Ranskalaiskoneella koulutettiin taistelulentäjiä kuoleman varjossa – synkin vuosi vaati seitsemän uhria
Uutislähetyksissä oli 1960-70-luvuilla melko usein ikävää kerrottavaa Ilmavoimien lentotoiminnasta.
Onnettomuusuutisissa toistui erityisesti yksi konetyyppi: ranskalaisvalmisteinen Fouga Magister -suihkuharjoitushävittäjä, jolla Ilmavoimat oli lentänyt vuodesta 1958 lähtien.
Kaksipaikkainen kone oli ensimmäisiä alun perin koulutuskäyttöön suunniteltuja suihkukoneita. Suunnittelijoiden purjekonetausta näkyy muun muassa pitkässä, kapeassa siivessä ja tunnusomaisessa V-pyrstössä.
Lempinimen ”kukkopilli” erikoisen viheltävän äänensä mukaan saanut kaksimoottorinen kone oli sinänsä teknisesti luotettava, mutta ei aina antanut anteeksi lentäjien tekemiä virheliikkeitä.
Turvallisuutta heikensi myös heittoistuimen puute, kun pakkotilanteessa koneesta oli poistuttava omin voimin avatun kuomun kautta.
Ensimmäinen Fouga menetettiin toukokuussa 1959 FM-6:n pudottua mereen Luvialla polttoaineen loputtua. Kone hajosi pakkolaskussa ja koneen ohjaaja ja mekaanikko saivat surmansa.
Syyskuuta 1961 FM-3 syöksyi jälleen mereen Porissa ja molemmat lentäjät menetettiin.
Syyskuussa 1963 FM-24 syöksyi suohon taitolentoharjoituksessa Evijärvellä. Konetta ohjannut yliluutnantti Kalle Susi kuoli.
Susi oli erittäin kokenut ja taitava lentäjä, jolla oli takanaan runsaat 2 200 lentotuntia, näistä runsaat 700 nimenomaan Fouga Magisterilla.
Onnettomuuspäivänä Susi oli Evijärven yllä harjoittelemassa Evijärvellä itse laatimaansa näytöslento-ohjelmaa pohjoismaisia kadettipäiviä varten.
Suden harjoituslentoa seurannut Mauri Jokela kertoi Järviseudun Sanomissa vuonna 2023 lentäjän toistaneen erityisesti yhtä osiota, jossa lentäjä ohjasi koneen silmukasta pystysuoraan nousuun tehden samalla koko ajan pystykierrettä.
– Tätä jatkui niin kauan kuin kone jaksoi pystysuoraan nousta. Sitten hän antoi koneen liukua alaspäin pyrstöluisuun ja siitä edelleen syöksykierteeseen. Muutaman kierteen jälkeen hän oikaisi koneen, ja haki taas oikean korkeuden toistaen saman uudelleen.
Sen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta.
– Syöksykierreosan oikaisuvaiheessa kone ei käyttäytynytkään odotetulla tavalla, vaan ikään kuin paiskautui holtittomaan syöksykierteeseen, jota vain jatkui ja lopulta se päätyi selkäsyöksyyn alla olevaan nevaan.
Samaan aikaan ilmassa Saab Safirilla ollut myöhempi Ilmavoimien komentaja Heikki Nikunen on todennut, että Susi joutui ulkopuoliseen syöksykierteeseen, joka oli Fougalla kielletty liike.

1960-luvulla tapahtui vielä kolme muuta kuolemaan johtanutta Fouga-turmaa, joissa menetettiin kolme ohjaajaa ja yksi matkustajana ollut lennonjohtaja.
Vuonna 1970 suurta huomiota sai Jyväskylässä sattunut onnettomuus, jossa Satakunnan lennoston FM-79 törmäsi lumisateessa Keljon televisiomastoon. Molemmat ohjaajat saivat surmansa.
Keljon 320 metrin korkuinen masto oli sakean lumipyryn jäljiltä vielä osin pilven peitossa, kun kone törmäsi siihen noin 140 metrin korkeudessa.
Koneen hylky löydettiin tunnin kuluttua onnettomuudesta noin puolen kilometrin päässä televisioasemalta sijaitsevalta hakkuuaukealta. Masto ja sen tukirakennelmat kärsivät pahoja vaurioita, ja tv-lähetykset piti Jyväskylän seudulla katkaista muutamaksi päiväksi.
Vuosina 1972-1976 sattui kolme lentäjän kuolemaan johtanutta Fouga-onnettomuutta, joissa lentäjät saivat surmansa.
Alahärmässä 1972 FM-58 syöksyi maahan yölennolla ohjaajan menetettyä asennontajunsa vaativissa sääolosuhteissa.
Kortesjärvellä 1974 Ilmasotakoulun FM-44 syöksyi maahan yölentoharjoituksessa ohjaajan menetettyä jäätävissä olosuhteissa koneen hallinnan ja Viitasaarella 1976 Ilmasotakoulun FM-77:n matalalla suoritettu selkälento ja vaakakierre päättyivät koneen syöksyyn Muuruenjärveen.

Vuodesta 1977 tuli Ilmavoimille murheellinen, kun Fouga-onnettomuudet vaativat peräti seitsemän uhria.
Rissalassa 13. tammikuuta 1977 koneen imuaukoista irronnut jää sammutti mittarilentoharjoitusta suorittaneen Karjalan lennoston FM-40:n moottorit. Molemmat ohjaajat saivat surmansa epäonnistuneessa pakkolaskuyrityksessä kentälle.
Jatkoa seurasi Rovaniemellä 5. toukokuuta 1977, kun Lapin lennoston FM-75:n matalataitolentoesitys päättyi koneen maahansyöksyyn, ja ohjaaja sai surmansa.
Kauhavalla 15. kesäkuuta Ilmasotakoulun FM-56 syöksyi maahan epäonnistuneella taitolentoharjoituslennolla. Koneen hallinnan menettänyt ohjaajaoppilas menehtyi maahansyöksyssä.
Osastotaitolentoharjoituksessa Porissa 3. elokuuta Satakunnan lennoston FM-1 syöksyi maahan liian matalalla tehdyn pystyliikkeen yhteydessä. Ohjaaja sai surmansa.
Synkkä vuosi päättyi ohjaajan ja matkustajan surmansyöksyyn Pylkönmäellä, kun lentovarusteisiin kuuluneet hätäraketit syttyivät itsestään lennon aikana. Ensin täytenä mysteerinä hämmästellyn turman syy selvisi vasta myöhemmin teknisessä tutkinnassa.
Vaikka Fouga sai kansan silmissä kelvottoman maineen, sotilaslentäjät luottivat siihen edelleen kuin vuoreen. Kansalaisten ja poliitikkojen rauhoittamiseksi ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Rauno Meriö julisti koneet kuitenkin marraskuussa 1977 lentokieltoon, joka jäi lyhytaikaiseksi.
Fougilla lennettiin paljon, ja Meriön arvion mukaan melkein puolet onnettomuuksista johtui lentäjän virheestä. Joskus onnettomuuksilta vältyttiin silkalla tuurillakin. Ilmavoimien pitkäaikainen koelentäjä Jyrki Laukkanen muisteli vuonna 2019 Ruotuväki -lehdessä tapausta, jossa kahden Fougan yhteentörmäys ilmassa kävi lähellä.
– Lensimme Fougalla ja yhtäkkiä kärkisäiliö meni pään vierestä. Toinen kone tuli takaa ja sen siipi meni meidän siiven yli, mutta V-peräsimen ali. Aivan vierestä. Jos olisi ollut metrin vasemmalla tai alempana niin olisi ollut kaksi Fougaa ja neljä kuolonuhria, Laukkanen päivitteli.
Fougat korvattiin 1980-luvulla brittiläisillä Hawk-harjoitushävittäjillä. Ilmavoimien viimeinen Fouga-turma sattui Lohtajalla 23. tammikuuta 1985, kun Ilmasotakoulun FM-41 iskeytyi meren jäähän heikoissa näkyvyysolosuhteissa. Ohjaaja sai surmansa, ja tähystäjä loukkaantui.
Ilmavoimien 80:stä Fouga Magisterista tuhoutui onnettomuuksissa kaikkiaan 21. Turmissa menetettiin 22 lentäjää.