Hitler tuli pyytämättä ja suomalaiset pääsivät tallentamaan maailmanhistoriaa – Puolustusvoimien lippujuhlan päivämäärä muutettiin Mannerheimin syntymäpäivän kunniaksi 80 vuotta sitten
Sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivät olivat merkittävä juhla tasan 80 vuotta sitten keskellä jatkosotaa.
Tasavallan presidentti Risto Ryti sekä valtioneuvosto myönsivät sotamarsalkalle tuona päivänä Suomen marsalkan arvonimen. Mannerheim on ainoa kyseisen arvonimen saanut henkilö.
Vastoin yleistä käsitystä Mannerheim ei ole Suomen historian ainoa sotamarsalkka. Ruotsin vallan aikana jokunen suomalainen sai kyseisen sotilasarvon. Olkoonkin, ettei varsinaista Suomea ollut.
Samalla kun kohotti Mannerheimin arvonimeä valtioneuvosto määräsi myös, että kesäkuun neljäs on vastedes Puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Aiemmin päivää oli vietetty 16. toukokuuta, joka oli sisällissodan voittaneiden valkoisten voitonparaatin vuosipäivä.
Rintamamiehille juhlapäivä 4. kesäkuuta tarkoitti oikeutta viina-annokseen. Leikattua konjakkia, eli konjakilla tai brandylla maustettua viinaa tarjottiin halukkaille sotilaille.
Mannerheim itse ei olisi juhlia halunnut, sillä synkkä sota ei hänen mielestään antanut aihetta marsalkan syntymäpäivän juhlintaan.
Maailmanhistoriassa, kuten toki Suomenkin historiassa, päivä muistetaan Saksan johtajan Adolf Hitlerin vierailusta Suomessa Mannerheimia tapaamassa.
Mannerheim ei ollut lainkaan ilahtunut kuullessaan Hitlerin olevan tulossa.
– Mitä helvettiä hän täällä tekee, Mannerheim tiuskaisi presidentti Rytille puhelimessa.
Mannerheimilla oli myös vakava huoli siitä, mikä oli näin korkean tason vierailun motiivi. Hitler ei juuri matkustanut Saksan ulkopuolelle, joten tämäkin tieto lisäsi tapaamisen jännitysarvoa.
Haluaisiko Hitler vetää Suomea yhä syvemmälle sotaan? Suomi oli korostanut kuitenkin käyvänsä erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan, johon Saksan tavoitteet eivät kuuluneet. Sitoisiko Saksa Suomen omaan sotaansa, jonka tappiollisuudesta oli alkanut näkyä jo merkkejä.
Rauhanteko Neuvostoliiton kanssa onnistuisi helpommin, kun Suomella ei olisi taakkanaan natsi-Saksan syntejä.
Hitlerin kone laskeutui Immolan kentälle Imatran lähellä Messerschmitt-hävittäjien saattelemana kello 12.25. Lisädraamaa laskeutumiseen tuli, kun yksi koneen renkaista oli syttynyt tuleen.
Hitler tapasi kentällä presidentti Rytin. Saksan Führer ohjattiin tämän edellisvuonna Mannerheimille lahjoittamaan Mercedes Benz 770-autoon, ja matka jatkui kohti Vuoksenniskaa.
Autonkuljettaja Kauko Ranta on myöhemmin kertonut, että Hitler oli koko muutaman kilometrin automatkan ajan puhunut taukoamatta.
Hitler ja Mannerheim tapasivat Kaukopään tehtaan ratapihalla. Tervehdysten ja upseerien tapaamisen jälkeen johtajat siirtyivät Mannerheimin salonkivaunuun pienen sisäpiirin kera.
Tämän jälkeen tapahtui jotain, joka jäi osaksi maailmanhistoriaa.
Koska Mannerheimin juhla oli tarkoitus radioida kansalle, vaunuun oli asennettu mikrofoni. Kun vaunuun ruokailemaan saapui myös saksalaisseurue, ei asiasta kerrottu heille.
Hitlerin yksityisten keskustelujen äänittäminen oli ankarasti kielletty, joten äänite on siksi harvinainen. Alkuperäinen nauhoitus on tiettävästi ainoa dokumentti Hitlerin ei-julkisesta puhe- ja keskustelutyylistä. Tutkijoiden lisäksi näyttelijät ovat käyttäneet äänitettä opiskellessaan Hitlerin tyyliä, tunnetuimpana Perikato-elokuvan päänäyttelijä Bruno Ganz.
Yleisradion Elävä Arkisto-sivulta 17-minuuttisen äänitteen voi käydä kuuntelemassa kuka tahansa. Siinä Hitler ja Mannerheim keskustelevat saksan kielellä. Mielenkiintoisinta sisältöä on ehkä Neuvostoliiton sotavoiman taivastelu.
Seuraavassa vapaasti suomennettu pätkä Hitlerin ja Mannerheimin keskustelusta:
Hitler: Toden totta, heillä (Neuvostoliitolla) oli valtavin aseistus, mitä voi kuvitella. No, jos joku olisi kertonut että valtiolla on ainakin 35 000 panssarivaunua, olisin kyllä sanonut: Te olette hullu!
Mannerheim: Kolmekymmentäviisi?
Hitler: Kolmekymmentäviisi tuhatta panssarivaunua.
Hitler: Me olemme tuhonneet tähän mennessä enemmän kuin 34 000 panssarivaunua. Jos joku olisi kertonut minulle tämän, olisin sanonut: Te! Jos te olisitte joku kenraaleistani ja sanonut, että valtiolla on 35 000 panssarivaunua, olisin sanonut, että ”te, hyvä herra, näette kaiken kaksin- tai kymmenkertaisena. Olette hullu, näette harhoja.”
Nauhan vaiheista ei ole täyttä varmuutta, eikä myöskään siitä, kuka lopulta nauhoituksen teki. Se saattoi mennä Ruotsiin, jossa siitä otettiin kopio. Suomessa nauhan sisältö päätyi julkisuuteen syksyllä 1954, kun akateemikko Kustaa Vilkuna kertoi sen sisällöstä Uudessa Kuvalehdessä.
Aiemmin Vilkuna oli saanut nauhan haltuunsa vielä Mannerheimin eläessä (Mannerheim eli vuosina 1867–1951), ja toimittanut suomennoksen nauhan sisällöstä Mannerheimin adjutantille, joka saattoi sen marsalkan itsensä tietoon.
Sotien jälkeen Yleisradion yliassistenttina toiminut Thor Damén väitti olevansa nauhoitteen äänittäjä ja kertoi heittäneensä mikrofonin ikkunan kautta vaunun hattuhyllylle huomattuaan, ettei vaunussa ollut mikrofonia. Daménin tarina on kyseenalaistettu.
Hitler vietti Suomessa kaikkiaan kuusi tuntia, ja tapasi myös pääministeri Jukka Rangellin.
Mannerheimin pelko osoittautui turhaksi. Hitler ei esittänyt matkallaan mitään vaatimuksia Suomelle.
Hyvän tavan mukaisesti Mannerheim teki myöhemmin samana kesänä vastavierailun Saksaan. Hitlerin monologintäyteinen tapaaminen oli seurueessa mukana olleiden mukaan pitkästyttävä, kun taas prameilevasta tyylistä tunnettu natsien kakkosmies Hermann Göring osasi isännöidä vieraitaan paremmin.
Mannerheim suhtautui Hitleriin sotien aikana erittäin nihkeästi, mutta historioitsija Henrik Meinander on huomauttanut Mannerheimin olleen alkujaan innoissaan Hitlerin valtaannoususta.
Joulukuussa 1933 Mannerheim kirjoitti kälylleen, että Hitlerin vallankäytön seuraukset herättivät kieltämättä paljon kysymyksiä, ”mutta mielestäni ne puhdistavat ilmaa ja kehkeytymässä oleva maailman tilanne näyttää tulevan paljon selkeämmäksi”.
Mannerheimin illuusio kaikkosi melko pian, kun Hitler alkoi käyttää valtaansa tiukimmilla mahdollisilla tavoilla.
Hitleriä myös ihailtiin jopa Suomen kenraalikunnassa. Lentokoneessa Saksan johtajaa saattamassa ollut, omien verta säästämättömistä hyökkäystaktiikoistaankin muistettu kenraali Paavo Talvela muisteli kokemustaan toisella tavalla kuin Mannerheim: ”Tunnelma oli juhlallinen, kun tiesi lentävänsä avaruudessa ehkä ihmeellisimmän henkilön kanssa ja joka tapauksessa nykyajan kuuluisimman ihmisen ja suurimman neron kanssa.”
Vuonna 1942 oli jo merkkejä siitä, että Saksa häviää sodan, ja pian Suomen valtionjohto alkoikin etsiä sodasta poispääsyn keinoja. Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan syyskuussa 1944, ja sitoutui ajamaan saksalaiset pois maasta.
Neuvostoliitto pystyi keskittymään nyt täysin Keski-Euroopan rintamaan ja natsien kukistamiseen. Keväällä 1945 Saksan sotavoimat poistuivat myös Suomen Lapista, ja sota Suomen maaperällä päättyi. Pian tämän jälkeen liittoutuneet kukistivat Saksan, Hitler teki itsemurhan ja Saksa antautui ehdoitta 8. toukokuuta.
Lähteitä:
