Myrsky vei piispan – ja samalla aikakauden Suomen historiasta
Puolen tuhatta vuotta on kulunut siitä, kun Suomi menetti viimeisen katolisen Turun piispansa. Turun piispa toimi Suomessa kirkon johtajana silloin kuten nytkin.
Katolisella keskiajalla Turun piispa oli Suomen ainoa piispa. Luterilaisen uskonpuhdistuksen jälkeen Viipuriin perustettiin toinen hiippakunta vuonna 1554.
Tasan 500 vuotta sitten, 22. heinäkuuta 1552 Suomen viimeinen aidosti katolinen piispa Arvid Kurki menehtyi. Hänen seuraajansa Ericus Svenonius, Martti Skytte ja viimeistelijänä Mikael Agricola toteuttivat uskonpuhdistusta, vaikka kaksi ensin mainittua olivatkin periaatteessa vielä katolisia. Kurki oli viimeinen paavin vahvistama ja katolista käytäntöä toteuttanut piispa.
Katolinen kirkko kuten koko kristinuskokin tulivat Suomeen pikkuhiljaa 1100-luvulta alkaen. Tätä ennenkin lähetystyötä Suomeen oli jo tehty ja vaikutteita tullut.
Perinteiset uskomukset elivät kuitenkin pitkään, ja lopullisesti niiden voi katsoa himmenneen vasta 1900-luvun alussa. Tontut, maahiset, haltijat ynnä muut elivät kohtalaisen rauhaista rinnakkaiseloa Suomeen rantautuneen maailmanuskonnon rinnalla.
Katolinen kirkko juurtui Suomeen vaiheittain, joita on myöhemmin jaksotettu kolmen ristiretken jaottelulla vuosien 1150 ja 1293 välillä. Ristiretkistä vain kolmas (v. 1293) on historiallisesti todennettu, mutta se on voinut olla ennemminkin poliittisista ja taloudellisista syistä tehty valloitusretki. Se kuitenkin vaikutti itäisemmän Suomen ja Etelä-Karjalan katolistamiseen.
Legendaarisin eli ensimmäinen ristiretki suuntautui Ruotsista Varsinais-Suomeen mahdollisesti noin vuonna 1150. Tästä maineeseen Suomen kristillistäjinä nousivat pyhimyksiksikin nostetut kuningas Eerik ja piispa Henrik. Kummankaan historiallisuudesta ei ole varmoja todisteita, ja lähteet heistä on laadittu vasta yli 100 vuotta kummankin oletetun kuolinajan jälkeen. Henrik oli mahdollisesti englantilaislähtöinen.
Ensimmäinen piispa, josta on historiallisesti pätevät todisteet, oli Tuomas-piispa, joka toimi Turun piispana mahdollisesti 1220-luvulta alkaen vuoteen 1245 asti. Hänkin oli luultavasti englantilaislähtöinen.
Henrik muistetaan erityisesti legendasta, jonka mukaan talonpoika Lalli surmasi piispan vihastuneena virheellisesti siinä käsityksessä, ettei tämä ollut maksanut Lallin talosta ottamastaan ruoasta. Lalli olisi surmannut Suomen ensimmäisen piispan perinnekäsityksen mukaan 20. tammikuuta 1156 Köyliönjärven jäällä. Tässäkin lähde on yli sata vuotta tapahtuma-ajankohtaa nuorempi. Henrikin surmavirsi on yksi harvoista lähteistä Henrikistä ja Lallista, eikä sitä voi pitää varmana todisteena.
Toinen ristiretki suuntautui Hämeeseen väitetysti vuosina 1249 ja 1250. Kaikki ristiretket kuitenkin kuvaavat sitä, miten kristillisyys levisi Suomeen lounaasta käsin itään ja pohjoiseen sydänkeskiajalla.
1500-luvun alussa katolinen kirkko oli vakiintunut vahvaksi osaksi Suomen alueen hallintoa ja yhteiskuntaa. Huomattava on kuitenkin, ettei alue käsittänyt koko nykyistä Suomea. Voimassa oli Pähkinäsaaren rauhan raja, joka kulki todennäköisesti nykyisen Venäjän Pietarin kaupungin alueelta Raahen seudulle nykyiselle Pohjois-Pohjanmaalle.
Joka tapauksessa julkinen elämä keskittyi Turun, Hämeenlinnan ja Viipurin vaikutusalueille ja näiden välisille seuduille. Linnaläänijärjestelmä ulotti hallintoa näistä pohjoisemmillekin alueille.
Kirkkoa johdettiin Turusta. Suomen suurimmasta kaupungista oli lyhin yhteys pääkaupunki Tukholmaan, ja hallinnon infrastruktuuri oli tehty ensiksi juuri Turkuun.
Piispan valta keskiajan Suomessa oli suuri. Hänellä oli omat asejoukot sekä huomattava varallisuus. Jokainen piispa oli kiistatta keskiajan rikkain henkilö Suomen alueella.
Arvid Kurki nousi Turun piispaksi vuonna 1510. Hän tuli Suomen johtavasta Kurki-aatelissuvusta, joka tunnetaan myös Kurck-nimimuodolla.
Suku sammui miespuolelta Arvid Kurjen kuoleman myötä, Elin Kurjesta jatkunut haara 1937. Suvulla 1400-luvulta vuoteen 1817 ollut Laukon kartano Pirkanmaan Vesilahdessa on edelleen pystyssä, ja joitain 1400-luvulla rakennettuja osia on säilynyt.
Arvid Kurki syntyi noin vuonna 1465 Vesilahdessa. 1480-luvulla hän suoritti opintoja Pariisin yliopistossa. 1490-luvulla hän toimi Turun kirkkoherrana sekä erinäisissä tuomiokapitulin tehtävissä. Kun piispa Johannes Olavinpoika kuoli, Kurki valittiin Turun piispaksi.
Kurjen aikana Suomessa järjestettiin ainutlaatuinen tilaisuus, kun vuonna 1514 Ruotsin arkkipiispa Jaakko Ulfinpoika saapui julistamaan piispa Hemmingin (n. 1290–1366) autuaaksi. Kurki teki kaudellaan myös useita käräjämatkoja, perusti uusia kirkkoja ja vaikutti vahvasti kirkkotaiteeseen maalausten lisäämisellä.
Ruotsissa kuohui Kurjen piispakauden lopulla. 1520–23 koettiin Ruotsin vapaussotana tunnettu ajanjakso, jolloin Ruotsi irtautui Tanskasta käsin johdetusta Kalmarin unionista. Kuninkaaksi nousi Kustaa Vaasa, joka toteutti Ruotsin uskonpuhdituksen.
Ruotsin kirkon hän perusti 1527 ja sinetöi maan luterilaisuuden sekä katolisuudesta luopumisen. Kuitenkin luterilaisuus vahvistettiin valtionuskonnoksi vasta vuonna 1593.
Uskonpuhdistus oli alkanut Saksasta, ja luterilaisuus levisi Euroopan pohjoispuoliskon valtakirkoksi 1500-luvun mittaan.
Myös Arvid Kurki oli Kalmarin unionin sekä Tanskan kuninkaan Kristian II:n vastustaja. Kustaa Vaasan puolelle hän asettui luontevasti, ja tuki kapinaa Suomessa Kustaan puolesta varustamalla Niilo Arvinpojan joukkoja väellä ja tykeillä.
Kurki oli Kustaa Vaasan liittolainen poliittisista syistä, vaikka olikin katolinen ja Kustaa myöhempi reformaattori. Huomioon on otettava, että Kustaakin aloitti uskonpuhdistuksen vasta Kurjen kuoleman jälkeen. Kustaa Vaasasta tuli kuningas 1523.
Keväällä 1522 Tanska oli niskan päällä Suomessa, ja piispa Kurki joutui pakenemaan Ruotsiin. Turun seudulta Kurki pakeni pienen joukkion kanssa pohjoiseen, Pohjanmaan Närpiöön.
Laivojen uppoaminen ei ollut tavatonta noina aikoina. Puulaiva joutui myrskyyn ja upposi 22. heinäkuuta 1522 Öregrundin lähellä, eli melko lähellä Ruotsin rannikkoa Uplannin maakunnassa.
Kurki seurueineen hukkui. Suomen ja Skandinavian historian emeritusprofessori Jouko Vahtolan sanoin (2003) Suomen keskiajan kirkkokin kärsi lopullisen haaksirikon Arvid Kurjen myötä. Tie oli auki taivasta myöten uudelle ajalle uudessa uskossa.
Lähteenä mm. Vahtola, Jouko Suomen historia – jääkaudesta Euroopan unioniin, Otava 2003.