Lajikato on yhä pysäyttämättä – Tiilikainen: "Maapallon kohtalonkysymyksiä kuten ilmastonmuutoskin"

 Suomi valmistautuu ensi viikolla Egyptissä alkavaan YK:n biodiversiteettikokoukseen, jossa ympäristöministerit kokoontuvat virkamiehineen ruotimaan luonnon monimuotoisuuden tilaa.

Samaan aikaan kansainväliset raportit maalaavat huolestuttavaa kuvaa lajien kadosta. Tavoitteena oli luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) ei odota suurta läpimurtoa Egyptistä.

–  Varmasti tuolla kokouksessa tullaan toteamaan, ettei näitä vuoden 2020 tavoitteita tulla saavuttamaan, joten täytyy ponnistella enemmän ja kirjoitetaan yhteinen julkilausuma, millä toimia tehostetaan.

Tiilikaisen mukaan Suomen tavoitteena Egyptissä on kääntää keskustelu tulevaisuuteen eli siihen, miten luonnon köyhtyminen voitaisiin pysäyttää. Näin huomio kohdistuu Kiinan Pekingissä vuonna 2020 järjestettävään kokoukseen.

– Miten onnistutaan jatkossa, se on sitten sen Pekingin kokouksen heiniä ja siihen on valmistautuminen täyttä häkää käynnissä.

Tiilikainen muistuttaa, että monimuotoisuuden köyhtyminen on yhtä vakava ongelma kuin ilmaston lämpeneminen tai luonnon varojen ylikulutus. Luonnon monimuotoisuutta vain on hankalampi käsittää ja vaikeampi mitata.

–  Se on maapallon kohtalonkysymyksiä siinä missä ilmastonmuutoskin.

Kansainvälinen luontopaneeli (IPBES) ennustaa, että vuoteen 2050 monimuotoisuudesta on vaarassa kadota 40 prosenttia. WWF:n Living Planet -raportissa taas huomioitiin monimuotoisuuden kehitystä viime vuosikymmeninä ja sen mukaan maapallon selkärankaisten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 prosenttia vuosina 1970–2014.

Tämä kato on ihmisten toiminnan seurausta.

–  Samalla tavalla kuin ilmastonmuutos uhkaa ruokaturvaa, sitä uhkaa myös biodiversiteettikato. Monet elinkeinot, jotka ammentavat luonnosta kuten kalastus, ovat uhattuna. Kun puhumme pölyttäjäkadosta, silloin maailman ruuantuotannosta aika iso osa on uhattuna.

Pölyttäjäkadon torjunta kuuluu Suomen neuvottelutavoitteisiin.

Vaikka luonnon köyhtymisen pysäyttäminen ei onnistukaan vuoteen 2020 mennessä, Tiilikainen on kuitenkin toiveikas ja korostaa, että paljon on saatu aikaan.

Suomen neuvottelutavoitteisiin on listattu esimerkiksi ekologisesti merkittävien merialueiden suojelu ja Suomi on ajanut arktisen aavan meren suojelualueen perustamista. Suomi on myös lisännyt yli 70 000 hehtaarilla suojelualueiden pinta-alaa.

Monimuotoisuuden katoamisen torjunnassa on myös ymmärretty, etteivät pelkät suojelualueet riitä, vaan monimuotoisuus on huomioitava myös luonnonvarojen hyödyntämisessä. Tiilikaisen mainitsee esimerkkinä metsätalouden ja talousmetsiin jätettävät lahopuut.

– Yksittäinen metsänomistaja voi taimikonhoitotöissä tai nuoren metsän harvennusvaiheessa jättää metsään jonkin verran haapaa ja raitoja. Ne ovat lajeja, jotka ylläpitävät monimuotoista lajistoa ja lisäävät metsän luontoarvoa, vaikka ne eivät haittaa pääpuiden kasvua. Pienillä valinnoilla voidaan tehdä palveluksia monimuotoisuudelle myös talousmetsissä, lisää Tiilikainen.

Tiilikainen nostaa esille myös suojelualueverkoston kattavuuden merkityksen, joka kuuluu myös Suomen painopistealueisiin. Ympäristöministerissä on pari vuotta mietitty, miten suojelualueverkosto vastaa ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin ja miten alueiden keskinäiset yhteydet toimivat.

– Ikään kuin lajistolla ja elinympäristöillä olisi reittejä liikkua muuttuvan ilmaston myötä. Sen takia nämä suojelualueiden keskinäiset kytkökset ovat tärkeitä.

Luonnon lajikirjon köyhtymisen torjunnassa Tiilikainen hakisi lisää tuloksia suojelemalla lisää pieniä lehtoja.

– Lehdot ja lehtojen lajisto ovat suhteellisen pieni pinta-ala maa-alueestamme, missä on meidän oloissamme poikkeuksellisen paljon monimuotoisuutta ja rikasta lajistoa.

Lisäksi ministeri nostaa esille laiduntamiseen ja maaseudun perinnemaisemat, joiden lajisto on tukalassa tilassa.

Ajankohtaista tilastotietoa Suomen luonnon monimuotoisuudesta saadaan vuodenvaihteessa.

Tiilikainen painottaa, että luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä olisi puututtava sen perussyyhyn eli ihmisen toimintaan.

– Putkitalous – fossiilitalous, missä otetaan luonnonvaroja, tehdään niistä jotain, kulutetaan ja heitetään kaatopaikalle – siitä on päästävä eroon. Täytyy päästä kiertotalouteen, jossa materiaalit käytetään uudelleen.

Tiilikaisen mukaan avainasemassa on elinkeinoelämä – yritykset ja yksityinen raha, joka on saatava kiinnostumaan lisää luonnon monimuotoisuuden hupenemisen torjunnasta samalla tavalla kuin ilmastomuutoksesta. Kiertotalous on juurtunut yritysten strategioihin ja se on merkittävä muutos ajattelussa.

– Yksittäisiä ihmisiä voidaan myös patistaa miettimään omaa kulutusta eli onko hän osa tätä putkitaloutta vai mukana mahdollistamassa kiertotalouden rakentamista.