irrottivat myös useita kirkonkelloja, sillä ”taivaanisän leluja” ei enää tarvittu. Myös kellotapulien purkamista harkittiin, koska niiden korkeus oli loukkaus tasa-arvoisuuden periaatteita vastaan. Vainajien arkut päätettiin peittää vain trikolorilipuin.
Katolinen vallankumousjohtaja Maximilien Robespierre piti järjen palvontaa naurettavana farssina, mutta oli huolestunut sen kasvavasta suosiosta kansalliskonventissa.
Vaikka suurin osa ranskalaisista vietti yhä kristillisiä juhlia, Robespierre ei halunnut ottaa riskiä uuden uskonnon leviämisestä ja kukisti hebertistien vallan.
Järjen palvonnan luojat Hébert ja Chaumette päätyivät mestauslavalle maaliskuussa 1794. Robespierre korvasi heidän uskontonsa Korkeimman olennon palvonnalla, joka toi uskontomaisuutta takaisin.