Kansa sanoi kieltolaille kiitos ei 90 vuotta sitten – alkojen avautumisajasta tuli tietokilpailuklassikko
Vuodenvaihteessa 90 vuotta sitten suomalaiset pääsivät äänestämään ”väkijuomalainsäädännön perusteiden selvittämisestä”, kansankielellä kieltolaista.
Vuonna 1919 voimaan tulleen kieltolain aikana kahta tilavuusprosenttia väkevämpien alkoholijuomien valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli sallittua vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin.
Yksinoikeus alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin laillisiin tarkoituksiin oli Valtion Alkoholiliikkeellä. Myös kirkkoviini oli sallittu, ja sen maahantuonnista vastasi Valtion Alkoholiliike.
Kieltolaki oli tullut voimaan pitkällä viiveellä. Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta vahvisti yleisen kieltolain yksimielisesti 31. lokakuuta 1907. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II ei lakia kuitenkaan vahvistanut.
Uuden, maaliskuussa 1909 annetun kieltolakiehdotuksen vahvisti vasta 29. toukokuuta 1917 ruhtinas Georgi Lvovin johtama Venäjän väliaikainen hallitus. Laki määrättiin astumaan voimaan kaksi vuotta myöhemmin, 1. kesäkuuta 1919. Näin myös tapahtui, vaikka Suomi ehti välillä itsenäistyä ja maassa käytiin verinen sisällissota.
Vuonna 1922 rangaistuksia lain rikkomisesta kovennettiin. Samalla se sai myös virallisesti nimen kieltolaki.
Kieltolaki ei lopettanut alkoholin käyttöä, vaan sai Suomessa aikaan ennennäkemättömän viinan salakuljetuksen aikakauden.
Alkoholia salakuljetettiin Suomeen alkuvuosina etupäässä Virosta, myöhemmin myös Saksasta ja Danzigista. Takavarikoidun alkoholin määrä ylitti vuonna 1930 jo miljoonan litran rajan.
Maaseudulla kieltolain noudattamista oli lähes mahdotonta valvoa. Viinan kotipoltto yleistyi, ja sitä harjoitettiin saaristoissa ja muilla syrjäisillä seuduilla. Viinan kotipoltto-oikeus oli viety kansalaisilta vuonna 1866, mutta niksit olivat yhä hallussa.
Kieltolain kannatus oli suurempaa naisten kuin miesten keskuudessa. Myös maaseudulla kannatettiin kieltolakia voimakkaammin kuin kaupungeissa.
Massiiviseksi paisuneen salakuljetuksen perusteella viinan myynti havaittiin merkittäväksi liiketoiminnaksi, joka kannatti ottaa valtion haltuun.
Kansanäänestys kieltolaista järjestettiin Suomessa 29.–30. joulukuuta 1931.
Äänestäneitä oli kaikkiaan 777 885. Miehet äänestivät vilkkaammin kuin naiset ja kaupungeissa äänestysprosentti nousi korkeammaksi kuin maaseudulla. Äänestykseen osallistui 44,4 prosenttia äänioikeutetuista. Heistä yli 70 prosenttia äänesi lain kumoamisen puolesta, pelkkien mietojen salliminen sai vain kahden prosentin kannatuksen.
Alueellisesti kieltolain kannattajia oli eniten silloisessa Vaasan läänissä, johon kuului tuolloin myös suuri osa nykyisestä Keski-Suomesta. Kumoamista kannatettiin voimakkaimmin Uudenmaan läänissä ja Ahvenanmaalla.
Äänestystuloksen pohjalta eduskunta sääti helmikuussa 1932 uuden väkijuomalain, jossa alkoholijuomien myynnistä tehtiin valtion yksinoikeus. Eduskunnassa raittiusliikkeen kannattajat onnistuivat kuitenkin pitämään maaseudun kuivana: Alkoholiliike Oy:n myymälöitä tuli vain kaupunkeihin ja kauppaloihin.
Laki tuli voimaan 5. huhtikuuta 1932. Tapahtumasta on jäänyt mieliin vuosien saatossa lukuisissa tietovisoissa kyselty numerosarja 543210, joka tarkoittaa päivämäärää 5.4.1932 ja kellonaikaa 10, jolloin ensimmäiset alkoholiliikkeen myymälät avattiin.
Alkoholiliike Oy:n jakelun ja myynnin sai järjestettäväkseen yhtiön palvelukseen apulaisjohtajaksi palkattu jääkärieversti Paavo Talvela. Monet paikallismyymälöiden esimiehet olivat jääkäriupseereita ja Talvelalle tuttuja jo Saksasta Jääkäripataljoona 27:n ajoilta.
Talvela oli organisointityössä tehokas, sillä viidessä viikossa käytännössä tyhjästä luodun suuryrityksen jakeluverkosto ja anniskelujärjestelmä olivat valmiina. Sotilaallinen täsmällisyys ja kuri olivat välttämättömiä, koska viinan myyntiä ei kieltolain jälkeen voitu päästää enää villiintymään.
Kirjailija Antti Tuuri kertoo tuoreessa Talvela-elämäkerrassaan Paavo Talvelan elämä, että ”Talvela oli vaativa johtaja, hyvä esimerkki vanhasta huutamalla ja kiroilemalla johtamisesta, jonka mallin hän varmasti oli saanut Saksan armeijasta jääkäriajalta.”
Kertoman mukaan Talvela huusi joskus niin kovaa, ettei tarvinnut puhelinta edes antaessaan käskyjään Maarianhaminaan.
