Tiesitkö tämän juhlaperinteen, missä pukki uhkasi kaataa uunin? – Halloweenille tilalle tarjolla kotimainen vaihtoehto
Kekrijuhlinta on vanha suomalainen perinne, jonka juuret ulottuvat kauas maatalouskulttuuriin ja sadonkorjuujuhliin. Perinteisiä kekriviikkoja vietetään tänä vuonna 17. lokakuuta – 6. marraskuuta.
Kekrin juhlintaan kuului ennen vanhaan ruualla ja juomalla herkuttelu pitkän ja työlään satokauden jälkeen. Raaka-aineet olivat satokauden ja syysteurastusten jälkeen runsaimmillaan ja kekriin kuului raskas syöminen.
Ennen kekrijuhlissa vieraili nurin käännettyyn turkkiin pukeutunut kekripukki, joka vaati kestitystä uhkaillen esimerkiksi kaataa uunin. Joissain osin maata on poltettu myös kekritulia.
Kekrissä juhlittiin maatalouden ja sadonkorjuuta, mutta myös esi-isiä ja vainajia muistettiin hyvän onnen takaamiseksi. Lisäksi kekri oli vuodenvaihteen juhla ja siten myös palkollisten lomaviikko. Kekrin tärkeää asemaa maatalousyhteiskunnassa kuvaa sanonta ”herrain joulu ja talonpojan kekri”.
Maa- ja kotitalousnaiset alkoi elvyttää suomalaiseen perinteeseen kuuluvaa kekriä Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Vaikka kekrillä on Suomessa pitkät perinteet, järjestö haluaa tuoda kekrin kuitenkin tähän päivään.
Uudempaa kekriviettotapaa edustaa risuista ja oljista tehty kekripukki, joka illan päätteeksi poltetaan ulkona.
Näin tehdään tänä vuonna muun muassa Tervossa, jossa toteutetaan eri toimijoiden yhteistyössä toteuttama kekritapahtuma suurena ulkotapahtumana.
Kekrijuhlien pääosassa on suomalainen lähellä tuotettu ruoka, yhteisöllisyys ja koko sen ympärille nivoutuva elinvoimainen maaseutu.
– Haluamme nostaa omaa perinnettämme Amerikasta rantautuneen kaupallisen Halloweenin tilalle, kertoo MKN:n järjestöpäällikkö Helena Velin.
Tämän päivän monet joulun ja uudenvuoden tavat juontavat juurensa kekriperinteeseen.
– Meillä on Suomessa omintakeisia vanhoja perinteitä, kuten kekri, jotka on syytä opettaa nuoremmillekin polville, Helena Velin summaa.
Kekri on sadonkorjuuseen liittyvä juhla, joten ruoka kuuluu siihen olennaisesti.
– Suosimme ruoissa kotimaisia raaka-aineita. Tunnelmaa voi luoda askartelemalla itse kotoisat somisteet ja käyttää niihin esimerkiksi ekologisia luonnon materiaaleja, Helena Velin neuvoo.
Yhdessä toteutetussa juhlassa suositaan lähiruokaa, nostetaan esiin tuottajia ja ruoantekijöitä. Tapahtuman ohjelmanesittäjiksi valitaan paikallisia esiintyjiä.
– Kekriä voi viettää monin tavoin. Kannustamme yhdistyksiämme järjestämään erilaisia yleisölle suunnattuja tapahtumia, joissa annetaan ideoita kasvisten käyttöön tai kerrotaan suomalaisesta ruoasta tuomalla esiin esimerkiksi ruoan joutsenlippumerkin perusteet. Samalla voi kertoa tarinoita kekristä ja järjestää kekrivisan, kertoo Helena Velin.
– Mukavia tapahtumia ovat myös kekrilounaat ja ohjelmalliset kekri-iltamat, joita kannattaa toteuttaa yhteistyössä muiden paikallisten yhdistysten ja yrittäjien kanssa.