"Kauhea valitus, mutta kukaan ei tee mitään" – Keskustalaiset haluavat radikaalin uudistuksen järjestötoimintaan
Keskustan järjestötoiminta kaipaa radikaalia uudistamista. Sitä mieltä olivat puoluevaltuutetut, kun asiaa kysyttiin heiltä reaaliaikaisella sähköisellä äänestyksellä keskustan järjestötoimintaa käsitelleessä seminaarissa.
Puoluevaltuutetut myös katsovat, ettei keskustan järjestötoimintaa uskalleta ajatella uudella tavalla. Järjestötoiminnan tarkoitus ei heistä myöskään ole selkeä tai ymmärrettävä.
Näkemykset kuulostavat karuilta, mutta puoluesihteeri Riikka Pirkkalaista ne eivät yllättäneet sunnuntaiaamun seminaarissa.
– Olen tiennyt, että keskustan toimintaan liittyy valtavaa uudistushalua.
Pirkkalainen kertoo saavansa kentältä paljon palautetta tähän liittyen, isoja ja pieniä ideoita. Hän myös muistuttaa, ettei järjestötoiminta ole vain vaikkapa jäsenrekisterin ylläpitoa, vaan myös tuhansien ihmisten vapaaehtoistyön organisoimista.
Pirkkalainen näkee ristiriidan siinä, että keskusta korostaa olevansa kansanliike, jossa sen ajamat asiat nousevat alhaalta ylös, mutta puolueen toiminnassa silti odotetaan, että uudet toiminnan tavat keksitään keskusjohtoisesti.
– Haastan kaikkia pohtimaan, että jos tämä on kansanliike myös toiminnan tavoilta, niin eikö niitä uusia toimintatapoja pitäisi nousta kuin sieniä sateella myös vahvalta kentältä, mistä hyvät käytännöt leviäisivät.
Pirkkalainen pitää arvossa sitä, että keskusta on edelleen Suomen laajin vaikuttajaverkosto, joka perustuu kunta- ja aluepäättäjien verkostoon, mutta myös järjestöaktiiveihin.
– En ole koskaan ymmärtänyt sitä intohimoista keskustelua tämän puolueen sisällä vaikkapa liittyen järjestörakenteeseen. Minulle on ihan sama, onko paikallisyhdistyksiä paljon vai vähän, kunhan ne toimivat.
Minulle on ihan sama, onko paikallisyhdistyksiä paljon vai vähän, kunhan ne toimivat.
Riikka Pirkkalainen
Järjestötoiminnasta Pirkkalaisen kanssa keskustelleet keskustanuorten puheenjohtaja Aleksi Sandroos ja Osuustoimintakeskus Pellervon toimitusjohtaja Mari Kokko tunnistivat järjestötoiminnan jäykkyyden.
– Nuorisojärjestössä sen jo oppii. Joka päivä kauhea valitus, mutta kukaan ei tee mitään, Sandroos sanoi.
Hän totesi, että keskustalaiset ovat kenties tottuneet liian hyvään, kun vaaleja on voitettu ja rahaa on sitä kautta tullut.
– Se on nyt loppu, vaaleja ei enää voiteta. Pitää ryhtyä töihin. Se tarkoittaa myös rajuja asioita, sillä tässä puhutaan esimerkiksi ihmisten työpaikoista.
Sandroosin mukaan järjestörakenteen suurin ongelma on se, että yhdistyslain mukaisten kokousten pyörittäminen uuvuttaa, järjestörakenne ”syö kaiken” ja siitä tulee itsetarkoitus.
– Se on liian työläs ja raskas, myös oma järjestöni on liian raskas.
Sandroosin mukaan emopuolue jauhaa uuvuksiin vanhemmat, 25–30-vuotiaat keskustanuoret, minkä seurauksena he eivät enää jaksa osallistua keskustanuorten toimintaan.
– Voin sanoa ihan suoraan, etten minäkään ole enää 10 vuoden päästä kiinnostunut pyörittämään yhdistyksen kokouksia, koska se ei ole meidän sukupolvellemme enää ominaista. Haluamme niitä asioita ja yhdessä tekemistä, yhteisöllisyyttä. Ei niitä kokouspapereita.
Sandroos kertoo, että toisaalta satoja pöytälaatikko-osastoja pyöritetään vain siksi, että voidaan sitten osallistua puoluekokoukseen ja siellä äänestellä.
– Minulle järjestötoiminta on sitä, että keskustalaiset menevät siellä samalla alueella yhteen tai soittelevat toistensa kanssa.
Mari Kokko ei pitänyt asiaa ihan niin mustavalkoisena.
– Me tarvitsemme jonkinlaisia rakenteita, jotta pystymme kokoontumaan ja saamme asiat hoidettua. Tarvitaan asialista, jotta saadaan roolit eri tehtäviin, asiat eivät muuten tapahtu.
Kokon mukaan järjestötoiminta kaipaakin maineen parannusta.
– Se ei ole ainoastaan raskasta ja byrokraattista. Se on se taustalla oleva perusta, jonka päälle tarvitaan tekeminen, innostus ja ilo.
Kokon mukaan sekin pitää tässä ajassa tunnistaa, että kaikki eivät halua sitoutua vaikuttamistyöhön pitkäjänteisesti, vaan osa haluaa vaikuttaa tiettyyn asiaan ja olla mukana vain vähän aikaa.
Puoluevaltuutettujen riveistä huomautettiin, että tällä hetkellä paikallisen toiminnan tehtävät kasautuvat liiaksi muutamille aktiiveille.
Keskustalaisille kaivattiin myös asiallista keskustelukanavaa. Sandroos ja Kokko sanoivat, ettei Facebookissa toimiva keskustan kenttä -ryhmä ole sellainen, sillä siellä tapellaan liikaa.
– Olen järkyttynyt keskustalaisista, kun käyn ryhmässä, Sandroos sanoi.
Kokko kertoi, ettei hän halua mennä keskustan Facebook-ryhmään tappelemaan politiikasta omien kanssa, vaan väittelee mieluummin asiallisesti muiden puolueiden edustajien kanssa.
Puoluevaltuutetuilta kysyttiin seminaarissa myös sitä, millä keinoin keskustasta saataisiin Suomen innostavin kohtaamis- ja vaikuttamispaikka.
Puoluevaltuutetut kaipaisivat muun muassa selkeää viestintää, vapaamuotoista ja rentoa poliittista keskustelua sekä vastuun jakamista laajemmin. Populismikin mainittiin, ja joku ehdotti myös keskustan syrjäytyneiden peräkammaripoikien asian ajamista.
Keskustelua johti järjestötoiminnan asiantuntija Juha Heikkala.
Pirkkalainen kysyi, onko keskusta Heikkalan mielestä kykenevä suureen järjestöuudistukseen vai onko seuraava järjestöstrategia lähinnä toiminnan kehittämistä.
Heikkala näki vaalien jälkeisessä keskustan tunnelmassa paljon mahdollisuuksia, sillä tilanne pakottaa ajattelemaan asioita uusiksi. Nyt täytyy miettiä keskustan historian ja tulevaisuuden tasapainoa, ja mallia voi ottaa hyvin toimivilta ja ketteriltä organisaatioilta, Heikkala totesi.
Aikaa toiminnan uudistaminen kuitenkin vie.
– Isoja rakennemuutoksia tehneet järjestöjohtajat puhuvat 12 tai 15 vuodesta. Mutta tässä on hyvä lähtökulma, Heikkala sanoi keskustalaisille.
Keskusta käynnistää kesäkuussa kenttäkierroksen, jonka aikana kierretään kaikki piirit ja pureudutaan järjestöstrategiaan ja vaalianalyysiin.