Kemikaalilastissa ollut suomalaislaiva upposi sata vuotta sitten Ranskan rannikolla – kukaan ei selvinnyt
Nelimastoinen teräsparkki Port Caledonia lähti matkalle 4. elokuuta 1924 Chilestä.
Lastiruumassa suomalaislaivalla oli 4000 tonnia salpietaria. Aine on monikäyttöistä, ja toisaalta salpietari-nimitys voi tarkoittaa useita erilaisia yhdisteitä. Chilensalpietaria käytetään esimerkiksi lannoitteissa, lasinvalmistuksessa ja kemianteollisuuden prosesseissa.
Laivan kotisatama oli Uudessakaupungissa, jossa toimi sen omistanut laivanvarustamo J. A. Zachariassen & Co.
Varustamo oli ostanut laivan vuonna 1914. Se oli rakennettu Skotlannin Glasgowissa vuonna 1892. Siitä nimikin, Port Caledonia. Caledonia on latinan kielen sana, joka tarkoittaa Skotlantia.
Laivan pituus oli 90 metriä ja leveys 13 metriä. Siinä oli neljä mastoa, syväys oli 7,4 metriä ja uppouma 2426 tonnia. Laiva oli purjelaiva, vaikka 1800-luvun jälkipuoliskolla höyrylaivat olivatkin jo ajaneet purjeiden voimasta ohi.
Kapteenina toimi Ahvenanmaan Vårdösta kotoisin ollut Alfred Karlsson. Miehistöä hänellä oli komennossaan 25 hengen verran. Merimiehistä kahdeksan oli suomalaisia. Mukana oli myös esimerkiksi ruotsalaisia, tanskalaisia, norjalaisia, saksalaisia ja englantilaisia.
Sata vuotta sitten, toinen joulukuuta 1924 Port Caledonia oli jo Euroopan rannoilla.
Myrsky yllätti. Se katkaisi laivan mastoja, ja Port Caledonia ajautui matalikkoon ja karille Biskajanlahdella Ranskan rannikolla.
Laiva alkoi upota. Vaikka rannalla useat ranskalaiset näkivät laivan uppoavan, he eivät päässeet myrskyn takia merihätään joutuneen miehistön avuksi.
Silminnäkijäkertomuksia on useita. Näköyhteys merimiehiin saatiin pidettyä tuntikausien ajan, mutta jokainen pelastamaan lähtenyt vene joutui kääntymään takaisin hurjassa merenkäynnissä.
Viimeinen näköyhteys viimeiseen elossa havaittuun merimieheen uppoavan laivan kannella saatiin kymmenen tuntia uppoamisen alkamisen jälkeen. Tämän jälkeen ketään ei havaittu elossa.
Meri otti kapteenin ja kaikki merimiehet hyiseen hautaansa.
Vuonna 2011 ranskalaiset sukeltajat löysivät Port Caledonian hylyn.
Erityistä historiallista arvoa oli laivan kellolla. Toista samanlaista ei maailmassa ollut, sillä se oli tehty juuri tätä alusta varten mittatilaustyönä.
– Kuluneen vuoden aikana otettujen kaikuluotainkuvien ja muiden tietojen analysoinnin perusteella uskoimme paikantaneemme hylyn perän. Olosuhteiden sallittua, sukelsimme näillä kohti ja jo ensimmäisellä sukelluksella löysimme kellon, etsinnöistä vastaavan Arepmaref-järjestön etsintävastaava Vincent Lebaron kertoi Yle Uutisille vuonna 2012.
– Laivakello on tavallaan aluksen henkilökortti: siinä on aluksen nimi ja ehkä kotisatama. Kellot oli usein tapana pyhittää seremoniallisesti, hän kertoi.
Lebaron kuvasi artikkelissa kelloa myös aluksen sieluksi.
– Se soitti merimiesten työvuorojen vaihdot, ankkurin nostot ja laskut ja niin edelleen. Uneksimme kellon löytämisestä, ja sen löytäminen ensimmäisellä sukelluksella oli uskomatonta.
Lähteitä