Lukijalta: Suomen olemassaolon reunaehdot talvisodan jälkeen
Sami Yli-Karjanmaa kirjoitti otsikolla Kohti uutta Syväriä Turun Sanomissa (6.9.2026). Huolellisesti tehty kirjoitus vaatii kuitenkin vähän kommenttia. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että Suomen poliittinen johto teki vääriä ratkaisuja talvisodan jälkeen ja myös Nato-jäsenyydessä.
Talvisodan edellä säästettiin puolustusmenoista, ja se maksettiin talvisodassa miesten hengillä.
Talvisodan jälkeen Suomella ei ollut vaihtoehtoja, koska Neuvostoliitto painosti Suomea jatkuvasti. Sen ajan eläneenä voin sanoa, että kaikki ihmiset tunsivat uhan. Suomen radiouutisissa Neuvostoliiton ääni lausui uhkaavia kommentteja suuremmalla volyymilla samalla ajanjaksolla.
Suomi–Ruotsi-maaottelumarssin selostuksissa välirauhan aikana toukokuussa 1941 Neuvostoliiton ääni sanoi: ”Marssikaa te vain, että jaksatte marssia Uralille.”
Petsamon suomalais-englantilaisesta nikkelikaivoksesta käytiin poliittista hermosotaa koko välirauhan ajan. Neuvostoliitto vaati kaivosta itselleen.
Neuvostoliiton Hangon sotilastukikohtaan kuljetettiin suuret määrät panssarivaunuja Etelä-Suomen rautateillä oman aikataulunsa mukaan. Suomen rautatieliikenteen piti joustaa.
Neuvostoliitto määräsi talvisodan jälkeen Suomen rakentamaan rautatien Venäjän Kemin suunnasta rajalta lähtien Suomen Ouluun. Tämä työ aloitettiin, mutta jatkosodan takia se ei valmistunut.
Sitä Suomessa ei kerrottu, että meillä oli talvisodan jälkeen viljaa vain 25 päiväksi. Tämä johtui siitä, että talvisodan edellä viljelytyöt jäivät kesken, samoin kevätkylvöt 1940 myöhästyivät, kesä oli kuiva ja viljasato oli katovuosi. Viljaa saatiin vain Saksasta.
Viljan puute aiheutti sen, että puolet siemenviljasta otettiin pakko-otolla yleiseen kulutukseen kevättalvella 1942. Olen itse silloin isäni kaatumisen jälkeen 12-vuotiaana joutunut esittelemään viljavarastomme kahdelle valtion tarkastajalle.
Tämä pakko-otto vaikutti siihen, että osa kylvöistä jäi tekemättä koko valtakunnassa. Tilanne oli yleinen, mikä kärjisti edelleen ruokahuoltoa. Olimme elintarvikehuollon takia Saksan komennon alla.
Karjalan palauttaminen koettiin oikeaksi. Mannerheim ei kuitenkaan Saksan vaatimuksesta huolimatta katkaissut Muurmannin rataa ja jätti aukon Leningradin huollolle. Mannerheim tasapainoili sodan johtamisessa, koska ei ollut tiedossa, kenen kanssa tehdään rauha.
Sami Yli-Karjanmaan kirjoitusta voisi arvioida akateemiseksi, mutta tulkinnassa on se virhe, että siitä puuttuvat taustatiedot Suomen olemassaolon silloisista ehdoista, joista olen tässä tuonut esille vain osan.
Kauno Pietilä
Kalanti
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/