Keskustan "metsäläisillä" meni kuppi nurin – Nyt Silja Silvasti kertoo, miksi hän provosoi

Keskusta

Keskustavaikuttaja Silja Silvasti tiesi sohivansa ampiaispesää, kun hän kirjoitti Suomenmaahan provosoivan blogin keskustalaisesta luontosuhteesta.

Hän arvioi, että tuon erityisen luontosuhteen ytimessä on ahne, ilkeä metsäläinen, jolle metsän arvo mitataan vain euroissa.

– Kirjoitin tietoisesti tehokkaan tekstin, jonka tarkoituksena oli viestiä omalle väelle siitä, miten nämä asiat ulkopuolelta nähdään, Silvasti sanoo.

– Keskustalla on vahva elinkeinopoliittinen klangi kaikissa luonnonvarakysymyksissä, ja se karkottaa ihmisiä, jotka voisivat muuten sopia puolueeseen, hän uskoo.

Vihtiläinen kunnanvaltuutettu Silvasti on toiminut keskustaministerien erityisavustajana ja työskentelee nyt viestintätoimisto Ellun Kanoissa.

Hän sai blogistaan runsaasti sekä kiitoksia että moitteita sosiaalisessa mediassa sekä keskustalaisten omassa Keskustan kenttä -Facebook-ryhmässä.

Monet olivat hyvillään, kun joku sanoitti heidän tuntemuksiaan. Toiset kokivat Silvastin näkemykset henkilökohtaisena loukkauksena, eivätkä tunnistaneet kuvauksista puoluettaan.

Silvastin ulostulon kipinänä toimi Suomussalmen raakkutuho.

Hän kirjoitti, kuinka keskustalaisten Facebook-ryhmässä saa päivä toisensa perään todistaa ”tuhojen vähättelyä, etelän median maalaisjärjen puutteen ihmettelyä ja velvoittavien suojelutoimien kiivasta vastustamista”.

Keskustalainen luontosuhde on kuitenkin häirinnyt Silvastia jo kauan ennen raakkutapausta.

Silvasti oli mukana Juha Kuisman johtamassa Keskusta 2010 -työryhmässä, joka julkaisi viime syksynä puoluetta ravistelleen raportin. Siinä todettiin, että keskustalla pitäisi olla enemmän annettavaa juuri luonto- ja ympäristökysymyksiin.

– Alkiolainen järkivihreys pitäisi lunastaa muutenkin kuin juhlapuheiden tasolla. Keskusta näyttää taantumukselliselta puolueelta, kun se vastustaa monia luonnonsuojelutoimia lainsäädäntötasolla, Silvasti sanoo.

Hän katsoo, että juuri tämä on kynnyskysymys monille äänestäjille.

– Uskon aidosti, että keskusta voisi olla paljon isomman teltan puolue. Ilmasto- ja luontokysymykset ovat pääasiallinen syy siihen, miksi monet eivät voi nähdä äänestävänsä keskustaa eivätkä koe kutsuvana mahdollisuutta tulla joukkoomme.

– Jos meitä kiinnostaa teltankasvatus, niin meidän täytyy pystyä kutsumaan näitä ihmisiä sisään, Silvasti sanoo.

Silvastia on viime päivinä valistettu keskustan tukemista luonnonsuojelutoimista, kuten Helmi- ja Metso-ohjelmista, joita toteutettiin keskustan ollessa hallituksessa.

Silvasti muistuttaa, että menneiden tekojen luetteleminen ei riitä. Hän ihmettelee, miksi keskustalta ei tule uusia avauksia luonto- ja ilmastoasioihin.

– Vaaleissakin on niin, että rakennetulla sillalla ei saa ääniä, vaan täytyy luvata jotain uutta ja tarjota näkemystä.

Silvastia harmittaa, että keskustalainen luontopuhe typistyy usein korvausvaatimuksiin suojelutoimista. Hän toteaa, että on paljon muutakin lainsäädäntöä, joka estää ihmistä saamasta mahdollisimman suurta tuottoa omistuksestaan, esimerkkinä vaikkapa rakennusmääräykset.

– En oikein keksi, miksi elonkirjon säilyttäminen, vaaliminen ja suojelu on sitten sellainen asia, että sitä voi tehdä vain, jos siitä maksetaan?

Oululainen keskustan varakansanedustaja, nettipoliisina työskentelevä Lauri Nikula kuuluu niihin, jotka pitivät Silvastin ”yleistävää tyypittelyä” keskustalaisista loukkaavana.

– Se oli minusta rumaa. Mutta voin kyllä puhutella itseäni jatkossa metsäläiseksi, olen ylpeä metsäläinen, YliKiimingissä metsää omistava Nikula sanoo.

Hän kuitenkin ihmettelee, miksi Silvasti käyttää keskustan vastustajien retoriikkaa siitä, että keskustalaiset eivät välittäisi luonnosta.

– Se harmittaa, että tätä väärää mielikuvaa lähdetään vahvistamaan keskustan sisältä.

Nikulan mielestä Silvasti ajaa keskustalle samaa politiikkaa kuin vihreille.

– Me emme voi unohtaa myöskään elinkeinopoliittista näkökulmaa. Tuntuu, että vihreät piut paut välittävät siitä.

– Olen tyytyväinen keskustan ympäristöpolitiikkaan isossa kuvassa, Nikula summaa.

Nikulan mielestä voisi silti olla paikallaan, että keskusta käy luontolinjauksensa läpi myös ”viimeaikaisten tapahtumien tiimoilta”.

– Mutta keskustan linjausten on syytä olla erilaisia kuin vihreiden. Viljele ja varjele -näkökulma on meillä vahvemmin läsnä, sekä sosiaalinen, alueellinen ja taloudellinen puoli. Vihreillä luonnonsuojelu on enemmän ideologista, ja ehkä sen alle hautautuu käytännön näkökulma.

Nikula sanoo pohtineensa paljon sitä, että luontoarvot ja elinkeinopolitiikka lyövät lähes aina vastakkain, halusi sitä tai ei.

– Kun avataan kaivos, tehdään tuulivoimaa, hakataan metsää tai rakennetaan kaupunkia, niin aina se on luontoa vastaan. On osin kaksinaismoralististakin, että metsän käyttö ja metsänomistajat laitetaan nyt syntipukeiksi.

Nikulan mielestä on nurinkurista, että viime vaalikaudella oppositiopuolueet moittivat keskustaa vihreiden kädestä syömisestä, mutta nyt Silvastin viesti on päinvastainen.

Nikula ei usko, että esimerkiksi ilmastotoimet ovat aina kansan tahto, sillä ”ne lyövät kansaa kynsille”.

– Kansassa ne vaikutukset tuntuvat, jos aletaan polttoaineen hintaa nostamaan tai jos lämmityskulut nousevat. Poliitikko on tilivelvollinen äänestäjille, se on tasapainoilua, hän pohtii.

Nikula sanoo, että vastuullinen metsänhoito on hänelle tärkeää. Äskettäinkin Ely-keskus halusi ennen harvennushakkuun sallimista tutkia, onko hänen metsässään eräs harvinainen kasvilaji. Lajia ei löytynyt, mutta Nikulalle oli selvää, että hakkuut alkavat vasta luvan tultua.

Hän on myös laittanut noin 10 hehtaaria vanhaa metsää suojeluun korvausta vastaan. Nikula ei aja sellaista linjaa, että metsänomistajan pitäisi saada päättää kaikesta. Leimaaminen häntä harmittaa.

– Jos hakkaan oman palkiseni jostakin reunasta, olen luonnontuhoaja, vaikka tosiasiahan on, että metsän kierto on Suomessa 60–100 vuotta, riippuen kasvuolosuhteista. Se on hirveän lyhyt aika maailmankaikkeuden mittakaavassa.

– Todellinen luontotuho tai metsäkato tapahtuvat jossain ihan muualla.

Nikula ei usko luontopolitiikan jakavan keskustalaisia vahvasti.

– Puolueen sisällä on kyllä ryhmä, joka haluaisi enemmän vihreiden näkökulmaa keskustaan, mutta mielestäni se ryhmä ei ole kovin iso. Ei ainakaan täällä pohjoisessa, hän sanoo.

Keskustalainen metsänomistaja Heikki Ala-aho Siikajoelta kuuluu ainakin tähän Nikulan mainitsemaan ryhmään.

Hän toivoo, että keskustassa puhuttaisiin rehellisen raadollisesti siitä, millä toimilla ja avauksilla puolue tekee luontopolitiikkaa.

– Mutta joku tässä puolueessa palauttaa kuitenkin kaikki aina lähtöruutuun. Esimerkiksi hakkuutasoista ei voi keskustella riittävästi, vaan aina mennään omaisuudensuojan taakse.

Ala-aho ei näe, miksi keskustan ja vihreiden luontopolitiikassa pitäisi olla eroja, jos molemmat pohjautuvat tieteeseen.

– Nuoret ovat avoimia tiedon lähteille, keskustanuorillakin on hyviä avauksia. Mutta sitten kun päästään kansanedustajiksi, lobbauksella tukitaan niiden suut, jotka ovat olleet ajattelussaan edistyksellisiä, Ala-aho sanoo.

Maanmittauslaitoksella metsätalousinsinöörinä työskentelevä Ala-aho näkee ristiriidan siinä, mitä keskusta sanoo ja tekee luontoasioissa. Toimet ovat vajavaisia, hän arvioi.

Ala-ahon mielestä metsäsertifiointi on yksi viherpesun kanava, sillä esimerkiksi jättöpuita ei jätetä riittävästi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Omassa metsässään hän jättää rauhaan noin 10 prosenttia metsänsä pinta-alasta. Tiukkaa suojelua tarvitaan metsässä elävien lajien monimuotoisuuden säilyttämiseksi, Ala-aho toteaa.

– Viljele ja varjele -vastuu on myös syytä kantaa.

Ala-ahoa harmittaa, kun keskusta haluaa tyrmätä EU:n ennallistamisasetuksen sen hintalapun vuoksi.

– Tosiasiassa sen hinta on sitä velkaa, mikä pitää jossain vaiheessa maksaa, jotta luonto saadaan elpymisuralle.

Ala-aho toteaa, että luonnon ennallistamisen tarve on itse aiheutettu soiden ojituksilla ja metsien nykykäytöllä.

– On vähän sama kuin olisi otettu pankista velkaa ja sitten alettaisiin haukkua pankkia, että emme maksa, kun se tulee niin kalliksi.

Ala-ahon mielestä keskustan on nykymenolla turha havitella uusia jäseniä ihmisistä, joille luontoarvot ovat tärkeitä.

– Puhutaan hyvää viljelystä ja varjelusta, mutta konkretiaa ei ole esittää.

– Keskustassa myös sanotaan, että kyllä metsänomistaja osaa päättää. Mutta osaako hän päättää oikean tiedon pohjalta, Ala-aho kysyy.