Saako turve lisäajan? – tuottajille tärkeintä ovat selkeät näkymät, "viisi vuotta on minimi"
Venäjän hyökättyä Ukrainaan sekaisin ovat monen muun pakan kanssa menneet myös energiakortit.
Kortille energiaa tuskin asetetaan, mutta uusia värisuoria on pakko muodostaa, kun venäläisestä energiasta pyritään irti. Julkisessa keskustelussa kortteja jaetaan uudestaan näkyvimmin turpeen suhteen.
Mikä siis on turpeen rooli Suomen huoltovarmuudessa? Varsinkin nyt, kun alaa on ajettu vauhdilla alas.
Suomen Turvetuottajat ry:n puheenjohtaja Hanna Haavikko muistuttaa, että käännös on tapahtunut käytännössä vain keskusteluissa.
– Päätöksiä ei pahemmin ole tehty. Mediasta on saatu lukea, että turpeen merkitys energiajärjestelmässä olisi puhuttua suurempi, mutta kuitenkaan ei ole linjauksia, paljonko turvetta pitäisi nostaa ja paljonko sitä pitäisi olla varmuusvarastoissa. Eikä Huoltovarmuuskeskuksesta ole tullut yhteydenottoja (turveyrittäjien suuntaan), Haavikko kertoo Suomenmaalle.
Turveyrittäjät tarvitsevat näkymiä. Ilman konkreettisia päätöksiä ja voimalaitosten kanssa solmittuja toimitussopimuksia liiketoimintaa on erittäin vaikeaa harjoittaa. Haavikko kuvaa tunnelmia turvetuottajien keskuudessa odottaviksi.
– Hallitus on puhunut tulevasta kesästä, mutta ovathan minkä vain liiketoiminnan näkymät aika pienet, jos puhutaan vain yhdestä vuodesta.
– Meidän mielestämme viisi vuotta on minimi. Ei mikään muukaan ala pysty toimimaan, jos nykivä juupas–eipäs-pallottelu vie siihen, että tehdään satunnaisesti, kun sattuu sopiva suhdanne kohdalle, Haavikko huomauttaa.
Perjantaina uutisoitiin, että valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) johtama varautumisen ministerityöryhmä on antanut Huoltovarmuuskeskukselle määräyksen turpeen varmuusvaraston perustamisesta. Työryhmä myös vetoaa kaukolämpöä tuottaviin yhtiöihin, että ne tekisivät ajoissa sopimuksia turvetuottajien kanssa turpeen nostosta. Halua myös luopumistuen muuttamiseen on.
Vielä ei ole varmuutta, miten tämä muuttaa turvetuottajien asemaa.
Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) pöydälle kuuluvat huoltovarmuusasiat, turve mukaan luettuna. Lintilä sanoo Suomenmaalle, että Huoltovarmuuskeskus on lisäämässä turpeen varastointia ja kaupalliset toimijat käyttöä, mutta suuri kuva ei energiaturpeen suhteen ole muuttunut.
– Tässä tulee ehkä pari vuotta lisäaikaa. Kuitenkin on selvää, että lähellekään niitä nostomääriä ei tulla menemään, mitä ne ovat enimmillään olleet.
– Pitkässä tähtäimessä yritykset ovat linjanneet lähtevänsä fossiilisten käytöstä pois, nyt etenkin venäläisen. Ja kun tämä kehitys menee läpi Euroopan, se tarkoittaa, että kapasiteettipulakin tulee olemaan valtava (fossiilisten alalla). Ei löydetä tekijöitä eikä teknologiaa, Lintilä kertoo.
Ministeri huomauttaa myös, että puu on tällä hetkellä merkittävästi halvempaa kuin turve, ja siksi yritykset käyttävät mieluummin sitä energiantuotantoon.
– Vaikka turpeelta laittaisi veron nollaan, niin silti puu on halvempi vaihtoehto.
Lapsesta asti perheyrityksen turvemailla kesiään viettänyt ja työskennellyt Hanna Haavikko on kokenut alan murroksen kouriintuntuvasti. Perheyritys myi kalustonsa, ja näyttää siltä, että viime kesä jäi viimeiseksi kesäksi, jolloin heillä turvetta nostettiin.
– Kun ei ole kalustoa, ei enää pystyttäisikään turvetta nostamaan. Vaikeushan muun muassa meillä on, että turvetta olisi vielä nostettavaksi, eli alue on jäänyt keskeneräiseksi. Sellaisten alueiden ennallistaminen jos jokin on vaikeaa.
– Näitä ei voi suojella ja metsittää saman tien. Pitäisi tehdä hirveästi panostuksia ja laittaa valtavasti ravinteita, sillä turve on äärimmäisen hapanta. Siinä maaperässä puut eivät suoraan kasva. Peltoviljelyynkään hapanta turvemaata ei heti voi muuttaa. Toki rajattu määrä turvetta niillä saa olla.
Kiirehditty alasajoprosessi vaikeuttaa siis turvealueiden jälkikäyttöäkin.
– Kokonaiskuvassa huolettaa, ettei tämä hätiköinti ja kesken jättäminen vain lisää hiilen päästämistä, vaikka näistä alueista toki saisi tehokkaita hiilensitojia, Haavikko harmittelee.
Hallituksen alkuperäinen tavoite oli puolittaa turpeen energiapoltto vuoteen 2030 mennessä. Tällä tahdilla turpeet olisi saatu nostettua rauhassa, mutta kiiruhtaminen jätti Haavikon mukaan suot keskeneräiseen tilaan.
Lintilä toteaa, että turvetuottajilla on ymmärrettävästi suuri huoli päällä.
– Toivetta on ollut, että turpeella olisi pitkä takuuhinta. Kymmenen vuoden takuuhinnasta ovat puhuneet, mutta tähän maailmanaikaan on täysin mahdotonta antaa jollekin energiamuodolle niin pitkä takuu.
– On nähty, kuinka hinnat ovat vuodessa muuttuneet dramaattisesti. Kuitenkin tuottajat toivovat ja tarvitsevat pidempää näkymää, Lintilä summaa yhtälön vaikeuden.
Turve on muutaman vuoden väliajalla, mutta selkeästi on tullut tietoon, että yritykset haluavat tehdä investointeja toiseen, uusiutuvien suuntaan.
– Tämä pätee läpi maailman. Jokin aika sitten luonani kävi Saudi-Arabian talousministeri. Saudi-Arabiahan on maailman suurimpia öljyn tuottajia, ja heilläkin on tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2060 mennessä. Ministeri sanoi, että tällä hetkellä he hakevat keinoja nimenomaan siihen, miten pääsevät öljystä pois, Lintilä kertoo.
Haavikko huomauttaa, että turve on muutakin kuin energiaturve.
– Sitä voi käyttää esimerkiksi lääketeollisuudessa monin tavoin, antiseptisessä aineessahan eivät bakteerit leviä kuten muissa. Kasvuturvettakin moni mielellään käyttää vaikkapa tomaattien ruukkukasvatukseen. Pelkkää kasvu- ja kuiviketurvetta ei kuitenkaan kannata nostaa, jos ei samalla nosta myös energiaturvetta.
Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä toukokuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeron voit ostaa täältä.