Tutkimus: Luonnonsuojelualueet suojaavat luonnon monimuotoisuutta ilmastonmuutosta vastaan – tutkija pitää nykyisiä suojelutoimia riittämättöminä
Ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen voidaan ehkäistä kattavalla suojelualueverkostolla, ilmenee Helsingin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta. Vaikutukset ovat sitä voimakkaampia mitä enemmän maapinta-alaa on suojeltu.
– Suojelualueet ehkäisevät pohjoisten lintulajien vetäytymistä napoja kohti ja auttavat osaa eteläisistä lajeista seuraamaan ilmastomieltymyksiään, filosofian maisteri Petteri Lehikoinen Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta sanoo tiedotteessa.
Lehikoinen tutki väitöskirjatyössään, ovatko suojelualueet kyenneet lieventämään ilmastomuutoksen epäedullisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
Lehikoisen kohdelajeja ovat linnut, sillä suomalainen laaja ja pitkäjänteinen linnustonseuranta tarjoaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen aineiston tutkia luonnossa tapahtuneita muutoksia.
Tutkimuksen mukaan pohjoisten lajien taantuessa ja eteläisten runsastuessa ilmaston lämpeneminen muokkaa lintuyhteisöjä.
Tutkimuksen mukaan Keski- ja Pohjois-Suomessa suojelualueen kyky puskuroida muutoksia vastaan kasvoi, mitä kattavampi ympäröivä suojelualueverkosto oli. Yhteyttä ei löydetty Etelä-Suomessa, jossa suojelualueiden kattavuus oli hyvin alhainen.
– Voi olla, että Etelä-Suomen suojelualueverkosto on liian harva osoittaakseen merkittävää sietokykyä ilmastosta johtuvia yhteisömuutoksia vastaan, Lehikoinen päättelee.
Lehikoisen johtopäätös on, että suojelemalla ja kunnostamalla korkealaatuisia elinympäristöjä voidaan lieventää ilmastomuutoksen aiheuttamia levinneisyysalue- ja yhteisömuutoksia. Hänen mukaansa nykyinen suojelutoimien laajuus on osoittautunut riittämättömäksi kansainvälisissä tavoitteissa ehkäistä luonnon monimuotoisuuden väheneminen.