"Nykyhallitus syö meiltä kaiken luovuuden ja energian" – Petri Honkosen mielestä keskusta on ollut liikaa valtionhoitajapuolue

Henkilö

Kiuaskivien pihinä kuuluu pitkään. 

Kansanedustaja Petri Honkonen odottelee sen vaimenemista, nappaisee sitten uuden löylykauhallisen vettä ja heittää sen kiukaalle. Kuumuus leijuu nopeasti ylös lauteille vanhoja paneeliseiniä pitkin. Pikkuruisen ikkunan takana tuuli juoksuttaa lunta peltoaukealla. 

Honkonen, 34, asuu Saarijärvellä Kalmarin kylässä isovanhempiensa entisessä talossa. Sauna on rakennettu talon yhteyteen 1980-luvulla. 

Honkoselle sauna on jotain paljon enemmän kuin pelkkä lauantai-illan juttu. Hän sanoo kylpevänsä kotisaunassaan lähestulkoon joka ilta. Helsingissä hän käy päivittäin eduskunnan saunassa.  

Sen vuoksi tämäkin haastattelu tehtiin isolta osin löylyissä. 

– Tämä on eräänlainen hartaushetki, joka päättää päivän työt, Honkonen sanoo ja heittää uuden kauhallisen kiukaalle. 

Vanhan talon ylläpidossa riittää jatkuvasti pientä hommaa. Honkonen sanoo olevansa loputon puuhastelija, joka ei osaa olla toimettomana. Sauna kuitenkin pakottaa rauhoittumaan, varsinkin kun heittää oikein kovat löylyt. 

Jokapäiväiselle rauhoittumisen hetkelle on ollut viime vuosina tarvetta muutenkin, sillä Honkosen päivät ovat olleet hektisiä. Hänet valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi Kouvolan puoluekokouksessa 2019. Paikkansa hän uusi vuotta myöhemmin Oulussa. 

Keskustalle nämä vuodet ovat olleet “turbulenttia aikaa,” kuten Honkonen itse luonnehtii. Puolue on keräillyt kamppeitaan kevään 2019 tumakan vaalitappion jäljiltä, vaihtanut puheenjohtajaa kahdesti, seilannut hallituskriisistä toiseen ja tuijotellut synkeitä kannatuslukemia, jotka eivät vain nouse. Päälle tietenkin korona, joka on vaikeuttanut toimintaa valtavasti. 

– Ei kyllä ole ollut helpoin jakso tämän puolueen historiassa olla varapuheenjohtaja, Honkonen huokaisee ja heittää taas uudet löylyt. 

Aika totisesti on ollut eri kuin mihin keskusta on 2000-luvulla tottunut. Viimeisen 20 vuoden aikana keskusta on ollut yhteensä 12 vuotta pääministeripuolue. Korpeaako se koskaan Honkosta, että hänen varapuheenjohtajuutensa sattui juuri tällaiseen rämpimisen aikaan? 

– En ajattele sitä niin. Tälläkin ajalla on merkityksensä ja kyllä tästä vielä noustaan. Paljon olen saanut hienoja kokemuksia, työ on ollut mielenkiintoista. En vaihtaisi mitään pois. 

Honkonen aikoo pyrkiä keskustan varapuheenjohtajaksi myös tulevana kesänä Lappeenrannan puoluekokouksessa. 

– Työ on kesken. Haluan olla eduskuntavaaleihin viemässä tätä puoluetta, hän perustelee. 

Vaikein rasti kuluneen kahden vuoden aikana on Honkosen mukaan ollut hallitusyhteistyö. Keskustaväellä on ollut vaikea tottua Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen vihervasemmistolaiseen ajattelutapaan. 

Honkosen mukaan asiasta puhuttaessa on syytä vielä kerran palata kesään 2019, jolloin hallitukseen lähdöstä päätettiin.  

Aika oli silloin hyvin eri kuin nyt, hän näkee. Demareita johti Antti Rinne, vihreitä Pekka Haavisto. Hallitusohjelmasta saatiin sellainen, jossa sitouduttiin edistämään monia keskustalle tärkeitä tavoitteita. Ja suurin osa niistä on saatukin toteutettua. 

Mutta tunnelma hallituksen sisällä on muuttunut. Demarit ja vihreät ovat vaihtaneet puheenjohtajiaan, meininki on Honkosen mukaan ollut sen jälkeen jotain aivan muuta kuin mihin keskusta ajatteli hallitukseen lähtiessä sitoutuvansa. Suurimmat kompastuskivet ovat talous- ja ilmastopolitiikka. 

– Olen aina ajatellut, että punamultayhteistyöllä on saatu historiassa aikaan paljon hyviä päätöksiä ja vastuullista taloudenhoitoa, että sitä pitää joskus kokeilla. Mutta nyt on selvinnyt, etteivät demarit toimi enää niin, miten aiemmin. Talous ei enää ole heille tärkeää. 

– Vihreiden kanssa ratkaisut eivät ole keskiössä, kun mietitään keinoja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Heille tärkeintä ovat näyttävät julistukset, joista voi kertoa somessa. Ero keskustan ja vihreiden välillä on fundamentaalinen.
 

Mutta miksi tästä jauhetaan yhä edelleen?  

Kun Annika Saarikko valittiin keskustan johtoon Oulussa syyskuussa 2020, julisti hän, että hallituksessa joko ollaan tai ei olla. Loputon veivaaminen asiasta pitäisi lopettaa.  

Marraskuussa 2021 Saarikko kuitenkin heitti puoluevaltuustopuheessaan melkoisen ukaasin sanomalla, että keskusta ei tule olemaan hallituksessa, joka keimailee talouskurin hylkäämisen kanssa. 

Honkonen sanoo olevansa samaa mieltä Saarikon puheen sisällön kanssa. Syy sille, miksi hallituksessa olemisesta edelleen jauhetaan, on Honkosen mielestä se, että myös keskusta on muuttunut. Puolueessa on alettu taas hieman paremmin tunnistamaan, mitkä ovat sen omat reunaehdot, joiden yli ei kävellä. Vastuullinen taloudenhoito on yksi kulmakivistä. 

– Tunnelma on se, että nykyhallitus syö meiltä kaiken luovuuden ja energian. Keskustalla on ahdas olo. 

Lähteekö keskusta sitten hallituksesta? Helmikuussa edessä ovat työllisyyspäätökset, maaliskuussa ilmastotoimien tarkastelu, huhtikuussa kehysriihi. Riitaa tulee melko varmasti. 

– Siihenkin pitää varautua, että keskusta lähtee. Ei se mahdotonta ole. Paljon riippuu demareista, että sitoutuvatko he pitämään taloudesta huolta niin, että Suomi selviää, vaikka korot nousisivat, Honkonen vastaa. 

”Taitaa olla aika pesaista”, Honkonen sanoo ja hyppää lauteilta pois. 

Hieman myöhemmin hän kaataa tuvassa itse tekemäänsä viinimarjamehua kuppeihin. Pöydästä löytyy myös tuoreita perunarieskoja. 

– Jäi vähän perunoita yli. En heitä mitään ruokaa pois, vaan pyrin aina käyttämään sen jotenkin uudelleen. 

Keskustaa on Honkosen mukaan vaivannut pitkään valtionhoitajan rooli. Hallitusvuosinaan puolue on tottunut perustelemaan yhtä jos toistakin ratkaisuaan sillä, että nyt vain täytyy yleisen edun nimissä toimia näin, vaikka tuntuukin hankalalta. Puolueen oma identiteetti ja sen mukaiset äänenpainot ovat jääneet sivuun. 

Honkosen mukaan yksi selkeimpiä asioita, joissa näin on käynyt, on EU-politiikka.  

– Me on ihan turhaan annettu kansalaisten EU-kritiikin purkautua perussuomalaisten kautta sillä tavalla kuin se nyt tapahtuu. Kritiikki olisi voinut purkautua meidän kauttamme paljon sivistyneemmällä ja tuloksekkaammalla tavalla.

Meininki keskustassa on Honkosen mielestä ollut liian integraatio- ja euromyönteistä. Elpymispakettia hän luonnehtii kuvottavaksi. Se rikkoo Honkosen mielestä sekä EU:n perussopimusta että Suomen perustuslakia. Hän sanoo äänestäneensä sen puolesta silti itsekin, koska haluaa olla joukkuepelaaja. 

– En kannata mitään brexit-linjaa tai muuta pölhöä EU-kritiikkiä, vaan sitä, että EU:n suuntaan pitää pystyä jäsenmaissa vaikuttamaan rakentavalla ja ratkaisukeskeisellä kritiikillä. Unioniin liittyminen oli aikanaan oikein, mutta EU kehittyy nyt erittäin huolestuttavaan suuntaan.

Honkosen mukaan keskustan pitäisi myös tuoda paljon rohkeammin esiin puolueen omasta arvomaailmasta kumpuavia uusia avauksia, jotka puhuttavat tavallista suomalaista keskiluokkaa. 

Honkosen mielestä on hämmästyttävää, ettei keskusta viesti nykyisin juurikaan esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä teemoista, vaikka se on ollut puolueen osaamisaluetta historian aikana. 

Yksi iso teema on myös asuminen, josta Honkosen mukaan tällä hetkellä ei puhu juuri kukaan. Tavallisilla keskituloisilla palkansaajilla alkaa olla varsinkin isoissa kaupungeissa vaikeaa löytää itselleen omistusasuntoa. Asuntomarkkinat eriytyvät. 

– Kokoomus, demarit ja vihreät katsovat vain asuntojen määrää tai ajattelevat asuntosijoittajia. Siksi ne haluavat panostaa vain yleiseen asumistukeen, joka kasvattaa valtion menoja hurjasti. Keskustan pitää tässä tilanteessa löytää oma viestinsä, sillä mikä muu asia koskettaa kaikkia suomalaisia kuin asuminen.

Sotilasasuinen nuori mies katselee Honkosen tuvan seinältä. Kuvassa on hänen isoisänsä, joka palveli jatkosodassa rintamalla. 

Honkonen on koulutukseltaan historianopettaja, mikä antaa hänen mukaansa “vähän perspektiiviä” tarkastella asioita. 

Honkonen on toiminut viimeiset puolitoista vuotta myös Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtajana. Se on tuonut välillä myös rapaa niskaan, kun sekä järjestön että Honkosen ylle on lyöty suomettuneisuuden leimaa.  

Kun Honkonen toivoi Twitterissä saavansa joskus lukea suomalaismedioista myös myönteisiä uutisia Venäjästä ja venäläisistä, viesti tulkittiin Venäjän nykypolitiikan puolusteluksi. 

Honkonen korostaa, että hän halusi nimenomaan tuoda esiin tavallisia venäläisiä ihmisiä, jotka ovat eri asia kuin Venäjän hallinto tai politiikka. 

– Venäjän valtiojohto tekee väärää politiikkaa. Se on huolestuttavaa Suomen ja muun maailman kannalta. Mutta on iso vahinko, jos me suomalaiset unohdamme venäläisen kulttuurin ja venäläiset ihmiset, sillä me tulemme aina olemaan heidän naapureitaan.

Suomi–Venäjä-seura ei Honkosen mukaan ole poliittinen tai diplomaattinen järjestö, vaan se pyrkii pelkästään kansalaistason yhteistyön syventämiseen. Suomettumisesta puhuminen on hänen mukaansa siksi järjestön kohdalla perusteetonta. 

Venäjä-politiikassa hän sanoo kannattavansa presidentti Sauli Niinistön linjaa, jossa ei kaihdeta sanoa huolia ääneen, mutta keskusteluyhteys pidetään kuitenkin tiiviinä. 

– Meidän pitää tulla Venäjän kanssa aina toimeen riippumatta siitä, millainen suhdanne siellä on meneillään. 

Keskitalven hämärä hiipii hitaasti ikkunoihin. Pellot, piharakennukset ja metsän puut näyttävät uinahtavan unille. 

Honkosen iltapäivä jatkuu Saarijärven kaupunginvaltuuston kokouksella. Aamulla hän suhauttaa taas Helsinkiin. 

Honkosella on 6-vuotias tytär. Poliitikon uran ja vanhemmuuden yhdistäminen aiheuttaa välillä haasteita, sillä kansanedustaja joutuu olemaan kotoa niin paljon pois. 

– En voi olla lapselleni niin paljon läsnä kuin haluaisin. Se tuntuu vaikealta. Mutta politiikan ja vanhemmuuden yhdistäminen on kuitenkin mahdollista, siitä olen kiitollinen. Järjestelemistä se kuitenkin vaatii.

Kiireetöntä aikaa ei kuitenkaan ole liiemmin tiedossa, sillä edessä on taas politiikan kevät, josta ei jännitystä tunnu puuttuvan. Miten poliitikko sen kaiken jaksaa? 

– Kaikesta rankkuudesta huolimatta tällä työllä on jokin isompi merkitys. Se antaa paljon. Ja onneksi minulla on tämä paikka, jonne voin paeta kuin seitsemän veljestä konsanaan Impivaaraan. Täällä rauhoitun.

Juttu on alunperin julkaistu 7. tammikuuta ilmestyneessä Suomenmaassa. Lehden voit tilata täältä.