Tulevaisuustutkija ei innostu tuomiopäivän kellosta – Näkee kristallipallossa kyläyhteisöjä
Pandemia, sota Euroopassa, ilmastonmuutos, sukupuuttoaalto, ruokakriisi, mitä vielä? Uskaltaisiko kristallipalloon edes kurkistaa, jos sellaiseen törmäisi?
Sitran tulevaisuusasiantuntija, tekniikan tohtori Mikko Dufva kertoo monien suomalaisten pohtivan, miten tulevaisuutta kannattaisi näinä aikoina ajatella.
Ennustaminen ei kuitenkaan ole koskaan ollut mahdollista, hän huomauttaa.
– Tulevaisuus on toisenlainen, siitä ei pääse mihinkään. Mutta meillä on kaikki keinot ja osaaminen tehdä tulevaisuudesta hyvä, Dufva sanoo.
Hän käyttää työssään kolmiota, jossa tulevaa voi hahmottaa kolmea asiaa puntaroimalla. Ne ovat menneisyyden paino, nykyhetken työntö ja tulevaisuuden imu.
Historiasta katsotaan, millaisia valintoja aikaisemmin on tehty. Nykyhetkessä on jo paljon käynnissä olevia muutoksia ja toiveissa olevaa tulevaisuutta voi edistää.
– Mitä me oikeastaan haluamme, että tapahtuu? Jos meillä ei ole siitä näkemystä, niin ajelehdimme nykyhetken työnnön varassa, Dufva sanoo.
Kansalaisen on tietysti vaikea vaikuttaa siihen, seuraako Ukrainan sodasta rauha vai kolmas maailmansota.
Dufva kehottaa pitämään mielessä myös pelottavimmat uhkakuvat kuten ydinsodan, nälänhädän ja energiakriisin. Hän kannustaa kuitenkin sisuuntumaan niistä lamaantumisen sijaan: miten voimme tehdä kaikkemme, jotta uhkakuvat eivät toteudu?
Uusia pandemioita tulevaisuusasiantuntija pitää lähes varmana, mutta koronan opettamana niihin osataan kenties reagoida ajoissa.
Pandemiatkin liittyvät isoon kuvaan siitä, että ihmisen ei pitäisi vallata näin suurta osaa maapallosta, Dufva toteaa.
Tulevaisuusasiantuntija ei anna kovin suurta painoarvoa kuuluisalle tuomiopäivän kellolle, jonka mukaan ihmiskunta on nyt 100 sekunnin päässä puolestayöstä eli sivilisaation tappavasta katastrofista. Dufvan mukaan yhden tulokulman tuomiopäivän kello ei sovi tämän hetken tulevaisuuskeskusteluun, johon tarvitaan useita eri näkökulmia.
– Minusta tuntuu, että ihmiset tykkäävät tällaisista niin sanotuista lopullisista tuomioista. Olemme kuitenkin ylittäneet jo todella monet tuomiopäivän kellon rajat, mutta elämä jatkuu, vaikkakin toisenlaisena.
Ihmisten elämänlaatu on parantunut rytinällä, mutta se on tapahtunut maapallon kantokyvyn kustannuksella. Monet nuoret pelkäävät jopa perheellistymistä ilmasto- ja sukupuuttokriisin vuoksi.
Dufvan mukaan nuorten huoli on täysin oikeutettu.
– Tuntuu, että heillä on paljon realistisempi kuva nykytilasta kuin monilla aikuisilla.
Yhdysvaltalainen tulevaisuustutkija Alex Steffen on ilmastokriisistä puhuessaan todennut, että emme ole vielä valmiita siihen, mitä on jo tapahtunut.
Se on Dufvan mielestä osuvasti sanottu. Hän uskoo, että ratkaisuja löytyy, mutta ne edellyttävät muutoksia ihmisten nykyisiin toimintatapoihin.
– Se ei tarkoita paluuta esiteolliseen aikaan, mutta kulutusyhteiskunnasta pitäisi siirtyä yhteisölliseen resurssien jakamiseen, Dufva kertoo.
Keskustalaiset saattaisivat haluta vahvistaa nykytrendiä, jossa suomalaiset asettuvat asumaan laajemmin ympäri Suomen. Uusimaa on jo kokenut historiallista muuttotappiota.
Dufva uskoo, että maaseudulle voi tulla uutta elämää, kun fossiilitalouden jälkeen alkaa ekologinen jälleenrakentaminen. Permakulttuuria eli mahdollisimman luonnonmukaista viljelyä harjoitetaan jo Suomessakin.
– Se voi olla hyvinkin paljon työvoimaintensiivisempää, jolloin maaseudulle tulee valtavasti työvoiman kysyntää.
Maaseutumaisissa ympäristöissä riittää Dufvan mukaan töitä myös luonnon ennallistamisessa, mikä on tärkeää kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuudelle.
Dufva kertoo pitäneensä kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelua aina keinotekoisena. Tuon rajan hän uskoo hälvenevän tulevaisuudessa muualtakin.
– Kenties syntyy uusia, pienempiä asutuskeskuksia, joissa asutaan tiiviisti resurssien kierron ja yhteiskäytön vuoksi, mutta samalla halutaan olla luonnon lähellä.
– Ehkä se on sitten kyläyhteisöjen maailma, Dufva pohtii.
Se ei hänen mukaansa sulje pois sitä, että kaupungistuminenkin jatkuu. Siitä on myös selviä signaaleja Suomessa.
– Monipaikkaisuus korostuu yhä enemmän. Meillä on jo paljon kokemusta paikkariippumattomuudesta töissä, harrastuksissa ja palveluissa.
Monenlaisia töitä riittää Dufvan mukaan ihmisille jatkossakin, vaikka robotit tulevat entistä vahvemmin avuksi.
– Ratkaisevaa on, miten hyvin voidaan auttaa ihmisiä löytämään uutta työtä ja kehittämään jatkuvasti osaamistaan. Suomen koulutustaso huomioiden en ole tästä huolissani.
Eduskunnan alainen Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra kutsuu itseään tulevaisuustaloksi. Eduskunnan sisälläkin asioita katsotaan päivänpolitiikkaa pitemmälle.
Sitä varten on tulevaisuusvaliokunta, jossa keskustan kansanedustaja Arto Pirttilahti on vaikuttanut jo seitsemän vuoden ajan. Siellä laaditaan esimerkiksi pohjapapereita tuleville hallituksille.
Pirttilahden mielestä tulevaisuustyö sopii hänen pirtaansa.
– Minulla on utelias luonne ja aluekehittäjän sydän.
– Viljelen mieluummin positiivisia tulevaisuusskenaarioita kuin täyttä dystopiaa. Mutta on hyvä myös tietää, mikä se toinen vaihtoehto voi olla.
Venäjän kohdalla se pahin laadittu skenaario jo toteutui, Pirttilahti sanoo.
Tulevaisuusvaliokunta nousi keväällä otsikoihin, kun jäsenet olivat seuraamassa performanssia, jossa taiteilija Artor Jesus Inkerö työnsi lateksihanskaa kurkkuunsa.
Performanssi esitettiin Helsingin Pikku-Finlandiassa, missä julkaistiin tulevaisuusvaliokunnan ja Taiteen edistämiskeskuksen Taiken yhteisen hankkeen loppuraportti siitä, miltä ikääntyminen näyttää vuonna 2060.
Pirttilahti ei hätkähdä omintakeistakaan taidetta.
– Ajatusvirran herättely kuuluu kuvaan, hän sanoo.
Valiokunnassa kansanedustajia ravistellaankin ajattelemaan asioita laajemmin kuin omasta poliittisesta näkökulmastaan, Pirttilahti kertoo.
Hän innostuu kuitenkin siitä ajatuksesta, että maaseudun mahdollisuudet voidaan nähdä jatkossa uudella tavalla. Pirttilahtikin uskoo, että yhteisöllisyys on selkeä tulevaisuuden trendi.
– Uskon, että tulevaisuus on kaikkiaan positiivinen. Teknologia uudistuu, ihmisten osaaminen lisääntyy ja suomalaiset ovat ratkaisukeskeisiä.
Mikko Dufvan mielestä syytä turhautuneisuuteen on syytä, jos nyt ei tehdä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja päästä nopeasti eroon fossiilisista polttoaineista.
– Nyt eletään merkittävien valintojen vuosikymmentä. Jos hyviä asioita ei aktiivisesti tehdä, ei pidä yllättyä, jos tulevaisuus on vain koko ajan huonompi.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä elokuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.