Siperia on jälleen tulessa, eikä sammuttajia ole tarpeeksi

Venäjän Jakutiassa on jo kolmas vaikea metsäpalokesä peräjälkeen. Paloihin puututaan vasta, jos ne leviävät uhkaamaan asutusta tai muita tärkeitä kohteita.
Ulkomaat

Pitkien keppien päähän on kiinnitetty palavia kuminpaloja. Niillä joukko miehiä sytyttää rutikuivan maan palamaan metsäpalon rajoituslinjaksi tehdyn kaivannon toisella puolella. Hallitulla palolla on tarkoitus pysäyttää yksi Venäjän Siperiassa raivoavista lukuisista suurista metsäpaloista.

Jegor Zaharovin johtama ryhmä on jo seonnut laskuissa sen suhteen, kuinka montaa eri paloa he ovat olleet torjumassa sitten toukokuun lopun. Osa operaatioista on onnistunut, osa ei.

Kalustosta on puutetta ja palojen rajoittamiseen tarkoitetut kaivannot pitää kaivaa usein lapioilla sekä maastossa partioida jalkaisin. Koneita ja kulkuneuvoja enemmän Zaharov kaipaa kuitenkin uusia sammuttajia.

–  Me tarvitsemme lisää väkeä, hän toteaa yksikantaan.

Venäjän metsäpalojen torjuntaan erikoistuneella virastolla on käytettävissä valvonta- ja sammutustöihin 250 vakituista ja 150 kausityöntekijää alueella, joka on noin viisi kertaa Ranskan kokoinen.

Jakutian eli Sahan tasavallan soisella ja havuisella taigalla on ollut tänä kesänä tulessa noin 1,5 miljoonaan hehtaarin kokoinen alue. Kyseessä on jo kolmas kesä peräjälkeen, kun pohjoisen alueiden poikkeuksellista kuivuutta ja helteitä ovat seuranneet aiempaa laajemmat metsäpalot.

Metsäpaloja raivoaa toki myös muualla Venäjällä, myös aivan Suomen lähellä Karjalassa.

Paloja ilmasta tarkkaileva ja sammutusryhmiä kohteisiin opastava lentäjä Svjatoslav Kolesov aloitti työt vuonna 1988. Hän muistelee, että tuolloin työntekijöitä oli remmissä vielä 1600.

Alimitoitetut resurssit merkitsevät Kolesovin mukaan sitä, että tavoitteena periaatteessa olevasta palojen sammuttamisesta kokonaan joudutaan tinkimään. Sen sijaan uusia havaittuja paloja aluksi vain tarkkaillaan, ja sammutusryhmä lähetetään paikalle vasta, jos palo leviää.

–  Yritämme pelastaa asutetut alueet ja muut tärkeät kohteet, Kolesov selvittää.

Venäjän ympäristöministeriö julkisti jo vuonna 2015 linjauksen, jonka mukaan alueilla voidaan jättää metsä- ja maastopalot oman onnensa nojaan, jos niiden sammutuskustannusten voi olettaa nousevan suuremmiksi kuin tulen aiheuttamien vahinkojen.

Viiden vakituisen ja kahdeksan kesätyöntekijän ryhmää johtava Jegor Zaharov sai lopulta käyttöönsä maastoajoneuvon. Sitä ennen tunnelmat olivat kiristyneet, kun metsäpaloviraston suunnittelukokouksessa oli moitittu sammutusryhmän työn jälkeä.

Zaharov kertoo rynnänneensä ulos kesken kokouksen.

–  Mikä oikeus heillä on arvostella meitä? Kaverit ovat tehneet metsässä töitä kuukauden putkeen. Siinä kuka tahansa alkaa tuntea itsensä väsyneeksi, Zaharov päivittelee.

Kaikesta huolimatta hän aikoo jatkaa ryhmänsä kanssa töitä ja siirtyä nykyisestä paikasta Bjas-Kjujolin kylästä seuraavan palon kimppuun, taukoa pitämättä. Metsäpalokautta on vielä jäljellä.

–  Kaikki palaisi, jos me emme olisi täällä, hän perustelee.

Taigalla raivoavat palot tuntuvat savuna myös Jakutian pääkaupungissa Jakutskissa. Tämä on saanut kaupunkilaiset organisoimaan vapaaehtoisia avuksi harvalukuisille sammuttajille.

Turgun Popovin johtaman urheiluseuran jäsenet valmistautuvat lähtemään kohti Bjas-Kjujolia.

–  Emme voi seurata sivusta, kun kotimaamme palaa, Popov sanoo.

Hän perustelee sammutustöihin lähtöä myös viittoilemalla harmaalle taivaalle.

–  Eihän täällä ole mitään, mitä hengittää.