STM:n johtaja vastaa Lepomäen kritiikkiin: "Maakunnat eivät voi surutta kuluttaa sote-rahojaan"

Maakuntien rahoituslaissa on monia yksityiskohtia, jotka korostavat talouskuria sote-menoissa, sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Raija Volk kertoo.

– Onnistuessaan tämä johtaa kolmen miljardin euron kustannusten kasvun hillinnän tavoitteeseen, hän sanoo.

– Tähän tarvitaan kuitenkin tavoitteellista muutosjohtamista.

Kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen mukaan sote- ja maakuntauudistus ei tuo hallituksen kaavailemia säästöjä muun muassa siksi, että maakunnilla ei ole kannustimia tehokkaaseen rahankäyttöön.

Lepomäki arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa , että maakunnan kannattaa pikemminkin maksimoida kulunsa, jotta seuraavan vuoden määräraha olisi mahdollisimman suuri.

Volkin mukaan Lepomäki on oikeilla jäljillä siinä, että kuntaveron korotuksen uhka toimii nykyisin motivaattorina sote-rahoista vastaaville kuntapäättäjille.

Jatkossa sote-rahoista päättävät maakuntavaltuustot puolestaan pelaavat valtion rahoilla. Mutta juuri tästä syystä rahoitustapa muuttuukin olennaisesti.

– Ylimenokauden jälkeen siirrytään tarveperusteiseen maakuntien rahoitukseen, Volk huomauttaa.

Hän uskoo sen toimivan tuhlailun tehokkaana jarruna.

Jos lähetteitä on poikkeavia määriä, maakunta ei maksa kannustinosuutta.

STM:n johtaja Raija Volk

Kunkin maakunnan rahoitus määräytyy asukkaiden palvelutarpeen eli muun muassa sairastavuuden ja ikärakenteen perusteella.

Nykyisin kunnan valtionosuuden pohjaa tarkistetaan koko maan tasolla vastaamaan kuntien todellisia kustannuksia. Tätä jälkikäteistä tarkastelua ei tehdä, kun sote siirtyy maakunnille, vaan summaan tulee pelkkä inflaatiokorotus.

– Maakuntien rahoituslaki on erittäin tiukka. Jos jollain maakunnalla on erityisiä rahoitusvaikeuksia, niin siihen on omat pykälänsä.

– Viime kädessä katsotaan, pystyykö maakunta toimimaan itsenäisesti, vai pitäisikö sen esimerkiksi tehdä yhteistyötä toisen maakunnan kanssa, Volk kertoo.

Lepomäen maalaama kuva siitä, että valtion rahahana olisi auki aina, kun maakunta on hölläkätisesti törsännyt rahansa, on liioiteltu.

– Maakunnat eivät voi surutta kuluttaa sote-rahojaan. Niille on luotu vahva seuranta- ja ohjausjärjestelmä valtion taholta, Volk huomauttaa.

Alkuvaiheessa maakunnat voivat saada harkinnanvaraista tukea, koska muutos on valtava, hän lisää. Maakuntia ei jätetä täysin oman onnensa nojaan jatkossakaan.

– Jos on osoitettavissa, että rahaa tulee liian vähän suhteessa tarpeeseen, neuvotteluissa käydään läpi maakuntien kustannuskehitystä ja syitä siihen.

– Joudumme vuosien varrella katsomaan, miten rahoituslaki toimii. Se on ihan normaalia, kun kyseessä on näin suuri muutos, Volk sanoo.

Lepomäen sote-kritiikkiin kuului, että kiinteä asiakaskorvaus kannustaisi ottamaan paljon asiakkaita ja hoitamaan heitä mahdollisimman vähän.

Paljon hoitoa tarvitsevat puolestaan kannattaisi ohjata erikoissairaanhoitoon.

Volk huomauttaa, että kuntien perusterveydenhuollosta lähetetään nytkin asiakkaita erikoissairaanhoitoon, ja toimenpiteiden tarve arvioidaan vasta siellä.

Volk uskoo, että asiakkaiden turha pompottelu osuisi sote-keskusten omaan nilkkaan.

– Se ei ole hyvää laatua, jos asiakkaan asioihin paneudutaan liian vähän.

Volk korostaa, että poikkeavan suuri lähetteiden määrä ei jäisi huomaamatta.

– Lähetteitä on helppo tarkkailla ja vertailla.

Maakunta maksaa sote-keskukselle kiinteän kuukausikorvauksen kustakin asiakkaasta. Siinä huomioidaan asiakkaan ikä, sukupuoli, sairastavuus, työssäkäynti ja muut sosio-ekonomiset tekijät.

Maakunnan sote-keskuksille osoittamasta rahasta vähintään 2/3 tulee kiinteänä korvauksena, mutta loput voivat olla korvausta esimerkiksi kannustimista ja suoritteista. Kannustinperusteisissa korvauksissa arvioidaan hoidon laatua ja kustannustehokkuutta.

– Jos lähetteitä on poikkeavia määriä, maakunta ei maksa kannustinosuutta, Volk toteaa.

Maakunta- ja soteuudistus tulee voimaan vuonna 2020.