Lukijalta: Kuolema ja kuoleman jälkeisten asioiden soppa
Ikä tuo mukanaan viisautta. Se opettaa myös sen, että elämä ei ole loputon. Silti kuolemasta ja siihen liittyvistä käytännön asioista puhutaan aivan liian vähän.
Olen viimeisten vuosien aikana seurannut läheltä, kuinka vaikeaksi kuoleman jälkeisten asioiden hoitaminen voi muodostua. Surun keskellä läheiset joutuvat selvittämään pankki- ja vakuutusasioita, perunkirjoitusta, viranomaisasioita, testamentteja ja monia muita käytännön järjestelyjä. Jokainen taho neuvoo oman osuutensa, mutta kokonaisuudesta tuntuu kantavan vastuuta vain omainen.
Erityisen hankalaksi tilanne muuttuu silloin, kun omaisuuteen kuuluu metsäyhtymä, maatila tai muuta yhteisomistusta. Yhdenkin osakkaan kuolema voi käynnistää pitkän selvittelyketjun. Asiat mutkistuvat helposti, kustannuksia kertyy, ja tavallinen ihminen kokee olevansa täysin uuden maailman edessä.
Juristeja tarvitaan, eikä heidän ammattitaitoaan voi vähätellä. Silti olen usein miettinyt, miksi apua tarjotaan vasta silloin, kun ongelmat ovat jo syntyneet. Miksi emme auttaisi ihmisiä ajoissa?
Suomessa olemme rakentaneet hienon neuvolajärjestelmän elämän alkuun. Se on yksi hyvinvointiyhteiskuntamme ylpeydenaiheista. Voisimmeko ottaa siitä mallia myös elämän loppupäähän?
Ajattelen, että hyvinvointialueiden seniorineuvoloissa voitaisiin nykyistä rohkeammin puhua myös elämän ennakoinnista. Ei juridista neuvontaa eikä asiakirjojen laatimista, vaan oikea-aikaista ohjausta. Onko hoitotahto tehty? Entä edunvalvontavaltuutus? Onko testamenttia mietitty? Entä jos omaisuuteen kuuluu metsätila tai muuta yhteisomistusta, tietääkö ihminen, mistä saa asiantuntevaa apua ennen kuin ongelmia syntyy?
Jos tällainen toimintamalli otettaisiin käyttöön, pitäisi myös seniorineuvoloiden henkilöstölle tarjota siihen täsmäkoulutusta. Tarkoitus ei olisi tehdä terveydenhuollon ammattilaisista juristeja, vaan antaa heille valmiudet tunnistaa keskeiset ennakointia vaativat asiat, ottaa ne luontevasti puheeksi ja ohjata ihmiset oikeiden asiantuntijoiden luo. Pienikin oikea-aikainen neuvo voi säästää perheeltä paljon huolta myöhemmin.
Tällainen keskustelu voisi säästää omaisilta paljon murhetta ja ehkäistä myös turhia ristiriitoja. Samalla se auttaisi ikäihmistä toteuttamaan monen toiveen: ettei omille lapsille ja läheisille jäisi tarpeettoman raskasta taakkaa kannettavaksi.
Puhumme paljon ennaltaehkäisystä. Minusta sen pitäisi ulottua myös elämän viimeiseen vaiheeseen. Hyvin valmistellut asiat ovat välittämistä ja ehkä yksi kauneimmista lahjoista, jonka voimme läheisillemme jättää.
Toivon, että tästä uskallettaisiin käydä avointa keskustelua myös Keski-Suomen hyvinvointialueella. Voisiko seniorineuvolan tehtävä olla tulevaisuudessa vähän nykyistä laajempi? Voisiko se auttaa ihmisiä varautumaan myös niihin asioihin, jotka väistämättä joskus koskettavat meitä kaikkia?
Kuolemaa emme voi estää.
Mutta voimme tehdä siitä seuraavista käytännön asioista hieman inhimillisempiä ja jättää läheisillemme paperisodan sijaan ennen kaikkea hyvät muistot.
Leila Lindell
Maakuntaneuvos, aluevaltuuston ja kaupunginvaltuuston jäsen, Äänekoski (kesk.)
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/