Päätös lopettaa lemmikki on vaikea mutta välttämätön – "Se kalvaa ikuisesti, jos päästää tilanteen liian pitkälle"

Lemmikkieläimet

Joskus eläinlääkäri Laura Rajakallion potilaaksi tulee lemmikki, joka on silminnähden hyvin heikossa kunnossa. Silloin hän joutuu sanomaan omistajalle, että jos eläin lähtee kotiin elävänä, hänen on tehtävä eläinsuojeluilmoitus.

–  Yleensä kyse on siitä, että eläimen yleiskunto on niin heikko, että hyvä jos pystyssä pysyy. Elämänlaatu voi olla todella huonoa, hän kuvailee.

SEY Suomen eläinsuojelu ry:n viestintäpäällikkö Maria Lindqvist kertoo, että ylipäänsä se, ettei eläintä raaskita lopettaa, on ”yllättävän yleinen ongelma”. Hän muistuttaa, että laki velvoittaa auttamaan kärsivää eläintä.

–  Sellaisia tapauksia on, että lopetuspäätöstä on syystä tai toisesta pitkitetty ja eläin on ihan lopussa. Monesti sitten, kun eläinsuojelutoimija puuttuu tilanteeseen, on jo kiire.

Rajakallion mukaan suurin osa lemmikinomistajista on valveutuneita ja liikkeellä ajoissa välttääkseen eläimen kärsimystä. Monet kaipaavat eläinlääkäriltä vahvistusta sille, että päätös on välttämätön ja oikea.

Tyypilliseksi pitkittyneeksi tapaukseksi Rajakallio kuvailee tilannetta, jossa eläimen kunto alkaa iän myötä hiipua. Kun lemmikkiä katsoo joka päivä, voi olla vaikeaa huomata, kuinka raihnaiseksi vointi on mennyt. Hoidettavaksi tulee kissoja, jotka syövät ja liikkuvat normaalisti, mutta ovat silti langanlaihoja ja nääntyneitä.

–  Kissat harvoin käyvät missään, joten kukaan muukaan ei pääse sanomaan mielipidettään. Koirien ulkoillessa joku ulkopuolinenkin voi tulla huomauttamaan, että nyt ei näytä hyvältä, ja tarvittaessa tehdä eläinsuojeluilmoituksen.

Monia vaivoja voidaan toki myös lääkitä niin, että eläimen vointi paranee. Rajakallio sanoo, että tiettyyn rajaan asti vaikkapa kivunlievityksen käyttö on perusteltua ja tarpeellista. Esimerkiksi nivelrikko on vanhenevilla koirilla yleinen kipua aiheuttava vaiva, ja kipuja voidaan lievittää lääkityksellä siihen asti, kun lääkkeistä on riittävästi apua.

Joskus, Rajakallion ja Lindqvistin mukaan kuitenkin melko harvoin, eläintä yritetään niin sanotusti ylihoitaa eli lääkitä silloinkin, kun armeliaampaa olisi lopettaa kärsimykset. Huomattavasti yleisempää on se, ettei lemmikin tarvitsemaan hoitoon ole varaa tai se jää muiden ongelmien vuoksi tekemättä.

Jos ylihoitamista ilmenee, kyse on Lindqvistin mukaan useimmiten koirasta. Hän arvelee tämän johtuvan siitä, että koira on muita lemmikkejä useammin perheenjäsenen asemassa.

Lisäksi koiria on tutkittu paljon ja niille on saatavilla monenlaista hoitoa. Jos kyse on eksoottisesta lemmikistä, ongelma voi olla päinvastainen.

–  Yksi huolenaihe on juuri se, että onko harvinaiselle lemmikille saatavilla laadukasta hoitoa eläimen lähellä. Esimerkiksi haja-asutusalueella ainoa vaihtoehto voi joissain tilanteissa olla lopetus.

Rajakallion mielestä esimerkiksi syöpähoidot voivat joissakin tapauksissa mennä liiallisuuksiin. Jos eläin ei ole kunnolla käsiteltävissä ja voi huonosti lääkkeistä, on mietittävä, onko hoidoilla saavutettu etu riittävän pitkäaikainen.

–  Jos on toiveita, että eläin saa vielä elää hyvää elämää, hoito on ihan oikeutettu. Jos se on kovin epävarmaa, päätös on puntaroitava todella tarkkaan.

Sekä Lindqvist että Rajakallio kertovat, että jotkut lemmikinomistajat pitävät toivottuna ja hyvänä vaihtoehtona lemmikin niin sanottua pois nukkumista kotona.

–  Näinhän se ei ole. Jos kyseessä ei ole sairauskohtaus, kotona kuoleva lemmikki on monesti kärsinyt jo monta päivää, Lindqvist muistuttaa.

Samaa sanoo Rajakallio. Hän huomauttaa, että lemmikki ani harvoin ilman kärsimystä vain nukahtaa petiinsä, ellei kyse ole vaikkapa sydämen pettämisestä ilman ennakkovaroitusta.

Kärsimyksen merkit vaihtelevat eri eläinlajeilla. Lindqvist kertoo, että esimerkiksi kanit ja jyrsijät pyrkivät saaliseläiminä piilottamaan kipunsa. Jos eläin vetäytyy omiin oloihinsa eikä halua näyttäytyä, tilanne on hänen mukaansa yleensä jo erittäin huono. Koira puolestaan saattaa syödä ja liikkua huonosti tai ei tee tarpeita normaaliin tapaan.

–  Ylipäätään tilanteen ei koskaan pitäisi mennä niin pitkälle, Lindqvist painottaa.

Päätöksenteossa kannattaa Lindqvistin mielestä luottaa eläinlääkärin näkemykseen. Rajakallio sanoo eläinlääkärinä usein asiakkaiden kyllä ymmärtävän, kun hän perustelee lopetuksen olevan lemmikin etu. Hänen mielestään liian aikaista vaihetta päätökselle ei ole, jos on käynyt selväksi, ettei eläimen vointi enää tule kohenemaan ja kaikki keinot on käytetty.

–  Sanon aina, että kukaan mieti myöhemmin sitä, että on tehnyt päätöksen kaksi päivää liian aikaisin. Sen sijaan se kalvaa ikuisesti, jos päästää tilanteen liian pitkälle oman itsekkyytensä vuoksi ja siksi, ettei pystynyt luopumaan eläimestä.

Vaikka lopullisen ratkaisun tekeminen vaatii Rajakallion sanoin ”voimaa ja tahdon lujuutta”, se on usein ainoa oikea teko eläimen hyväksi.