Leskimies uupui byrokratiaan – Ikäsyrjintä toistui suomalaisten kertomuksissa
Tuore tutkimus osoittaa, että byrokratia, digikuilu ja ikäsyrjintä voivat horjuttaa ikäihmisten oikeusturvaa. Suomalaisten kertomukset kuvailevat kasvotonta järjestelmää ja epäkohtia sote-palveluissa.
Eräs leskimies kirjoitti uupumuksestaan, kun suruaikana piti luovia järjestelmän rattaissa. Miehellä oli vaimonsa kuoleman jälkeen vaikeuksia hoitaa vero-, pankki-, vakuutus- ja puhelinasioita. Mies koki ajautuneensa byrokratian rattaisiin ja koki tilanteen todella raskaana.
Moni iäkäs ja heidän läheisensä kokee viranomaisten ja palveluntarjoajien kielen vaikeaselkoiseksi. Pelko virheistä lisää painetta, kuten leskimiehen tapauksessa.
Ikäihmiset kohtaavat arjessa osin samanlaisia oikeudellisia ongelmia kuin muutkin, kertoo yliopistotutkija Yaira Obstbaum Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
– Ikääntyneillä esiintyy kuitenkin muita ikäryhmiä enemmän hoitoon, hoivaan ja erilaisiin asumisjärjestelyihin liittyviä ongelmia. Niin myös itsemääräämisoikeuteen ja toisaalta suojelun tarpeeseen.
Ikäihmisten arjen oikeusongelmia ovat selvittäneet tutkijat Helsingin, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistoista ja eduskunnan Ihmisoikeuskeskuksesta. Aineistona oli 324 kertomusta, jotka kerättiin vuosina 2020–2021.
Ongelmat eivät yleensä ala juridisista riidoista vaan arjen tilanteista, kuten lääkärikäynneistä, pankkiasioinnista ja verojen maksusta.
Kyse on tilanteista, joissa on oikeudellinen ulottuvuus. Niissä tarvitaan tietoa omista oikeuksista ja mahdollisesti asiantuntijan apua. Yleensä ongelmia ei käsitellä oikeusprosessissa vaan siellä missä ne syntyvät, kuten sote-palveluissa.
– Aina ongelmia ei saada ratkaistua. Usein syynä on palvelujärjestelmän hajanaisuus. Ei tiedetä, mistä apua tai neuvoa haetaan, ja ihmisiä voidaan pallotella luukulta toiselle, Obstbaum mainitsee.
Monella vastaajalla oli kokemuksia siitä, että heidän kykyjään vähäteltiin iän vuoksi.
– Ikäsyrjinnällä oli konkreettisia seurauksia, kun esimerkiksi terveydenhuollossa henkilön puheita ei otettu todesta, Obstbaum sanoo.
Eräs kirjoittaja haki lainaa asunnonvaihtoa varten, mutta pankkivirkailija ja kiinteistönvälittäjä keskustelivat kirjoittajan asioista hänen päänsä yli.
Kirjoittajat kuvaavat ikäsyrjintää tai itsemääräämisoikeuden loukkauksia myös tilanteissa, joissa mukana oli lääkäreitä tai sosiaalityöntekijöitä.
Iäkkäiden autonomiaa voivat kyseenalaistaa myös läheiset. Eräs vastaaja kertoi lasten painostaneen häntä muuttamaan hoivakotiin vastoin tahtoaan, vaikka hän oli selvittänyt kotihoidon mahdollisuudet.
Tutkimuksessa muistutetaan, että ikäihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Monet pystyvät toimimaan digiympäristössä ja oikeusasioissa, mutta voivat tarvita siihen tukea.
Syrjintä nousee esille myös Eläkeliiton vuoden 2024 barometrissa. Sen mukaan neljä viidestä yli 60-vuotiaasta vastaajasta katsoo, että Suomessa on ikäsyrjintää.
Vanhusasiamies Irene Vuorisalo Eläkeliitosta määrittelee ikäsyrjinnän systemaattiseksi aliarvioinniksi ja ennakkoasenteiksi.
– Vakavammalla tasolla se on institutionaalista, rakenteellista ikäsyrjintää, joka ilmenee muun muassa keinotekoisina ikärajoina palveluissa ja terveydenhuollossa.
Esimerkiksi kohdunkaulan syövän seulonnan yläikäraja on 65 ja kuntoutuspsykoterapian 67 vuotta.