Miten ihmeessä metsät voivat olla päästölähde suurimmassa osassa Suomea? – Asiantuntija selventää

Metsät

Lapin metsät ovat Suomessa ainoa selkeä hiilinielu, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) maanantaina julkaisemista tiedoista.

Luke julkisti ensimmäistä kertaa tilaston, jossa metsien hiilitase on laskettu jokaiselle Suomen maakunnalle.

Lukemat antavat osin hätkähdyttävän kuvan Suomen metsien roolista joko hiilinieluina tai päästölähteinä. Vaikka Lapin metsät ovat selkeä nielu, on senkin asema hiiltä sitovana alueena heikkenemässä.

Pohjois-Karjalan, Pohjanmaan ja Kainuun metsien nielut ovat Luken mukaan pienentyneet lähelle nollaa.

Päästölähteiksi metsät ovat kääntyneet Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Päästölähteitä metsät ovat olleet koko tarkastelujakson ajan Uudellamaalla, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. 

Mutta miksi näin on? Miksi metsät ovat toisaalla hiilinielu ja miten ihmeessä ne voivat toisaalla toimia päästölähteinä?

– Tätä monen on vaikea ymmärtää. Asiat ovat monimutkaisia, myöntää tutkimuspäällikkö, erikoistutkija Juha Mikola Lukesta.

Hänen mukaansa on tärkeää ymmärtää sekä puuston että maaperän rooli hiilinieluina.

Puut sitovat kasvaessaan hiiltä. Se on perusasia, josta on puhuttu paljon. Laskennalliseen hiilinieluun vaikuttaa kuitenkin aina se, minkä verran puita metsistä poistuu luonnollisten syiden tai hakkuiden kautta.

Jos poistuma on suurempi kuin kasvu, kääntyy metsä puuston osalta laskennallisesti hiilinielusta päästölähteeksi.

– Puut siis edelleen sitovat hiiltä ja toimivat nieluina, se ei ole muuttunut mihinkään. Kyse on laskelmasta. Jos puuta poistuu enemmän kuin kasvaa, silloin puustosta on poistunut enemmän hiiltä kuin puut ovat sitoneet, Mikola selventää.

Maaperän osalta on tärkeää erottaa toisistaan turvemaat ja kivennäismaat.

Laskelmissa turvemaat ovat metsäojitettuja soita. Niissä turpeen hajoamisprosessi etenee sitä nopeammin, mitä lämpimämpää ilma on. Ja kun hajoaminen nopeutuu, myös hiilidioksidipäästöjä tulee enemmän.

Ongelman ydin on se, että soita on aikanaan ojitettu niin paljon. Veden alla hajoamisprosessi ei etenisi niin nopeasti.

Ilmaston lämpeneminen kuitenkin kiihdyttää päästöjä.

– Täällä Suomessa on maailman mittakaavassa edelleen tosi kylmä ilmasto, ja sen vuoksi hajotus on edelleen melko hidasta, mutta ilmaston lämpenemisen myötä lämpötila on täälläkin noussut, Mikola sanoo.

– Se on yksi olennainen syy siihen, miksi metsien nielut ovat hiipuneet ja kääntyneet päästölähteeksi, hän jatkaa.

Kivennäismaat ovat puolestaan hiekka- ja sorapitoisia maita. Niissä hajoamisprosessi etenee samalla kaavalla: maassa olevat kuolleet lehdet, neulaset, oksat ja muut karikkeet hajoavat sitä nopeammin mitä lämpimämpää on.

Kivennäismaissa ei kuitenkaan ole yhtä suurta hiilivarastoa kuten turvemailla.

Hakkuut keskittyvät edelleen kivennäismaihin, sillä niissä puusto on ehtinyt kasvaa pidempään.

Lappi on säilynyt Mikolan mukaan selkeänä nieluna siksi, että siellä ilma on kylmempää.

Maaperästä ei vapaudu samassa mittakaavassa hiilidioksidia, sillä kylmässä ilmassa hajoamisprosessi etenee hitaammin.

Lapissa myös hakataan metsää vähemmän.

– Puuston kasvu on Lapissa sekä turve- että kivennäismailla selkeästi suurempaa kuin hakkuut, Mikola summaa.

Muualla Suomessa tilanne on toinen.

Mikolan mukaan Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla näkyy Lappia selvemmin se, että ilmaston lämpeneminen kiihdyttää turvemaiden hajoamisprosessia ja sitä myöten hiilidioksidipäästöjä.

– Itse asiassa se lämpeneminen on suurempaa Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa suhteessa perusilmastoon.

Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla hiilinieluja vähentävät myös hakkuut.

Mikolan mukaan Kainuussa metsät olivat vielä vuonna 2015 selkeä hiilinielu, mutta puustonielun heikkeneminen kivennäismailla ja päästöjen lisääntyminen turvemailla hilaavat maakunnan metsänielun lähelle nollaa.

Pohjois-Pohjanmaalla puolestaan ovat vähentyneet sekä kivennäismaiden että turvemaiden puustonielut. Todennäköisesti hakkuita on tehty kiihtyvään tahtiin molemmissa, Mikola sanoo.

Pohjois-Pohjanmaalla päästöjä tulee niin ikään myös maaperästä.

Luken laskelmissa metsien päästöt kasvavat sitä suuremmiksi mitä lähemmäs Etelä-Suomea ja pääkaupunkiseutua mennään.

Mikolan mukaan siihen on kaksi syytä. Ilmasto on etelämpänä lämpimämpää ja samalla myös hakkuumäärät ovat puuston kasvuun nähden suurempia.

Käytännössä maaperä siis tuottaa enemmän hiilidioksidia ja puustoa poistuu monissa maakunnissa vuotuisesti enemmän kuin kasvaa, hän summaa.