Lukijalta: Lapsen etu ei saa jäädä päätöksenteossa sivuutetuksi

Suomessa vedotaan usein siihen, että lapsen etu on yhteinen tavoitteemme. Se löytyy hallitusohjelmista, puheista ja juhlapuheista. Silti yhä useammin mietityttää näkyykö lapsen etu myös silloin, kun tehdään vaikeita taloudellisia ja poliittisia ratkaisuja.

Olen tehnyt eduskunnan oikeusasiamiehelle kaksi kantelua. Ne koskevat kahta eri asiakokonaisuutta: sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen leikkauksia sekä alkoholilain muutosta. Yhteinen nimittäjä on kuitenkin sama. Olen pyytänyt arvioimaan, onko lapsen oikeuksien näkökulma ja lapsivaikutusten arviointi huomioitu päätösten valmistelussa riittävällä tavalla.

Kysymys ei ole siitä, että kaikki päätökset pitäisi tehdä lasten etuun vedoten tai että säästöjä ei koskaan voisi tehdä. Kyse on siitä, että Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Sen mukaan lapsen etu on asetettava ensisijaiseksi harkintaperusteeksi kaikissa lapsia koskevissa toimissa. Se ei ole poliittinen mielipide, vaan julkista valtaa sitova velvoite.

Järjestörahoituksen leikkaukset ovat tästä hyvä esimerkki. Monet sosiaali- ja terveysjärjestöt tekevät työtä, joka liittyy suoraan lasten turvallisuuteen, perheiden tukemiseen, väkivallan ehkäisyyn sekä kriiseihin puuttumiseen ennen niiden syvenemistä. Kun tällaisia palveluja heikennetään, vaikutukset eivät jää järjestöihin. Ne näkyvät lapsissa ja perheissä.

Huolestuttavaa on se, että julkisten tietojen perusteella päätökset merkittävistä leikkauksista tehtiin ennen kuin vaikutuksia ja linjauksia ryhdyttiin selvittämään tarkemmin. Siksi on perusteltua kysyä, arvioitiinko lapsiin kohdistuvat vaikutukset riittävän huolellisesti ennen päätöksentekoa.

Samanlainen kysymys nousee esiin alkoholilain muutoksessa. Valmisteluaineistossa tunnistetaan kyllä alkoholin käytöstä aiheutuvia haittoja perheille ja lapsille. Samalla kuitenkin korostetaan vaikutusten seuraamista lain voimaantulon jälkeen. Tämä herättää kysymyksen, onko lapsen etu ollut päätöksenteon lähtökohta vai onko sen toteutumista tarkoitus tarkastella vasta myöhemmin.

Oikeusasiamiehen tehtävä ei ole arvioida poliittisten päätösten tarkoituksenmukaisuutta. Siksi kanteluni eivät kohdistu eduskunnan tekemiin päätöksiin tai lakien sisältöön. Olen pyytänyt tutkimaan viranomaisten menettelyä ja sitä, onko valmistelussa toteutettu perus- ja ihmisoikeuksien edellyttämää vaikutusten arviointia.

Pidän tätä tärkeänä periaatekysymyksenä. Jos päätöksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia lasten turvallisuuteen, hyvinvointiin tai kehitykseen, lapsivaikutusten arvioinnin pitäisi olla päätöksenteon lähtökohta eikä jälkikäteinen tarkistuslista.

Lapsen oikeuksien pitäisi näkyä siellä, missä todellisia päätöksiä tehdään.

Lotta Paakkunainen
Aluevaltuutettu (kesk.), Länsi-Uusimaa

Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/