Oppivelvollisuus sata vuotta – tiesitkö yllättävätkin syyt, joilla velvollisuudesta vapautettiin?

Oppivelvollisuus

Eduskunta hyväksyi oppivelvollisuuslain päivälleen sata vuotta sitten, 15. huhtikuuta 1921. Tämä sääti kuusivuotisen kansakoulun pakolliseksi.

Lailla oli tarkoitus taata laaja perusosaaminen kaikille kansalaisille. Perusteena oli myös Suomen aseman vahvistaminen sivistysvaltiona ja -kansana. Kansalaisilta saattoi tämän myötä myös odottaa tiettyä tietämystasoa.

Kansakoulujärjestelmäkin sai tuulta purjeisiinsa oppivelvollisuuslaista. Kansakouluja oli perustettu jo 1850-luvulta alkaen, mutta nyt kouluverkko piti saada ulottumaan ympäri maan. Erään lainkirjauksenkin takia.

Laki nimittäin sanoi seuraavasti:

Oppivelvollisuudesta ovat toistaiseksi vapautetut:

lähimmästä kansakoulusta viittä kilometriä kauempana asuvat lapset niissä kunnissa, joiden keskimääräinen asukasluku neliökilometriä kohti ei nouse kolmeen.

Kouluja piti siis saada laajalti ympäri maan, jotta pitkien etäisyyksien takanakaan ei jäätäisi vaille luku-, kirjoitus- ja laskentotaitoa.

Vapautukseen oikeutti toinenkin syy. Lakiteksti vuodelta 1921 jatkuu vielä tavalla, joka ei enää vuosiin ole ollut korrektia kielenkäyttöä:

”(…)sekä tylsämieliset lapset, joista säädetään erikseen.

Tylsämielisillä lapsilla viitattiin lapsiin, joiden nykyään katsottaisiin olevan erityistukea tarvitsevia tai oppimisvaikeuksisia lapsia. Vammaisuus sisältyi tähän myös.

Oppivelvollisuuden ajajat olivat ahkeria asiansa kanssa. Oppivelvollisuuden isäksi mainittu Mikael Soininen (1860–1924) piti tunnuslauseenaan ”oma kansakoulu joka kylään”-periaatetta. Soininen oli toiminut aiemmin opetusministerinä, ja vaikutti edelleen edistyspuolueen kansanedustajana lain säätämisen aikaan.

Köyhille kunnille laki oli aluksi rasite, mutta 1930-luvulle tultaessa joka kylässä tai ainakin jokaisen kylän lähellä oli jo kansakoulu.

Kehitysvammaisten vapautus oppivelvollisuudesta poistui vasta vuoden 1983 peruskoululaissa.

Kansakoulujen opettamat taidot auttoivat sekä henkistä sivistystasoa nuoressa tasavallassa että käytännön elämää. Esimerkiksi koulussa saatu terveysvalistus auttoi parantamaan monen talon ja mökin elämää.

Oppivelvollisuus koski 7–13-vuotiaita kansalaisia. Laki tuli voimaan 1. elokuuta ja tätä ikäluokkaa olivat tuolloin vuosina 1908–1914 syntyneet. Suomessa on edelleen elossa parikymmentä vuonna 1914 tai aiemmin syntynyttä ihmistä, jotka siis olivat oppivelvollisuuden piirissä ensimmäisten joukossa.

Oppivelvollisuus laajenee seuraavan kerran ensi syksynä, kun oppivelvollisuusikä nousee kahdeksaantoista ikävuoteen.

Lähteitä:

Oppivelvollisuuslaki 1921

Yle 26.10.2012

Kehitysvammaisten koulutuksen historiasta