Merkelin vaihtaminen pois Saksan johdosta ei ole mahdotonta mutta vaikeaa se on, sanovat suomalaistutkijat

Saksan politiikassa on tällä hetkellä paljon avoimia kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.

Joutuuko liittokansleri Angela Merkel väistymään jo ennen ensi vuotta? Mistä kristillisdemokraattien CDU:lle löytyy uusi puheenjohtaja ja liittokanslerinehdokas?

Pidetäänkö maassa vielä tänä vuonna ennenaikaiset vaalit?

Annegret Kramp-Karrenbauerin eilinen ilmoitus luopua sekä CDU:n puheenjohtajuudesta että liittokansleriehdokkuudesta oli melkoinen uutispommi.

Taustalla poliittinen tilanne on kuitenkin ollut jo pitkään epävarma: CDU:n ja sosiaalidemokraattien (SPD) hallitusyhteistyö on ollut heikossa hapessa, kun laskeva kannatus ja sisäiset ristiriidat ovat syöneet puolueita.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Tuomas Iso-Markun mukaan tilannetta voisi kuvailla niinkin, että merkittävä hallitusta koossa pitänyt tekijä on ollut halu välttää uudet vaalit.

– Nyt heikko hallitus on entistäkin heikompi ja Saksan poliittinen tilanne entistäkin avoimempi, Iso-Markku kuvaa tilannetta Kramp-Karrrenbauerin ilmoituksen jälkeen.

Uusi puoluejohtaja olisi siten hyvä löytää Kramp-Karrenbauerin toiveen mukaisesti kesään mennessä.

AKK:na tunnettu Kramp-Karrenbauer antoi eilen ymmärtää, ettei puoluejohtajan ja liittokanslerin pestien erottaminen toisistaan ole ollut toimiva ratkaisu.

Tämä herätti arveluja siitä, joutuuko Merkel väistymään tehtävästään suunniteltua aiemmin uuden puoluejohtajan hyväksi.

Tätäkään mahdollisuutta ei voi sulkea täysin pois, mutta se olisi vaikea eikä ainoastaan kristillisdemokraattien omissa käsissä oleva ratkaisu, sanoo erikoistukija Kimmo Elo Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Jos Merkelille esitettäisiin epäluottamusta, parlamentin pitäisi hyväksyä äänestyksessä uusi liittokansleri.

– CDU:n äänet eivät siihen riitä, joten tarvittaisiin myös sosiaalidemokraattien tuki. He ovat ilmoittaneet, etteivät tule tämmöistä hyväksymään, Elo kertoo.

Vaihtoehdoiksi näyttää siten jäävän se, että Merkel pysyy ”jonkinlaisella herrasmiessopimuksella” liittokanslerina ensi vuoden syksyn sääntömääräisiin vaaleihin saakka. Tai sitten järjestetään ennenaikaiset vaalit. Viimeksi mainittuun eivät tutkijat oikein usko.

– Monella puolueella on pakka niin sekaisin, että vaalikamppailu on viimeistä mitä ne haluaisivat ryhtyä tekemään, Elo sanoo.

Nykyisen kriisin sytyttimenä toimi pieni Thüringen, jossa sikäläinen CDU vastoin puoluejohdon kantaa tuki vapaiden demokraattien (FDP) Thomas Kemmerichiä osavaltion pääministeriksi.

Ongelma oli se, että samassa rintamassa äänesti myös äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue, jonka kanssa muut puolueet ovat kieltäytyneet minkäänlaisesta yhteistyöstä.

Elon mukaan CDU on osavaltiossa hankalassa raossa, koska se kieltäytyy yhteistyöstä AfD:n lisäksi myös vasemmistopuolue Linken kanssa – ja ilman jompaakumpaa ei Thüringeniin oikein saa muodostettua toimivaa hallitusta.

Tutkijat eivät pidä mahdottomana, että koko Saksan seuraavaa liittokansleria ei etsittäisi kristillisdemokraattien vaan vihreiden riveistä.

Vihreät ovat lisänneet kannatustaan selvästi edellisistä vuoden 2017 vaaleista, vaikka tällä hetkellä puolue onkin CDU:ta useita prosenttiyksikköjä jäljessä.

– Liittovaltion tasolla vihreät tulee varmasti hyötymään nykytilanteesta. Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea, että koko puoluekentän dynamiikka on muuttunut, Elo sanoo.

Tulevasta suhteestaan Britanniaan neuvottelevan EU:n näkökulmasta Saksan poliittinen epävarmuus tulee pahaan saumaan. Saksa on tämän vuoden jälkipuoliskolla unionin puheenjohtajamaa.

– Puheenjohtajuuden valmisteluun tarvittaisiin poliittista ohjausta ja tässä tilanteessa on vaikea nähdä, että sitä olisi tulossa, Iso-Markku arvioi.