Tutkijat: Isovanhemmuus voi auttaa hidastamaan kognitiivista heikentymistä
Isovanhemmuus voi auttaa suojaamaan aivoja ikääntymisen aikana, kirjoittaa The Washington Post useisiin viimeaikaisiin tutkimuksiin viitaten.
Tutkimusten mukaan isovanhemmuus saattaa liittyä paitsi hitaampaan kognitiiviseen heikentymiseen, myös pienempään dementiariskiin ja nuorekkaammin toimiviin aivoihin.
– Muiden hoivaaminen saattaa auttaa meitä tukemaan aivojen terveellistä ikääntymistä, sanoo Emory-yliopiston psykologian professori James Rilling Washington Postille.
Tutkimuksissa on havaittu pitkäaikaisia hyötyjä myös isillä ja äideillä: enemmän lapsia saaneilla vanhemmilla oli parempi toiminnallinen kytkeytyvyys sellaisissa aivoverkoissa, joilla on taipumus ohentua iän myötä.
Vuonna 2024 julkaistussa yhdysvaltalaisten isovanhempien ja dementian välistä suhdetta käsitelleessä väestötutkimuksessa tarkasteltiin yli 10 000 isovanhempaa. Tutkijat havaitsivat, että lastenlasten hoitaminen liittyi pienempään dementiariskiin 16 vuoden pitkittäisdatan aikana.
Vuonna 2025 julkaistussa tutkimuksessa, johon osallistui yli 10 000 ikääntynyttä Kiinassa, havaittiin, että alle 40 tuntia viikossa tapahtuva lastenlasten hoitaminen oli yhteydessä 24 prosenttia alhaisempaan dementiariskiin verrattuna isovanhempiin, jotka eivät hoitaneet lastenlapsia.
Tutkijat päättelivät tämän johtuvan osittain vähentyneestä yksinäisyydestä ja parantuneesta digitaaliteknologian saatavuudesta.
Myös varsinainen hoivaaminen saattaa olla yhteydessä kognitiivisiin hyötyihin.
Hollantilaisen Tilburgin yliopiston kehityspsykologian jatko-opiskelijan Flavia Cherechesin vuonna 2026 tekemän tutkimuksen mukaan lastenlastensa hoitoon osallistuneilla isovanhemmilla oli parempi kielellinen sujuvuus ja episodinen muisti verrattuna isovanhempiin, jotka eivät osallistuneet hoitoon.
Tutkimusten mukaan isovanhemmuuden vaikutuksissa voi olla eroja isoäitien ja isoisien välillä. Vuoden 2025 kiinalaistutkimuksessa isoäidit hyötyivät eniten silloin, kun hoito oli kevyempää (alle 500 tuntia kahden vuoden aikana), kun taas isoisät hyötyivät suuremmasta hoitomäärästä (yli 500 tuntia).
Hollantilaistutkimuksessa taas vain lapsia hoitavien isoäitien kognitiivinen heikentyminen oli vähäisempää.
Tämä saattaa johtua osittain kulttuurisista sukupuolieroista. Isoäidit osallistuvat useammin fyysisesti kuormittavampaan työhön, kuten syöttämiseen, siivoamiseen ja hoidon järjestämiseen, mikä saattaa olla hyödyllisempää pienempinä määrinä.
Erot voivat liittyä myös niin sanottuun ”isoäitihypoteesiin”, joka selittää evolutionaarisia syitä sille, miksi naispuoliset ihmiset elävät pitkään lisääntymisiän jälkeen. Näyttö viittaa siihen, että isoäideillä on johdonmukaisesti myönteinen vaikutus lastenlastensa terveyteen.