Järeät neuvostotankit olivat liikaa Norsupyssylle, amerikkalainen pankkiholvi ei – rosvokoplan oivallus vei maineikkaan suomalaisaseen Hollywoodiin
”Ei se pysty!”
Aku Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa tietä pitkin jyristelevää venäläispanssaria yritetään pysäyttää ”Norsupyssyllä”, virallisesti Lahti L-39 -panssarintorjuntakiväärillä. Seurauksena on pelkkä kilahdus.
Eikä Norsupyssy puna-armeijan jatkosodassa käyttämiin T-34 ”Sotka” ja Klim Voroshilov -panssarivaunuihin pystynytkään. Käyttöä löytyi kuitenkin muun muassa konekivääripesäkkeiden tuhoamisessa ja ilmatorjunnassa.
Hirviömäistä 20 x 138 mm Solothurn -patruunaa ampunut 50-kiloinen Norsupyssy oli Suomi-konepistoolista tunnetun itseoppineen asesuunnittelijan Aimo Lahden (1896–1970) luomus. Aseen kehitystyö riitautui ja viivästyi, eikä se ehtinyt talvisotaan paria prototyyppiä lukuun ottamatta.
Vuonna 1970 julkaistuissa muistelmissaan Asesuunnittelijana Suomessa Lahti mainitsi vieneensä itse Norsupyssyjen mallikappaleet rintamalle lähtevään junaan.
– Tässä on edes muutamalle kättä pidempää vihollista vastaan, sanoin, nostin pyssyt junaan ja ehdin vielä heittää perään niihin kuuluvat panoslippaat, Lahti kertoi evästäneensä sotilaita,
Norsupyssyn mallikappaletta käytettiin menestyksellä heti talvisodan sytyttyä puna-armeijan kevyitä T-26 -tankkeja vastaan. Suomalaiset tuhosivat heti kolme vaunua.
– Kivääri osoittautui tehokkaaksi yleisimpiä keveitä ja keskiraskaita vaunuja vastaan – jo ensimmäisestä tulikokeesta 30.11. lähtien, emeritusprofessori Jouko Vahtola kirjoittaa kirjassaan Tankit tulee! Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940.
Toinen rintamalle saatu Norsupyssy menetettiin taistelussa viholliselle Taipaleessa itsenäisyyspäivänä 6.12.1939.
Sotien jälkeen toistatuhatta Norsupyssyä säilöttiin armeijan varastoihin. Vuosina 1960–1961 noin tuhat asetta myytiin lähinnä Yhdysvaltoihin aseharrastajille.
Sittemmin aseesta kiinnostuivat muutkin kuin asekeräilijät. Maaliskuun lopulla 1965 newyorkilainen autonasentaja Jack Franck osti kaksi Lahti-panssarintorjuntakivääriä ja 200 patruunaa virginialaisesta asekaupasta.
Franck pyysi, että kiväärit toimitettaisiin New Yorkin osavaltion pohjoisosassa sijaitsevaan Plattsburghin pikkukaupunkiin. Asekauppiaiden epäilykset heräsivät, ja he ottivat yhteyttä FBI:hin.
FBI:ssä arveltiin, että Franck yritti salakuljettaa aseet Kanadaan auttaakseen varustautumisessa Quebecin vapautusrintamaa FLQ:ta, militanttia marxilaista vallankumouksellista ryhmää, joka ajoi Quebecin itsenäisyyttä kaikin tarvittavin keinoin. FBI ilmoitti Kanadan viranomaisille huolestaan.
Aselähetystä odotti Plattsburghissa Franckin sisarenpoika, 22-vuotias pikkurikollinen Joel Singer. Hän ilmeisesti epäili aseiden olevan poliisin tarkkailussa ja haki ne hämäykseksi murtautumalla noutopaikkaan seuraavana viikonloppuna.
Puoli vuotta myöhemmin, 24. lokakuuta 1965 Singerin kokoama kopla murtautui New Yorkin osavaltion Syracusessa halliin, jossa säilytettiin arvokuljetuksissa käytettyjä panssariautoja.
Holvin murtamista varten tuunattu Norsupyssy kaivettiin esiin. Laukausten vaimentamiseen käytettiin omatekoista äänenvaimenninta, patjoja ja paksuja vilttejä.
Järeällä suomalaisaseella saatiin ammuttua panssaroituun holviin yli 30 laukauksella reikä, josta pienikokoinen pankkirosvo mahtui läpi.
Kopla sai saaliikseen lähes 450 000 dollaria käteistä ja pääsi pakenemaan rikospaikalta kenenkään kuulematta ja näkemättä. Lattialle jääneet hylsyt paljastivat kuitenkin, millaista murtovälinettä oli käytetty.
Pari päivää myöhemmin Singer kävi New Yorkissa maksamassa aseet enolleen ja paljasti tehneensä murron. Eno otti kuitenkin heti yhteyttä FBI:hin ja Singer jäi kiinni. Murrossa käytetty Norsupyssy naarattiin merestä Long Islandilla ja todettiin ballistisissa tutkimuksissa tekovälineeksi.
Singer ei paljastanut rikoskumppaneitaan, eikä saaliista saatu takaisin kuin kasa kolikoita. Hänet tuomittiin istumaan pitkää tuomiota Attican vankilaan, jossa hän joutui keskelle kuuluisaa vankilakapinaa syyskuussa 1971.
Kymmeniä ihmishenkiä vaatinut raaka kapina järkytti Singerin mieltä, ja hänet siirrettiin psykiatriseen hoitoon. Sieltä vapauduttuaan hän teki itsemurhan syanidilla helmikuussa 1973.
Tapauksesta sai virikkeen Kauriinmetsästäjä -elokuvalla myöhemmin maailmanmaineeseen noussut elokuvaohjaaja Michael Cimino, joka käsikirjoitti ja ohjasi vuonna 1974 löyhästi Singerin koplan murtokeikkaan perustuvan toimintaelokuvan Thunderbolt and Lightfoot (Rajut kaverit), tähtinään Clint Eastwood, Jeff Bridges ja George Kennedy.
Elokuvassa Korean sodan veteraania esittänyt Eastwood käytti panssarintorjuntakivääriä pankkiholvin murtamiseen. ”Roolissa” ei tosin ollut suomalainen Norsupyssy, vaan sveitsiläinen Oerlikon -merkkinen vastaava, mutta heikkotehoisempi ase.
Tarkkaan ottaen Norsupyssyn ”Hollywood-ura” ei päättynyt vielä siihenkään. Suomalaisase vilahtaa taustalla James Cameronin toimintaklassikossa Terminator (1984) kohtauksessa, jossa Arnold Schwarzeneggerin esittämä ”terminaattori” hankkii kättä pidempää asekaupasta.
Jotakin reittiä Norsupyssy on päätynyt kertaalleen myös James Bond-elokuvaan.
Vuonna 1965 valmistuneessa 007-elokuvassa Pallosalama suomalaisaseella tulitetaan elokuvan roiston Emilio Largon huvijahdin Disco Volanten peräkannelta, tosin sarjatuliaseeksi muunnettuna.
Lähteinä mm. American Rifleman -lehti, Aimo Lahden muistelmateos Asesuunnittelijana Suomessa, IS ja Wikipedia.
