Kulttuuriministeri pilasi isojen poikien leikit – Tytti Isohookana-Asunmaalle jäi paljon hampaankoloon SVUL:n ja TUL:n yhdentymisestä
Suomessa ehti vuosikymmenten ajan toimia kaksi riitaisaa urheilun keskusjärjestöä, kunnes porvarien SVUL:n ja työväen TUL:n korvasi vuonna 1993 Suomen Liikunta ja Urheilu.
Kulttuuriministerinä SLU:n perustamisen aikaan toiminut keskustan Tytti Isohookana-Asunmaa ei ole aiemmin kommentoinut järjestön kivuliaita syntyvaiheita, mutta nyt on tullut sen aika. Isohookana-Asunmaa kertaa 30 vuoden takaisia tapahtumia viime vuoden lopulla ilmestyneessä kirjassaan Kabinettipeliä urheilujärjestöissä.
Urheiluseurojen poliittinen väri oli 1990-luvulla jo haalistunut, mutta keskusjärjestöt jatkoivat vihanpitoaan. Yhteistyötä oli tuskin lainkaan, syyttelyä sitäkin enemmän.
Suomen Valtakunnan Urheiluliiton johdon mielestä Työväen Urheiluliitto sai kokoonsa nähden liikaa rahaa, kun taas TUL:n piirissä epäiltiin velkaisen SVUL:n yrittävän nielaista pienempänsä.
Isohookana-Asunmaa joutui ministeriksi tullessaan kiistojen keskelle ilman varoitusta. Hänellä ei ollut urheilutaustaa, ja kaiken lisäksi hän oli keskustalainen, pohjoissuomalainen ja nainen.
Eduskunnassa urheiluasiat olivat varsinkin kokoomuksen miespoliitikkojen intohimo. Työministeri Ilkka Kanervan oli Isohookana-Asunmaan mukaan mahdotonta hyväksyä, että hallituksessa joku muu hoiti niitä.
Myös urheilujärjestöjen johtaminen oli noihin aikoihin täysin miesten laji.
– Pienellä hiekkalaatikolla leikki vain isoja poikia, Isohookana-Asunmaa kirjoittaa.
Kulttuuriministeriksi tultuaan Isohookana-Asunmaa halusi puuttua erityisesti liikuntarahojen jakamiseen. Hänen mielestään liian suuri osa veikkausvoittovaroista kului keskusjärjestöjen paisuneisiin hallintokuluihin.
Isohookana-Asunmaan mukaan SVUL ja TUL olivat jo pitkään päättäneet rahanjaosta käytännössä omissa kabineteissaan. Järjestöjen tahdon toteutumisesta huolehtivat niiden luottopoliitikot eduskunnassa ja ”omat miehet” opetusministeriön virkamieskunnassa.
Uusi kulttuuriministeri halusi, että urheilutoiminta otettaisiin tulosohjauksen piiriin ja rahat jaettaisiin suoraan lajiliitoille. Tämä edellytti joko keskusjärjestöjen yhdentymistä tai liikuntalain muuttamista.
Raha oli paras konsultti vauhdittamaan asiaa, Isohookana-Asunmaa muistelee. Vuoden 1992 budjetissa liikuntarahojen määrä putosi ja keskusjärjestöt velvoitettiin yhteistyöneuvotteluihin.
Vaikka neuvottelut saatiin kesällä 1992 käyntiin, matkassa oli vielä monta mutkaa. Suurin niistä oli SVUL:n talous.
Järjestö oli laman alla hurahtanut kasinotalouteen. Velkojen määräksi paljastui lopulta yli 200 miljoonaa markkaa.
Isohookana-Asunmaata suututti järjestön johdon holtiton rahankäsittely. Kun pääsihteeri Mauri Oksanen vielä retosteli etukäteen julkisuudessa valtion lisärahoituksella, ministeri oli valmis päästämään koko putiikin konkurssiin.
Lopulta hallitus tuli kuitenkin hätiin SVUL:n lajiliittoja tukemalla. Isohookana-Asunmaan mukaan SVUL:n konkurssi olisi aiheuttanut valtiolle välillisesti satojen miljoonien markkojen laskun.
Vastapuoli TUL:n suunnalla suurin este yhdentymiselle oli Isohookana-Asunmaan mukaan järjestön puheenjohtaja Matti Ahde.
Ex-kulttuuriministerin mukaan Ahde myöntyi kahden kesken uuden keskusjärjestön perustamisen välttämättömyyteen, mutta julkisuudessa yllytti järjestöväkeä vastarintaan.
Isohookana-Asunmaa epäilee, että Ahteella oli mielessään myös poliittisia tavoitteita: puolueen puheenjohtajan paikka kiinnosti miestä selvästi.
Ahdekin taipui lopulta uuden järjestön perustamiseen, kun hänelle luvattiin, ettei se saisi maksettavakseen SVUL:n velkoja. TUL jatkoi toimintaansa aatteellisena yhdistyksenä, joka nauttii edelleen mittavia valtionapuja.
Isohookana-Asunmaa kiittää kirjassaan valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana toimineen Harri Holkerin panosta järjestöjen yhdentymisessä.
Sen sijaan pääministeri Esko Aho ei saa korkeaa arvosanaa. Isohookana-Asunmaan mukaan Aho oli ylimielinen, kärsimätön ja piti yhteyttä urheilun johtomiehiin ohi kulttuuriministerinsä.
SLU:n perustamisen ansiosta rahanjako kabineteissa saatiin viimein loppumaan, mutta mitään menestystarinaa siitä ei tullut. Isohookana-Asunmaan mukaan uuttakin järjestöä kiinnostivat vain raha ja mitalit.
SLU muuttui vuonna 2013 Valoksi, joka puolestaan yhdistettiin 2017 Olympiakomiteaan. Nyt senkin toimintaa ollaan muuttamassa.
– Lyhyen ajan sisällä on kokeiltu monia järjestöllisen toiminnan malleja. Mikään ei näytä toimivan.
Tytti Isohookana-Asunmaa: Kabinettipeliä urheilujärjestöissä. Suomen urheiluhistoriallinen seura, 240 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä tammikuussa 2023.