Turvetta tarvitaan nyt ylös suosta talven varalle – varautumisen ministerityöryhmä haluaa muuttaa turvetuottajien luopumistukea
Suomi varautuu polttoaineiden niukkuuteen Ukrainan sotaan liittyvien pakotteiden vuoksi ja haluaa kerätä polttoturvetta varastoon ensi talven varalle.
Venäjä on asettanut vastapakotteita, jotka kieltävät puuhakkeen ja puun viennin Suomeen. EU suunnittelee myös uusia pakotteita, jotka kieltäisivät öljyn tuonnin Venäjältä.
Pitkällä tähtäimellä turpeen polttamisella ei kuitenkaan nähdä tulevaisuutta. Päästöoikeuksien hinta on tehnyt siitä kallista.
Valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) johtama varautumisen ministerityöryhmä on määrännyt Huoltovarmuuskeskuksen perustamaan turpeen varmuusvaraston.
Ministerityöryhmä myös vetoaa kaukolämpöyhtiöihin, jotta ne tekisivät turvetuottajien kanssa ajoissa sopimuksia turpeennostosta.
Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntijan Petri Hirvosen mukaan yhtiöitä kannustetaan tekemään turvetuottajien kanssa sopimuksia nyt, jos yhtiöt arvioivat, että ensi lämmityskautena ei välttämättä ole saatavilla tarpeeksi puupolttoaineita.
– Jos ensi talvena huomataan, että turvetta tarvittaisiin, mutta sitä ei ole etukäteen tilattu, mitään ei välttämättä enää saakaan siihen hätään, Hirvonen sanoo STT:lle.
Turpeen tuotantoketjun näkökulmasta yhden tai kahden lämmityskauden aikajänne on lyhyt.
– Kaukolämpöyhtiöitten puolelta on viestitetty, että näillä päästöoikeuden hinnoilla sopimuksia ei haluta tehdä pitempiaikaisesti, sanoo Koneyrittäjät ry:n toimitusjohtaja Matti Peltola.
Peltolan mukaan on syntynyt valitettava pattitilanne.
EU:n päästökauppa on nostanut turpeen polttamisen hintaa. Päästöoikeuksien hinta alkoi nousta selvästi aiempaa korkeammalle tasolle vuoden 2020 aikana.
Hirvosen mukaan päästöoikeuksien hinta laski jonkin verran Venäjän hyökkäyksen jälkeen mutta on edelleen korkealla tasolla.
– Kyllä se (turve) pitemmällä aikavälillä on poistumassa päästökaupan vaikutuksen takia, Hirvonen arvioi.
VTT:n tutkimustiimin päällikön Tiina Koljosen mukaan myös jatkossa päästöoikeuksien hinta pikemminkin nousee kuin laskee.
Hirvosen mukaan puun tuonnin lakkaaminen Venäjältä kuitenkin hidastaa turpeesta luopumista, vaikka energiayhtiöt pyrkivätkin lopettamaan sen käytön.
– Myös huoltovarmuuden puolella tehtiin merkittävä linjanmuutos, sillä aikaisemmin ei ollut näköpiirissä, että energiaturpeelle perustettaisiin varmuusvarasto.
Hirvosen mukaan Huoltovarmuuskeskuksen turpeen varmuusvarastojen kooksi on määritelty 2,2 terawattituntia.
– Alun perin ajateltiin reilua terawattituntia, mutta viimeisimmän päätöksen mukaan koko vielä tuplataan.
Turpeen osuus Suomen kaukolämmöntuotannosta on ollut viime vuosina 15 ja 20 prosentin välillä, kertoo Hirvonen.
Viime lämmityskaudella turvetta käytettiin Suomessa Hirvosen mukaan noin 10 terawattitunnin verran. Määrä sisältää myös sähköntuotantoa.
Huoltovarmuuskeskus on arvioinut, että tulevalla lämmityskaudella turpeen käyttö on samassa suuruusluokassa kuin viime lämmityskaudella.
– Siitä on lähdetty, että tarve voisi realistisesti olla 8–10 terawattituntia, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osaston johtaja Pia Oesch.
Viime vuosina turpeenkäytön määrä on vähentynyt aiemmasta 15–17 terawattitunnista.
– Mutta vähenemä on kuitenkin ollut vähäisempää kuin miltä näytti esimerkiksi vuosi sitten, kertoo Oesch.
Turvetuottajien kannalta näkymä polttoturpeen kysynnästä yltää ainoastaan tälle tuotantokaudelle.
– Yrittäjillä ei ole kyllä mahdollisuutta investoida sillä näkymällä, sanoo Koneyrittäjät ry:n toimitusjohtaja Matti Peltola.
Varautumisen ministerityöryhmä haluaa muuttaa turvetuottajien luopumistukea siten, että tuen saanti mahdollistaisi turvetuotannon kahden vuoden ajan.
Työ- ja elinkeinoministeriöstä kerrotaan, että luopumistuen lopullinen muoto sekä tarkempi aikataulu ovat vielä tässä vaiheessa avoimia ja uudelleen pohdittavia kysymyksiä. Lainsäädäntöön palataan, kun tuki on hyväksytty ensi vuoden budjettiin.
Tänä vuonna valtio oli varannut noin 29 miljoonaa euroa tukea turvetuotantokoneiden romuttamiseen.
Peltola kertoo, että romutuspalkkioon varattu määräraha hupeni reilun kuukauden aikana.
– Yrittäjät ovat nähneet, että tulevaisuuden näkymää ei pitemmän päälle ole, Peltola sanoo.
Työ- ja elinkeinoministeriöstä kerrotaan, että tällä hetkellä romutustukea ei ole saatavilla.
– Käsittääkseni sitä ei tulla esittämään ensi vuodelle, kertoo neuvotteleva virkamies Tuija Ypyä STT:lle sähköpostitse.
Koneyrittäjien Peltolan mukaan yrittäjän ja tuotantoketjun sitoutumista turvetuotantoon voisi parantaa se, jos turpeen varmuusvarastoja hankittaisiin myös yksityisiltä turvetuottajilta. Peltolan mukaan turpeen tulisi kiertää varastossa noin kahden tai kolmen vuoden syklillä.
Tänä vuonna turpeentuotantokausi on lähtenyt liikkeelle nihkeästi. Vapon, joka on osa valtion energiayhtiö Neovaa, toiminta on keskittynyt Peltolan tietojen mukaan Itä-Suomeen. Keski-Suomessa urakoitsijaneuvottelut eivät ole onnistuneet.
– Saamieni tietojen mukaan Keski-Suomessa yrittäjät ovat saaneet sen verran huonoja tarjouksia, etteivät ole lähteneet töihin suolle, Peltola kertoo.
Pohjanmaalla polttoturvetuotanto nojaa tulevana kesänä yksityisiin tuottajiin ja heidän nostamaansa palaturpeeseen.
– Länsi-Suomen vinkkelistä näyttää, että jyrsinturvetta nostettaneen varsin vähän tällä kaudella.
Ilmastonmuutoksen hillintää ja tulevaisuuden energiajärjestelmiä VTT:llä tutkivan Tiina Koljosen mukaan on johdonmukaista, että Ukrainan sodan aiheuttamassa poikkeustilanteessa huolto- ja toimitusvarmuutta turvataan kotimaisella energialla, kuten turpeella.
Äkillisesti muuttuneessa tilanteessa valtiolla ja poliittisilla päättäjillä on velvollisuus varmistaa energian saatavuus kaikkina ajankohtina ja kaikissa tilanteissa, Koljonen sanoo.
– Tässä tulee ehkä tietyllä tavalla yksi askel taakse, mutta sitten meidän pitäisi ottaa kaksi askelta harppauksella eteenpäin.
Koljonen pitää tärkeänä, ettei päätöksillä lukita Suomen energian hankinnan tulevaisuutta pitkäksi aikaa eteenpäin.
– Tässä turvekysymyksessä on se tilanne, ettei olla tekemässä kuitenkaan mitään uusia investointeja turvesektorille.
Koljosen mukaan yhtä aikaa huoltovarmuudesta huolehtimisen kanssa olisi tärkeää investoida nopeasti uusiutuvaan energiaan, jotta sitä olisi käytössä riittävästi vuoteen 2030 mennessä. Lupaprosessit ja rakentaminen vievät aikaa.
Mielessä pitäisi pitää myös energian säästäminen ja rakennusten energiatehokkuuden parantaminen.
– Se luonnollisesti myös helpottaa tilannetta, joka meillä on energian toimitusvarmuuteen ja huoltovarmuuteen liittyen, Koljonen sanoo.