Taiderikollisuuden asiantuntija uskoo, että Louvreen iskeminen oli tilaustyö
Yksityiskohtaisia kuvauksia taidemuseo Louvresta sunnuntaina varastetuista esineistä on julkaistu pitkin maailmaa. Nyt kymmenet tutkijat selvittävät, minne valtavan mediahuomion saattelemat esineet ovat matkanneet.
Eläköitynyt rikostutkija, taiderikollisuuden asiantuntija Kimmo Nokkonen ei usko, etteikö seuraava osoite olisi ollut selvillä jo etukäteen. Hän huomauttaa, että rikos vaikuttaa tarkasti suunnitellulta ja jopa harjoitellulta.
Nokkosen mielestä kyse on todennäköisesti tilauskeikasta, eli ammattivarkaat ovat ottaneet vastaan toimeksiannon.
– On kuolleena syntynyt ajatus, että tehtäisiin tällainen varkaus, saataisiin tavara haltuun ja vasta sitten lähdettäisiin myymään. En jaksa uskoa, että niitä ryhdyttäisiin kauppaamaan ihan vain markkinoille lähtemällä, hän sanoo STT:lle.
Tilauskeikka-arviota puoltaa Nokkosen mukaan sekin, että tekijät hakivat tietyt esineet, kuten Ranskan keisari Napoleon Bonaparten puolisolle kuuluneita koruja.
– Tuskin he vahingossa menivät juuri siihen huoneeseen, jossa nämä esineet olivat.
Mutta kuka haluaa hoteisiinsa esineitä, joiden katoamisesta on kuullut puoli maailmaa? Nokkonen korostaa, että hän voi ainoastaan spekuloida asialla. Yksi vaihtoehto on upporikas keräilijä tai keräilijöiden ryhmä, joita tavarat kiinnostavat tietystä syystä.
– Napoleon oli tiettävästi Adolf Hitlerin jälkeen Venäjän suurin vihollinen. Mikä sen nöyryyttävämpää kuin hakea häneen liittyvää kulttuuriesineistöä Ranskan kulttuurin kehdosta, Nokkonen sanoo.
Hän ei tarkoita, että taustalla olisi valtiollinen toimija. Tässä skenaariossa mahdollinen olisi vaikka suunnattoman rikas oligarkki.
Kovin näkyvästi kukaan keräilijä ei voisi hankintojaan esitellä.
– Voi olla joku häiriintynyt keräilijä, joka sitten piilottaa esineet pimeään komeroonsa, käy siellä itse ihailemassa niitä ja saa siitä tyydytystä.
Drouot-huutokauppakamaria johtava Alexandre Giquello on uutistoimisto AFP:n mukaan sanonut televisiossa, että esineitä on sellaisenaan mahdoton myydä ja että hän ei pidä tilauskeikkaa todennäköisenä vaihtoehtona.
Nokkonen huomauttaa, että jos ostajaa ei olisi valmiina, myyntiä voisi helpottaa tuhoamalla esineet osiin eli esimerkiksi irrottamalla jalokivet ja sulattamalla arvometallit. Sitä hän pitää surullisimpana vaihtoehtona.
Entinen rikostutkija uskoo, että tapauksen tutkijat tekevät nyt täyttä päätä teknistä tutkintaa etsiäkseen muun muassa tekijöiden dna:ta rikospaikalta tai sen ympäristöstä. Hän arvelee rikollisten ottaneen asian huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
– He ovat varmasti ajatelleet aika paljon myös sitä, miten tästä selvitään ilman että rikosvastuu toteutuu.
Jos rikosnimike on ryöstö eikä esimerkiksi varkaus, odotettavissa oleva rangaistus voisi Nokkosen mukaan olla varsin pitkä. Siksi hän uskoo tekijöiden tehneen kaikkensa välttyäkseen seuraamuksilta.
Vaikka tekijät ovat todennäköisesti kokeneita, se ei tarkoita, että he tietävät mahdollista tilaajaa nimeltä. Nokkonen sanoo, että välissä voi olla useitakin portaita.
– Jos minä olisin se, joka esineet on halunnut, pyrkisin kyllä rakentamaan välimiesjärjestelyn.
Esineiden varastaminen päivänvalossa museon ollessa auki ei Nokkosen mukaan ole poikkeuksellista. Erityisen tilanteesta tekee se, että kohteena on ollut yksi maailman suurimmista ja tunnetuimmista museoista.
– Se itsessään nostaa tämän ihan omaan atmosfääriinsä. Ja onhan varastettu esineistö kulttuurihistoriallisesti suunnattoman arvokasta.