Muhiiko keskellä Eurooppaa toinenkin kriisi, joka voi kärjistyä sodaksi? – "Paljon on puhuttu siitä, että Venäjän tavoitteena olisi jokin selkkaus"
Keskellä Eurooppaa muhii Ukrainan sodan ohella toinenkin kriisi, johon liittyy isoja suurvaltapoliittisia jännitteitä.
Bosnia-Hertsegovinan tilanne tulehtui viime marraskuussa, kun serbit ilmoittivat pyrkivänsä irti bosniakkien ja kroaattien kanssa muodostetun liittovaltion instituutioista kuten armeijasta, poliisivoimista ja verohallinnosta.
Pahimmillaan edessä voi olla aseellisia yhteenottoja, jopa sota. Suurvaltapoliittisen ulottuvuuden kriisiin tuo se, että Venäjä on perinteisesti tukenut serbejä.
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Emma Hakalan mukaan Venäjällä on ollut jo pitkään intressejä Balkanin alueella.
– Paljon on puhuttu siitä, että Venäjän tavoitteena Bosniassa olisi jokin selkkaus tai serbitasavallan irrottaminen liittovaltiosta. Venäjä on myös uhkaillut seurauksilla, jos Bosnia päättäisi pyrkiä Natoon.
Kaiken takana on 1990-luvun alussa käyty verinen Bosnian sota. Sen syttymisestä tulee huhtikuussa kuluneeksi 30 vuotta.
Daytonin rauhansopimus päätti sodan vuonna 1995, mutta loi samalla monimutkaisen hallintojärjestelmän, joka ylläpitää etnisen ryhmien välisiä vastakkainasetteluja.
Maa on ajautunut voimakkaaseen pysähdyksen tilaan, sillä rauhansopimuksen mukaisesti kaikilla kolmella kansanryhmällä on edustajansa jokaisessa päättävässä elimessä ja virastossa presidentti-instituutiota myöten. Kun edustajat keskittyvät omien ryhmiensä etujen puolustamiseen, jumiutuu koko päätöksenteko.
– Daytonin rauhansopimuksesta on tullut kuin perustuslaki, vaikka sen piti olla väliaikainen malli bosnialaiselle yhteiskunnalle, Hakala summaa.
Daytonin rauhansopimuksen purkamisesta ei kuitenkaan ole uskallettu juuri keskustella konfliktiherkän tilanteen vuoksi.
Myös Euroopan unioni on ollut tilanteen korjaamisessa hampaaton – tai pikemminkin tahdoton. Hakalan mukaan EU on kyllä tukenut rauhanprosessia ja monenlaisia hankkeita, mutta konkreettiset isot ponnistelut ovat jääneet vähäisiksi ja sekaviksi.
EU:ssa ei ole välttämättä kunnolla ymmärretty, kuinka todellinen uhka Bosnian tilanteen kriisiytyminen on ja millaisia riskejä siihen liittyy.
– EU:lla on ollut niin paljon omia huolia viime vuosina, että Balkanin tilanne on jäänyt sivurooliin.
Bosnian monimutkainen tilanne liittyy myös siihen, miksi Kroatian presidentti on viime aikoina uhkaillut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemusten hylkäämisellä.
Kuinka todennäköistä sitten on, että Bosniassa syttyisi taas uusi sota? Se järkyttäisi eurooppalaisia turvallisuuspoliittisia asetelmia, jotka jo nyt ovat hälytystilassa Ukrainan sodan vuoksi.
Hakala ei usko, että aseellinen konflikti olisi Bosniassa kaikkein akuutein uhkakuva. Sotatoimet eivät mitä luultavimmin ole nyt Venäjän intresseissä, sillä Ukrainan tilanne vaatii niin paljon voimavaroja.
Bosnian serbitasavallan johtaja Milorad Dodik on ilmoittanut, ettei irtautuminen tapahdu vielä tänä vuonna. Prosessi on kuitenkin jo käynnissä: serbitasavallan parlamentti on päättänyt jo oikeuslaitoksen ja verolaitoksen irrottamisesta liittovaltiosta.
Nykyisessä maailmassa mikään ei myöskään ole enää varmaa. Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan osoittaa, että mitä vain voi tapahtua.
– Siinä mielessä tilanne on hyvin odottava.
Rauhanomainen ratkaisu vaatisi Hakalan mukaan EU:lta ja Yhdysvalloilta voimakasta tahtoa uudistaa Daytonin rauhansopimukseen sementoituneita ongelmia.
Se ei kuitenkaan olisi helppo tie, sillä etnisten ryhmien väliset riidat istuvat hyvin syvällä.
Hakala arvelee, että EU:n ja Yhdysvaltain aktiivinen ote Bosnian tilanteen korjaamiseksi jää tälläkin kertaa vähäiseksi. Näköpiirissä ei ole, että kriisi olisi helpottamassa.
– Se, että mitään ei tapahdu, on huono vaihtoehto, koska se synnyttää vain uutta vastakkainasettelua. Moni on kysynyt, että herätäänkö ongelmiin kunnolla vasta sitten, kun jotain vakavampaa tapahtuu.