Tarpeeksi lähelle tuleva musta aukko voisi vetäistä Maapallon radaltaan – täystuhoon riittää jo paljon vähempikin
Käytännössä on äärimmäisen epätodennäköistä, että yksikään musta aukko ikinä uhkaisi Maapalloa. Avaruuden valtavat välimatkat takaavat turvallisuutemme.
Avaruuden valtavia etäisyyksiä kuvaa hyvin se, että maailmankaikkeuden tiheys on noin protoni per kuutiometri. Siis murto-osa atomin koosta kuutiometrillä, johon kokoon Maapallollakin mahtuu atomimäärä, joka menee ihmisen käsityskyvyn yli.
Teoriassa musta aukko kuitenkin voi päättää elämän planeetallamme ilman, että sen tarvitsee tulla edes kovin lähelle.
Suurin osa mustista aukoista on tähdenmassaisia. Ne ovat syntyneet, kun massiivinen tähti on elinkaarensa lopussa romahtanut ja todennäköisesti samalla sylkenyt materiaansa avaruuteen supernovaräjähdyksessä. Jäljelle jääneessä mustassa aukossa vallitsee niin kova painovoima, ettei edes valo voi paeta.
Oma aurinkomme ei ole tarpeeksi suuri koskaan muuttumaan mustaksi aukoksi.
Maapalloa pitää kiertoradallaan pääosin oman massan ja auringon vetovoiman suhde. Kuu vakauttaa planeettamme pyörimistä osaltaan.
Tätä vakautta voi horjuttaa kuitenkin tarpeeksi massiivinen kohde riippuen siitä, mille etäisyydelle se tulee. Supermassiivinen musta aukko voisi vetää Maapallon radaltaan jo valovuosien päästä.
On myös huomattava, että musta aukko itsessään ei ole mikään avaruuden jätti-imuri, joka vetää kaiken puoleensa kuin magneetti. Esimerkiksi jos aurinko yhtäkkiä muuttuisi jollain taikaiskulla mustaksi aukoksi, se säilyisi saman massaisena eikä Maapallon kiertorata muuttuisi ollenkaan. Maapallolla tulisi toki kylmä.
Tavallisen mustan aukon tai tähden pitäisi osua melko syvälle aurinkokuntaan, että sellainen voittaisi auringon vetovoiman. Noin 30 kertaa auringon massaisen mustan aukon pitäisi tulla Neptunuksen kiertoradan sisäpuolelle, jotta sen vetovoima alkaisi vaikuttaa. Neptunus kiertää noin 30 kertaa kauempana auringosta (eli 30 astronomisen yksikön päässä) kuin Maapallo.
Saman mustan aukon pitäisi tulla Jupiterin kiertoradan tasalle (viisi astronomista yksikköä), jotta sen vaikutus olisi yhtä suuri kuin auringon.
Tällöin Maa voisi alkaa hiljalleen liikkua kohti aurinkokunnan ulkoreunoja, jolloin kylmyys tappaisi kaiken elämän. Jotain elämää voisi säilyä merten pohjissa, joissa planeetan sisäinen energia tuottaa lämpöä.
Pelottavalta voi tuntua ajatus, ettei tähdenmassaista mustaa aukkoa ehkä näkisi ennen kuin se on jo aurinkokunnan lähellä. Täysin tummaa kohdetta voi havainnoida vain sen vaikutusten kautta. Tähtien liikkeitä sen sijaan kyetään ennustamaan, ja riskejä arvioimaan sen suhteen, milloin jokin tähti ohittaa aurinkokunnan vaarallisen läheltä.
Tähdet ovat koko ajan liikkeessä galaksissamme, ja ne ohittavat toisiaan välillä suhteellisen läheltäkin. Noin 70 000 vuotta sitten edellinen tähti meni niin läheltä, että se sysäsi aurinkokunnan ulko-osien (Oortin pilven) meteoreja ja asteroideja suuremman määrän kohti meitä. Nämä voivat uhata muutaman miljoonan vuoden päästä myös Maapalloa.
Miljoonan vuoden päästä jälkeläisiämme uhkaa 0,6 auringon massan kokoinen Gliese 710-tähti. Se viskaa todennäköisesti niin suuren määrän avaruuskiveä Maata kohti, että joudumme ehkä jopa vaarallisen pommituksen kohteeksi. Tämä voi uhata elämää planeetallamme.
Eräs skenaario liittyen mustiin aukkoihin sekä spekulaatioihin älykkäästä muukalaiselämästä on ehkä kaikkein hurjin. Tarpeeksi edistynyt sivilisaatio voisi pystyä ohjailemaan suuria avaruuden kappaleita painovoiman avulla niin, että ne saattaisivat syöstä mustan aukon tarkoituksella kohti aurinkokuntaamme.
Tätäkään ei ehkä huomattaisi ennen kuin on liian myöhäistä tehdä mitään, eli käytännössä paeta toiseen tähtijärjestelmään. Todettakoon kuitenkin, ettei mitään todisteita ilkeistä supersivilisaatioista saati muustakaan avaruuden elämästä ole.
Mustat aukot voivat olla myös elämän pelastus.
Galaksien keskuksissa olevat supermassiiviset, jopa miljardien aurinkojen massaiset aukot pitävät galakseja kasassa. Äärimmäisen kaukaisessa tulevaisuudessa mustat aukot ovat viimeisiä kiinteitä objekteja, joita maailmankaikkeudesta on jäljellä. Tällöin äärimmäisen kehittynyt sivilisaatio voi käyttää hyväkseen mustien aukkojen pyörimisenergiaa ja pitää yllä kaikkeuden viimeistä elämää.
Lähteitä
Tähdet ja avaruus (6/2022)
Sky at Night Magazine (englanniksi)
Youtube-kanavat Kurzgesagt ja melodysheep (englanniksi)