Professori: Niinistö onnistui luomaan mielikuvan pipolätkää pelaavasta presidentistä – Yksi kiistakapula saattaa odottaa Stubbin kaudella
Vallastaan perjantaina luopunut Sauli Niinistö tullaan muistamaan ennen kaikkea kriisiaikojen presidenttinä, arvioi valtio-oikeuden professori Ilkka Ruostetsaari Suomenmaalle.
Niinistö siirsi perjantaisissa virkaanastujaisissa tasavallan presidentin tehtävät seuraajalleen Alexander Stubbille.
Ruostetsaaren mukaan kansainvälisen politiikan toimintaympäristön murros väritti Niinistön koko kahdentoista vuoden mittaista kautta.
Esimerkkien lista on pitkä. Eurokriisi hämmensi Euroopan unionia, kun Niinistö nousi valtaan vuonna 2012. Venäjä valtasi Krimin 2014, britit päättivät jättää EU:n 2016, Trump nousi valtaan 2017. Vuonna 2020 puhkesi koronapandemia, vuonna 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Suomi liittyi Natoon 2023.
Kaiken aikaa taustalla jylläsi myös maailmaa peruuttamattomasti muuttava ilmastokriisi.
Ruostetsaaren arvion mukaan Niinistö selvisi kriisien täyttämästä kaudestaan hyvin.
Ulkopolitiikan johtaminen on presidentin tärkein tehtävä. Niinistö kykeni Ruostetsaaren mielestä luovimaan onnistuneesti muutosten keskellä niin, että tietty vakaus ja jatkuvuus Suomessa säilyi koko ajan.
Erityisenä onnistumisena Ruostetsaari mainitsee Suomen sitomisen läntiseen arvoyhteisöön. Niinistö loi tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin. Hän vieraili Washingtonissa sekä presidentti Donald Trumpin että Joe Bidenin aikana. Molemmat kävivät vierailulla myös Suomessa.
– Se on selvä muutos hänen edeltäjänsä Tarja Halosen kauteen. Niinistön kaudella Suomen läntinen integraatio eteni. Se on selkeä onnistuminen, Ruostetsaari summaa.
Onnistumisena hän mainitsee myös Suomen Nato-jäsenyyden varmistumisen. Siinä olennainen rooli oli toki myös pääministeri Sanna Marinilla (sd.) ja hänen hallituksellaan.
Niinistön onnistumiset näkyvät Ruostetsaaren mukaan hänen korkeassa kannatuksessaan.
Sinänsä presidentin saama arvostus ei ole tavatonta. Suomessa presidentti-instituutioon luotetaan voimakkaasti. Mutta Niinistön saamia suosiolukuja voi Ruostetsaaren mukaan pitää poikkeuksellisina.
Suosiota selittää osittain Niinistön henkilökohtainen habitus, Ruostetsaari näkee.
Niinistö korosti itseään vaatimattomana ja tavallisena kansanmiehenä, joka alensi omaa palkkiotaan, soitteli luontoiltaan ja tykkäsi pelata pipolätkää.
– Kansalaiset arvostivat hänen käyttäytymistään. Hän osasi yhdistää kansanomaisuuden onnistuneeseen korkean tehtävän hoitamiseen.
Niinistöä voi kehua Ruostetsaaren mukaan myös tiiviistä suhteista ulkopolitiikan keskeisiin toimijoihin ja erityisesti eduskuntaan.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) kiitti Niinistöä Stubbin virkaanastujaisissa säännöllisestä yhteydenpidosta esimerkiksi eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa. Halla-aho toivoi saman jatkuvan myös Stubbin kaudella.
– Näin toimiessaan Niinistö osoitti arvostusta parlamentaarista järjestelmää kohtaan, Ruostesaari sanoo.
Asiaan liittyy kuitenkin kääntöpuolensa. Tai kauneusvirheensä, kuten professori muotoilee.
Niinistö tapasi pitää merkitsevän tauon puhuessaan presidentin roolista ulkopolitiikan johtajana yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tauolla hän korosti presidentin roolia. Merkille pantavaa on, ettei Stubb tehnyt samaa virkaanastujaispuheessaan.
– Niinistön suhde parlamentaariseen vallankäyttöjärjestelmään oli siis hieman kaksijakoinen. Toisaalta hän piti ihan kiitettävällä tavalla yhteyttä eduskuntaan, mutta toisaalta halusi korostaa hallituksesta riippumatonta rooliaan ulkopolitiikassa, Ruostetsaari sanoo.
Selkeitä epäonnistumisia Niinistön kaudelta on Ruostetsaaren mukaan vaikea löytää.
Niinistö ei varsinaisesti mokannut missään, eikä tehnyt isoja ylilyöntejä. Joitain otsikoita hänen toimintatapansa nostattivat, mutta isoiksi keskustelunaiheiksi ne eivät johtaneet.
Närää herättivät välillä juuri presidentin valtaoikeudet – tai pikemminkin niiden rajojen koettelu.
Tauon pitäminen puheessa ennen valtioneuvostoa oli yksi sellainen. Toinen Ruostetsaaren mieleen tuleva esimerkki liittyi koronakriisin hoitoon ja Niinistön puheisiin koronanyrkistä.
Siinä Niinistö astui hieman hallituksen varpaille, mistä pääministeri Marin ei selvästi tykännyt. Koronanyrkki-puheet eivät lopulta johtaneet mihinkään.
Niinistö tapasi ottaa kantaa myös talouskeskusteluun, vaikka talous ja sisäpolitiikka eivät kuulu presidentin toimialaan.
Ruostetsaaren mukaan talouskommenttejakaan ei voi kuitenkaan pitää epäonnistumisena. Moni arvosti Niinistöä juuri niiden vuoksi. Se koettiin arvojohtamisena, jota presidentiltä tyypillisesti odotetaan.
Ruostetsaari ei usko, että Suomessa nähtäisiin mitään järisyttävän isoja muutoksia, kun presidentin tehtävät ovat siirtyneet Stubbin aikaan.
Hän kuitenkin korostaa, että Stubbin aikakaudella maailma on hyvin erilainen. Niinistön kaudella kriisit jjärisyttivät olemassa olevaa todellisuutta. Stubbin kaudella kriisit ovat jo valmiiksi päällä.
Stubbin kaudesta tulee sen vuoksi vaikea. Ruostetsaaren mukaan Stubbilla on kuitenkin hyvät lähtökohdat, sillä hän on entinen pääministeri ja profiloitunut muutoinkin ulkopolitiikan osaajana. Niinistö tunnettiin ennen presidenttikauttaan lähinnä talousmiehenä.
Mielenkiintoinen kysymys on se, millaisen roolin Stubb ottaa sisäpoliittisissa kysymyksissä. Vaalikampanjassaan hän kieltäytyi hyvin voimakkaasti kommentoimasta esimerkiksi työmarkkinakiistaan liittyviä teemoja.
– Se saattoi olla myös tietoista vaalitaktiikkaa. Nähtäväksi jää, muuttuuko hänen linjansa sisäpolitiikan kommentointiin, sillä sitä presidentiltä toisaalta myös odotetaan.
Presidentin Nato-vallasta saattaa tulla Stubbin kaudella uusi valtaoikeuksiin liittyvä kiistakapula Ruostetsaari arvioi.
Stubb sanoi presidentinvaalien aikaan, ettei hänen mielestään Suomessa tarvita lainsäädäntöä siitä, millaiset oikeudet eduskunnalla on saada presidentiltä tietoa Nato-asioissa.
Presidentti edustaa Suomea puolustusliiton asioissa, mikä lisää presidentin valtaa.
Ruostetsaaren mukaan Stubbin linja voi synnyttää Nato-asioihin eräänlaisen harmaan alueen, jossa ei ole selkeää linjausta siitä, miten toimitaan.
– Se on aina potentiaalinen paikka tällaisille uusille lautaskiistoille, kun asiaa ei ole kirjattu lakiin. Siinä on varmasti pohtimista vielä jatkossakin, Ruostetsaari summaa.
Stubb koki pääministeriaikoinaan voimakkaasti julkisuuden kirot. Ryöpytys oli välillä todella voimakasta, niin kuin nyt pääministereillä tuntuu nykyisin olevan.
Ruostetsaari arvelee, että presidenttinä Stubb saa olla enemmän rauhassa. Sen tekee presidentti-instituutio, joka antaa Suomessa eräänlaisen suojamuurin istuvalle valtionpäämiehelle.
Se nähtiin myös Niinistön kaudella. Häneen ei tuntunut purevan juuri mikään arvostelu. Eikä sitä arvostelua juuri edes nähty.
Ruostetsaari kuitenkin muistuttaa, ettei presidenttikään täysin turvassa ole. Martti Ahtisaari sai presidenttinä osakseen aika rajuakin kritiikkiä. Myös Halosen kaudella otsikot teilasivat välillä jopa hänen käsilaukkuvalintansa.
– Tehtävä on julkinen, sen Stubbkin joutuu ottamaan huomioon. Mutta luulen, että presidentti-instituutio asettaa omat rajansa presidentin käytökselle. Pääministeriaikoina Stubb herätti kohua käytöksellään. Nyt hän joutuu käyttämään enemmän harkintaa, mikä osaltaan suojaa häntä kohuilta.