Tuhansia vuosia vanhat suoalueet selvisivät diktaattorin julmuuksista, mutta nyt niiden olemassaolo on uhattuna
Irakin Mesopotamian suot selvisivät aikoinaan diktaattori Saddam Husseinin valtakaudesta, mutta nyt niitä uhkaa yhä lisääntyvä kuivuus. Samalla aluetta tuhansia vuosia asuttaneiden suoarabien kulttuuri uhkaa kadota.
23-vuotias Mohammed Hamid Nour kertoo uutistoimisto AFP:lle, että suoalueiden kuivuminen on saanut hänen vesipuhvelilaumansa pienentymään. Syy on se, että alueen vedestä on tullut juomakelvotonta ja jopa myrkyllistä puhveleille.
Kelvoton vesi on tappanut osan hänen vesipuhveleistaan, ja osan hän on joutunut myymään.
– Jos kuivuus jatkuu eikä hallitus auta meitä, myös muut puhvelit kuolevat, hän kertoo. Mitään muuta elinkeinoa nuorella miehellä ei ole.
Aavikon keskellä sijaitsevat Mesopotamian suot sekä niillä asuvat suoarabit ovat saaneet Unescon maailmanperintöstatuksen. Suoarabit ovat viljelleet maata ja kasvattaneet karjaa alueella jo 5 000 vuoden ajan. He asuvat kaislasta rakennetuilla saarilla alueella, jossa Tigris- ja Eufrat-joki yhdistyvät.
Suoalueet ovat selvinneet historiansa aikana monesta.
1990-luvun alussa Saddam Hussein tuhosi suoalueita, jotta hän voisi metsästää alueella piilotelleita shiiakapinallisia.
Hussein teki muutamassa kuukaudessa aavikkoa noin 90 prosentista suoalueista. Monet suoarabit pakenivat tuolloin joko muualle Irakiin tai ulkomaille, muun muassa Ruotsiin.
Soita on saatu ennallistettua sen jälkeen, kun Saddam kaadettiin Yhdysvaltain johtaman invaasion myötä 2000-luvun alussa. Samalla myös suoarabeja palasi takaisin alueelle.
Nyt suoalueita uhkaavat kuitenkin uudet uhat: kuivuus ja ilmastonmuutos. Soiden määrä on kutistunut 20 000 neliökilometristä noin 4 000 neliökilometriin vuodesta 1990.
YK kuvaili aiemmin tänä kesänä tilannetta hälyttäväksi ja huonoimmaksi 40 vuoteen. YK:n mukaan peräti 70 prosenttia Irakin suoalueista kärsii veden puutteesta.
Ilmastonmuutoksen arvioidaan tulevaisuudessa sekä vähentävän sateita alueella entisestään että nostavan maapallon keskilämpötilaa jopa 2,5 asteella.
Ilmastonmuutoksen lisäksi soiden huonoon kuntoon vaikuttaa Eufrat-joen saastuminen. Alueen tehtaat ja sairaalat ovat kaataneet jokeen niin jätevesiä kuin torjunta-aineitakin, mikä on myös tappanut joessa olevia kalalajeja.
– Eufrat-joen korkeus Irakissa on nyt noin puolet siitä, mitä se oli 1970-luvulla, sanoo AFP:lle asiantuntija Ali al-Quraishi Bagdadin teknologiayliopistosta.
Taustalla on myös geopoliittisia tekijöitä. Naapurimaa Turkin rakentamat padot ovat heikentäneet veden virtaamista alueella entisestään, sillä Turkki on halunnut ohjata vesivaroja omalle väestölleen.
– Turkkilaiset ovat rakentaneet yhä enemmän patoja, joita heidän maataloutensa tarvitsee, al-Quraishi sanoo.
Vesikysymys on aiheuttanut pitkään jännitteitä Irakin ja Turkin välille.
Irak on pyytänyt Turkkia lisäämään veden virtaamista Irakiin. Tämä aiheutti maiden välille diplomaattisen kiistan, kun Turkin suurlähettiläs Irakissa syytti irakilaisia veden tuhlaamisesta.
Asiantuntijoiden mukaan Turkin väite ei tosin ole täysin tuulesta temmattu. Irak voisi tehdä toimenpiteitä, jolla vettä voitaisiin säästää enemmän.
Irakin vesivarojen ministeriön edustaja Khaled Shemal vakuuttaa AFP:lle, että viranomaiset tekevät kovasti töitä saadakseen turvattua suoalueet.
Maataloutta ja juomaveden turvaamista pidetään kuitenkin hallinnon ykkösprioriteettina. Moni kokee myös, että viranomaiset eivät tee tarpeeksi paikallisen suoalueen suojelemiseksi.
Samaan aikaan alueen ihmiset pohtivat, voivatko he selviytyä tulevaisuudessa alueella, jolla heidän esivanhempansa ovat asuneet jo vuosituhansia. Pahimmillaan suoarabien historiallinen kulttuuri on vaarassa kadota kokonaan.
Alueella on jäljellä vain muutamia tuhansia asukkaita, kun vielä 1990-luvun alussa alueella asui noin 200 000 ihmistä.
– Kun vesi alkoi kadota, myös ihmiset lähtivät, sanoo 20-vuotias paimen Youssef Mutlaq.
Yksi lähteneistä on Walid Khdeir, joka muutti pois alueelta vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa.
– Se oli vaikea päätös. Elämämme oli siellä, kuten myös isovanhempiemme ennen meitä. Mutta mitä muuta voisimme tehdä?, 30-vuotias mies kuvaa AFP:lle.
– Jos vesi palaa takaisin, palaamme suoalueelle. Elämämme on siellä.