Toimittajalta: Kello käy, talous kyntää – hallitus vaeltaa viimeiseen isoon savottaansa tyhjin taskuin
Säätytalossa tänään alkavaan Petteri Orpon (kok.) hallituksen viimeiseen kehysriiheen kohdistuu kovia paineita, mutta toisaalta vähän odotuksia.
Maan talouden osalta tunnelma on kuin uppoavassa laivassa, jossa kapteeni Orpo ja perämies Riikka Purra (ps.) yrittävät vakuuttaa matkustajille, että reikä pohjassa on itse asiassa moderni uima-allas.
Valtiovarainministeriöstä on etukäteen jo tehty selväksi, että liikkumavara on käytännössä nolla. Jos jotain halutaan antaa, se on otettava toisesta taskusta. Euroakaan ei tule lisää, ellei säästölistaan vedetä uutta viivaa.
Kun Sanna Marinin (sd.) hallitus kokoontui keväällä 2022 viimeiseen isoon talouspoliittiseen ponnistukseensa, pelättiin sotaa ja inflaatiota. Nyt taloutta jäytää lähes täydellinen pysähtyneisyys, ja hallituskauden rekordi on surkea.
Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi talvella, että hallituksen sopeutuspäätösten todellinen vaikutus on jäänyt vain 3,5 miljardiin.
Valtiokonttorin mukaan valtionvelka oli maaliskuun lopussa 193,4 miljardia euroa. Asukasta kohti velkaa oli 34 306 euroa. Nettolainanotto kuluvalle vuodelle on 13,1 miljardia euroa. Työttömyysaste on tällä hetkellä 10,5 ja yrityksiä on haettu konkurssiin hurjaa vauhtia.
Riihessä on pöydällä uusi 400 miljoonan euron sopeutuserä, jotta tarkkailuluokalle Suomen jo passittanut EU ei hermostuisi enempää.
Tarve olisi tietysti monin verroin suurempi. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) myönsi maanantaina HS:n haastattelussa suoraan, että hallitus ei saavuta tavoitettaan julkisen velkaantumisen vakauttamisesta.
Hallituksen järeillä työmarkkinauudistuksilla lupailtiin dynaamisuutta ja uusia työpaikkoja, mutta saatiin pelkoa, epävarmuutta ja irtisanomisia. Yritykset eivät työllistä, vaan antavat kenkää, koska kukaan ei uskalla ostaa mitään.
Viime kädessä talous on psykologiaa. Kun työikäiseltä väestöltä viedään usko huomiseen, mahdollisuus oppia uutta ja turvaverkko alta, se ei myöskään ryntää työhön, jota ei ole olemassa.
Hallituksen urakkaa ei helpota se, että maailmalta näyttää tulevan homeista märkää rättiä päin näköä kerta toisensa jälkeen. Vetoapua vientimarkkinoilta on turha odottaa, kun kansainvälinen politiikka on muuttunut mielipuoliseksi nyrkkeilykehäksi.
Tullimuureja hetken mielijohteesta pystyttelevän ja sotia sytyttelevän Donald Trumpin ”America First” tarkoittaa käytännössä ”Finland Last”. Samalla Vladimir Putinin röyhkeä hyökkäyssota Ukrainassa pitää energiamarkkinat epävarmuudessa ja investointihalut pakkasella.
Isossa kuvassa elpymistä voi alkaa odottaa vasta, kun nämä ongelmat tavalla tai toisella poistuvat.
Hormuzinsalmelta kenties leviävä ja syvenevä öljykriisi uhkaa lyödä viimeisen naulan talouden arkkuun.
Toistaiseksi hallituksesta on toisteltu, ettei akuuttia tarvetta polttoaineiden hinnan alentamiseen ole. Ehkä ”euron bensalla” ostetut persuäänestäjät sietävät maailmantilanteesta johtuvaa hinnannousua johonkin rajaan, mutta kuljetusalalla ja maataloudessa ahdinko alkaa olla todellinen.
Kehysriihen mielenkiintoisimpia yksittäisiä asioita onkin, tehdäänkö polttoainelaskujen keventämiseksi sittenkin jonkinlainen tilapäinen manööveri.
Oppositiosta keskusta on vaatinut myös epäselvässä tilassa olevan Turun tunnin junan pysäyttämistä ja rahojen käyttämistä rakennusalan elvytykseen. Jonkinlainen paketti rakentamiselle hallitukselta näyttäisi ennakkotietojen perusteella olevan tulossakin.
Oppositio on vaatinut myös tehottomaksi arvostellun yhteisöveroalennuksen peruuttamista, mutta sellaista ei ole tulossa.
Kahden prosenttiyksikön yhteisöveroale on nähty oppositiossa lähinnä muutaman ylimääräisen miljoonan siirtona suurten pörssiyhtiöiden taseisiin, joista ne kaiken päälle valuvat suoraan kansainvälisten sijoittajien taskuihin ja ulkomaille.
Irlanti on kyllä verotuksellaan luonut talousihmeen, mutta pohjolan perukoilla lähtökohta on jo maantieteellisesti aivan toinen.
Jotta resepti tepsisi, Orpon pitäisi alentaa verot Irlanninkin alle ja hinata koko Suomen niemi jonnekin muualle – pois uuden rautaesiripun varjosta ja Euroopan itäiseltä laidalta.
Keskustasta ja muusta oppositiosta on vaadittu hallitusta perumaan myös kotitalousvähennykseen tehdyt leikkaukset.
Kun remontista ja palveluista saa entistä vähemmän takaisin, suomalainen jättää kylppärin remontoimatta ja ikkunat pesemättä. Se on pois paikalliselta timpurilta ja siivousyrittäjältä, jotka on nyt ajettu ahtaalle.
Veropohjan paikkaamisessa ei oikein ole järkeä, jos rahat joudutaan maksamaan moninkertaisesti takaisin työttömyyskorvauksina ja yritysten konkursseina.
Kehysriihi on käytännössä Orpon hallituksen viimeinen mahdollisuus sysätä liikkeelle jotain vielä tällä vaalikaudella toteutettavissa olevaa ja vaikuttamaan ehtivää.
Ainakaan tähän mennessä oikeistohallitus ei ole saanut talouden rattaita pyörimään, ja kolme neljäsosaa vaalikaudesta on jo käytetty. Pieleen viritetyn politiikan täyskäännöstä tai olosuhteiden olennaista paranemista taitaa olla turha enää odottaa.
Voi olla, että elpyminen alkaa vasta sinä päivänä, kun Orpo ja Purra itse joutuvat kokemaan sen, mitä he ovat muille tarjonneet: etsimään uusia haasteita työmarkkinoiden, tässä tapauksessa hallitusvallan, ulkopuolella.