Konkaripoliitikko Anu Vehviläinen haluaa tehdä vielä yhden työuran yksityisellä sektorilla
Perjantaina 59 vuotta täyttävä keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen ei asetu ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa, mutta aikaisia eläkepäiviä hän ei suinkaan suunnittele.
– Haluan tehdä töitä. Haaveilen, että voisin tehdä vielä yhden työuran. Olen sen ikäinen, että minun pitää tehdä se ratkaisu nyt, Vehviläinen sanoi elämäkertansa Rouva puhemies – Anu Vehviläisen elämä ja ura (Docendo) julkistustilaisuudessa eduskunnassa.
– Suhtaudun erittäin avoimesti tuleviin mahdollisiin työtehtäviin ja ajattelen, että olen saanut olla julkisella puolella valtioneuvoston piirissä ja puhemiehen tehtävissä, joten minua kiinnostaisi enemmän yksityinen sektori tai järjestöt, hän kertoo.
Vehviläinen täsmentää, ettei hän poissulje silti julkisen puolen tehtäviäkään.
– Hyvin avoimella mielellä suhtaudun, hän toteaa.
Eduskunnan jättäminen kypsyi Vehviläisen mielessä pitkään. Hän kertoi asiasta julkisuuteen helmikuussa.
– Ehkä viime vaaleissa jo ajattelin, että nämä ovat viimeiset vaalini, mutta ajattelin, ettei sitä kannata töräyttää heti julki, hän kertaa.
Vehviläinen jakaa poliittisen uransa kahteen 15 vuoden jaksoon, joista ensimmäinen alkoi 1980-luvun lopulla ja kesti vuoteen 2003, jolloin hän tippui eduskunnasta.
– Sanoisin sitä aatteellisuuden ja ehdottomuuden ajaksi. Siihen kuului nuoriso- ja opiskelupolitiikka ja kaksi kautta kansanedustajana, Vehviläinen sanoo.
Toinen 15 vuoden kausi alkoi eduskuntavaaleista 2007.
– Se on vastuunkannon ja yhteistyön jakso, Vehviläinen kuvaa.
Hänestä tuli heti liikenneministeri Matti Vanhasen toisessa hallituksessa. Juha Sipilän hallituksessa hän oli kunta- ja uudistusministeri.
Vehviläinen toimi eduskunnan puhemiehenä kesästä 2020 tämän vuoden alkuun saakka.
Politiikan toimittaja Unto Hämäläinen toteaa elämäkerrassa, että Vehviläisen edustama voimakkaasti asia- ja aatekeskeinen ajattelutapa ja tyyli tehdä politiikkaa toimivat hänen uransa alussa ja toimivat edelleen, mutta sille ei voi ennustaa loistavaa tulevaisuutta.
– Aika suosii nopeampaa, kireämpää ja lyhytjännitteisempää menoa, jota jokseenkin hervoton populismi ryydittää. Anun kaltaisten poliitikkojen aika on menossa ohi, Hämäläinen pohtii.
Kirjan julkistustilaisuudessa Vehviläinen kuvaili myös itseään “ohjelmatyön lapseksi”, joka kokee Twitter-politikoinnin ja identiteettipolitiikan vieraaksi.
– Minulle on aina ollut tärkeää, että mennään isoihin kokonaisuuksiin ja tehdään ohjelmatyötä aika kovastikin.
Vehviläinen myöntää, että politiikan teon väline on osittain muuttunut. Eduskunnan merkitystä hän silti korostaa politiikan areenana.
– Pidän tärkeänä, että eduskunnan suuri sali olisi tulevaisuudessakin se ykköspaikka, missä politiikkaa puhutaan.
Vehviläinen katsoo, että vastakkainasettelu sopii politiikassa paremmin häntä nuoremmille sukupolville.
– Jokaisen itseään kunnioittavan puolueen pitäisi pystyä ottamaan paremmin nuoret ikäluokat huomioon, hän toteaa.
Vehviläinen on puhunut paljon elämänsä tragedioista ja niitä käsitellään myös elämäkerrassa.
Vehviläinen oli 11-vuotias, kun hänen isänsä teki itsemurhan. Vehviläisen puolison Timo Hiltusen elämä päättyi myös oman käden kautta marraskuussa 2011.
Vehviläinen kertoo saaneensa paljon viestejä siitä, että hänen kohdalleen on sattunut traagisia asioita.
– Siitä haluan todeta sen, että tämä on minun elämäni, ja tämä on paras elämä minulle. Ne asiat mitä elämässä on sattunut, ovat osa minua.
Toimittaja Anna-Liisa Hämäläinen otti itse yhteyttä Vehviläiseen ja kysyi, voisiko kirjoittaa tästä elämäkerran.
Vehviläinen sanoo, että projekti vaati kymmeniä tunteja haastatteluita, ja niitä tehtiin vajaa vuosi sitten pimeinä loppuvuoden aamuina eduskunnassa.
– Yllättävän raskasta on käydä omaa elämää läpi. Itselläni ei ole ollut päiväkirjaa, mutta on paljon dokumentaatiota. Kalenterit ovat tallessa 1980-luvun lopulta ja tietysti ministeri- ja puhemiesajoilta minulla on hyvinkin yksityiskohtaiset kalenterit, hän kertoo.