Lellitty, itsekäs, huono ystävystymään – TK: Ovatko stereotypiat ainoista lapsista totta?
Vanhemmat hemmottelevat herkästi lapsen piloille, jos tämä on heidän ainoansa. Hemmoteltu kakara kasvaa itsekkääksi, eikä kykene solmimaan aitoja ystävyyssuhteita. Perheensä ainoa lapsi viihtyy mieluiten yksin.
Kuulostaako tutulta? Ajatteletko ehkä itsekin näin lapsista, joilla ei ole sisaruksia? Oletko ehkä itsekin kasvanut perheesi ainoana lapsena ja kärsinyt näistä mielikuvista?
Nyt yhdysvaltalaiset ja kiinalaiset tutkijat ovat tutkineet, pitävätkö stereotypiat ainoista lapsista paikkansa.
Tiivistettynä vastaus on, että eivät pidä.
Tieteen Kuvalehden (TK) mukaan tutkijat selvittivät, miten perheensä ainoiden lasten kehitys eroaa sellaisista lapsista, joilla on sisaruksia.
Esimerkiksi ajatus siitä, että ainoat lapset kärsivät yksinäisyydestä, ei pidä paikkaansa. Päin vastoin yksinäisyydestä voivat kärsiä eniten lapset, joilla on sisaruksia.
Toisaalta ainoat lapset viettävät enemmän aikaa vanhempiensa kanssa, toisaalta heille yksinolo aina välillä on luonnollista, eikä sikäli aiheuta haittaa.
Sisarussarjan keskinäiset suhteet ja kokoonpanokin ratkaisevat sen, jääkö joku joukossa ikään kuin vähemmälle huomiolle tai paitsioon. Tämä voi selittää sisaruksellisten lasten yksinäisyyden tunteita.
Kyvyssä solmia ystävyyssuhteita ei TK:n miukaan ole eroa sen suhteen, onko lapsella sisaruksia vai ei.
Itsekeskeisyysstereotypiassa on kuitenkin häivähdys totta.
Sisarusten kanssa kasvaneilla on TK:n mukaan vähemmän ongelmia ymmärtää toisia ihmisiä kuin ilman sisaruksia kasvaneilla.
Aivokuvannuksilla saatiin selville, että aivojen tahdistuminen muiden kanssa on vähäisempää ainoana lapsena kasvaneilla kuin sisarusten kanssa kasvaneilla.
Tämä voi haitata kykyä ymmärtää toisia, vaikkei suoraan kertoisikaan itsekeskeisyydestä.