Historia käänteineen ajoi Suomen Saksan kylkeen – 80 vuotta sitten kaikki muuttui ja Suomi taipui Neuvostoliiton tahtoon

Historia

Jälkikäteen voi arvioida, että Suomi pääsi irti toisesta maailmansodasta verrattain kevyesti. Moskovan ja Lontoon lisäksi Helsinki oli ainoa sotaa käyneen Euroopan maan pääkaupunki, jota ei valloitettu missään vaiheessa.

Ratkaisut kuitenkin piti tehdä ajassa. Jokaisen ratkaisun jälkeen valtionjohto joutui sietämään niiden tuomaa epävarmuutta ja luonnollisesti kansalaisilla oli päättäjiä paljon vähemmän tietoa sen suhteen, miten tulevaan saattoi katsoa.

Eräs onnistunut ratkaisu Suomelle oli Saksa-yhteydestä irrottautuminen. 80 vuotta sitten syyskuun toisena päivänä 1944 Suomi ilmoitti katkaisevansa suhteet.

Suhteiden katkaiseminen oli tapa päästä Neuvostoliittoa vastaan käydystä jatkosodasta pois. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuussa 1944 Suomea vastaan saatiin pysäytettyä osin Saksan aseavulla ja esimerkiksi saksalaisen lento-osaston avustuksella, mutta rauhaa Neuvostoliiton kanssa ei voinut tehdä, jos oli Saksan liittolainen.

Tasavallan presidentti Risto Ryti allekirjoitti omissa nimissään kesäkuussa 1944 sopimuksen Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropin kanssa, jossa nämä sopivat, että Suomi ei tee erillisrauhaa ilman Saksan suostumusta Rytin ollessa presidentti. Vastineeksi Saksa takasi Suomelle vilja- ja asetoimitukset.

Ryti erosi tehtävästään elokuun alussa. Hänen seuraajaansa C. G. E. Mannerheimia sopimus ei enää sitonut ja valmistelut sodasta irrottautumiseksi pääsivät vauhtiin.

Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys alkoi heinäkuun lopussa Ilomantsissa. Suomalaiset torjuivat sen, ja elokuun puolivälin tienoilla rintamalla oli jo melko rauhallista.

Neuvostoliitto ilmoitti rauhanehtonsa elokuun lopulla. Aselepo voitaisiin aloittaa, jos Suomi ilmoittaisi katkaisevansa suhteensa Saksaan. Suomi toimi näin ja aselepo alkoi 4. syyskuuta.

Moskovan välirauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta, jolloin jatkosota päättyi virallisesti.

Alueluovutusten lisäksi Suomi joutui esimerkiksi maksamaan sotakorvauksia. Neuvostoliitto vaati myös sotasyyllisten tuomitsemista ja ”fasististen” järjestöjen kieltämistä.

Fasistisina pitämiensä järjestöjen kieltämisessä Neuvostoliitolla oli selkeä Saksa-syy. Saksan kansallissosialismia eli natsismia pidetään yhtenä fasismin osa-alueena, ja Neuvostoliitossa kansallissosialismia kutsuttiinkin nimenomaan fasismiksi. Sosialistinen maa kun ei halunnut, että sosialismin nimeä tahritaan puhumalla kansallissosialismista.

Fasismin kitkeminen oli siis Saksa-yhteyden kitkemistä.

Suomen piti rauhanehtojen mukaan myös ajaa saksalaiset ulos maasta. Saksalaiset olivat vastanneet Lapin alueesta sodan aikana, ja Suomi aloitti näitä vastaan Lapin sodan jatkosodan viimeisten päivien aikana.

Neuvostoliiton toimet sodan aikana ja sen jälkeen kertovat maan pelänneen tai ainakin varautuneen tulevaan Saksa-uhkaan. Vaikka Saksan tappio näytti väistämättömältä jo hyvän aikaa ennen sodan päättymistä, Saksan mahdollinen tuleva sotilaallinen nousu oli asia, jonka Neuvostoliitto halusi estää kaikin keinoin.

Myöhemmin myös Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimuksessa huomioitiin eritoten Saksa.

Sopimuksen ensimmäisen artiklan mukaan Suomi sitoutuu puolustamaan aluettaan, jos Saksa tai sen kanssa liitossa oleva maa hyökkää Suomeen tai Suomen kautta Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto auttaa tarvittaessa Suomen puolustamisessa siten, miten maat sopivat keskenään.

Neuvostoliitto tiesi hyvin, että Suomella oli pitkä historia saksalaissuuntauksensa kanssa. Motivaationa suomalaisilla saksalaismielisillä ei kuitenkaan yleisesti ottaen ollut natsismi tai fasismi, olihan Adolf Hitlerin aate päässyt valtaankin vasta vuonna 1933.

Saksalla on ollut vaikutusta Suomessa kirjoitetun historian aikana ja paljon pidempäänkin.

Saksa ei ollut mikään yksi yhtenäinen valtio ennen 1800-luvun jälkipuoliskoa, mutta saksankielisten alueiden vaikutusta on ollut aina.

Kauppaa saksalaisalueille on käyty ehkä tuhansia vuosia. Kun Suomesta tuli osa Ruotsia keskiajalta lähtien, esimerkiksi saksalaisjohtoinen hansakauppa toi pysyvää saksalaisvaikutusta Suomen kaupunkeihin.

Suomalaisia on joutunut myös sotimaan Saksan alueella. Ruotsin armeija milloin valloitti, milloin menetti alueita Saksasta.

1750–60-lukujen sotaretkiltä saksalaiseen Pommeriin sotilaat toivat perunan Suomeen.

Uskonnollinen kuten myös valtapoliittinen uudistus uskonpuhdistus saapui Ruotsiin ja Suomeen Saksan alueelta. Munkki Martti Lutherista käynnistyi 1500-luvulla ero katolisesta kirkosta ja protestanttisen luterilaisuuden tulo myös pohjoiseen. Luterilaisessa perheessä saksankieliset alueet olivat johtavia kun taas katolisen Euroopan raja kulki Puolasta joidenkin saksankielisten alueiden läpi Ranskaan. Idässä vaikutti ortodoksinen usko.

1700-luvulla saksankielinen valistusfilosofia ja tiede toivat vaikutteensa Suomeenkin. 1800-luvulla Saksa oli tärkeä teollistumisen esikuva kuten myös poliittinen esikuva. Saksalainen nationalismi mutta myös konservatismi, liberalismi ja sosialismi olivat vaikuttamassa siihen, miten aatteet ja poliittinen osallistuminen kehittyivät Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Suomen itsenäistyminen Venäjän keisarin alaisuudesta oli vaihe, jossa Saksa oli näkyvä tekijä. Todellisesta merkityksestä on erilaisia näkemyksiä.

Saksa soti ensimmäisessä maailmansodassa 1914–1918 muiden muassa Venäjää vastaan. Emämaa oli siis Saksan vihollinen, mutta autonominen suuriruhtinaskunta Suomi sympatisoi monessa Saksaa.

Suomalaisiakin taisteli Venäjän armeijassa Saksaa ja tämän liittolaisia vastaan. Esimerkiksi myöhempi presidentti ja Suomen marsalkka Mannerheim johti kenraalimajurina ja kenraaliluutnanttina venäläisjoukkoja, jotka taistelivat Itävalta-Unkaria mutta myös saksalaisia vastaan.

Suomen itsenäistymiseen ei vielä 1910-luvun alussa uskottu kovinkaan laajasti, mutta maailmansota sysäsi tapahtumat liikkeelle. Suomalaismiehiä lähti Saksaan saamaan sotilaskoulutusta, ja lopulta he myös taistelivat Saksan riveissä Venäjää vastaan. Jääkäreinä tunnetut sotilaat muodostivat itsenäisyyden alussa Suomen armeijan ytimen.

Venäjän vallankumous 1917 sysäsi maan sekasortoon. Venäjä irtautui maailmansodasta ja kävi sisällissotaa valkoisen armeijan ja bolsevikkivallankumouksellisten välillä.

Suomi näki tilaisuutensa tulleen ja julistautui itsenäiseksi joulukuussa. Neuvosto-Venäjän johtaja Vladimir Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden toiveenaan, että Suomessakin tehtäisiin kommunistinen vallankumous ja liityttäisiin omaehtoisesti osaksi Neuvostoliittoa. Leninin tunnustus kuitenkin auttoi enemmän siinä, että muutkin valtiot nyt tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Vallankumous kuihtui valkoisten voittaessa Suomen punakaartit keväällä 1918.

Sisällissotaan osallistui valkoisten puolella saksalaisia sotilaita, sillä Saksa ei halunnut Suomen joutuvan uudestaan potentiaalisen vihollisen valtaan. Saksan osallistuminen nopeutti sodan päättymistä, mutta myös sitoi nuorta Suomea Saksaan.

Suomeen valittiin jopa kuningas Saksasta. Kuningasmieliset näkivät hyvänä, että Suomella olisi näin side yhteen suurvaltaan turvallisuutensa takaamiseksi. Saksan hävittyä maailmansodan marraskuussa 1918 hanke kuitenkin kaatui ja Suomesta tehtiin tasavalta. Prinssi Friedrich Karl eli kuningas Väinö I ei koskaan käynytkään Suomessa.

Saksalaissuuntaus ei kadonnut. Maailmansotien välillä kulttuurivaihto ja talouselämä Suomen ja Saksan välillä olivat monen vaikutusvaltaisen suomalaisen sydämenasia.

Äärikansallismielinen liikehdintä sai Suomessa vaikutteita enemmän Benito Mussolinin fasistisesta Italiasta, mutta Saksan natsien vaikutusvalta kasvoi 1930-luvulla. Varsinaiset suomalaiset natsipuolueet jäivät tosin pieniksi. Italiasta esimerkkinsä ottanut IKL oli eduskunnassa aina vuoteen 1944 asti, ja sen kansanedustajat vaalikauden loppuun 1945 asti ilman fasistisena lakkautetun Isänmaallisen kansanliikkeen nimeä.

Talvisodassa 1939–1940 Suomi oli ollut yksin Neuvostoliittoa vastaan. Tämän jälkeen suhteita Saksaan alettiin rakentaa määrätietoisesti. Saksaakin kiinnosti mahdollisuus operoida Neuvostoliittoa vastaan Suomen alueelta.

Asehankinnat, talous- ja kauttakulkusopimukset sekä julkiset tempaukset kuten yhteiset urheilutapahtumat kertoivat hetki hetkeltä enemmän siitä, että Suomi oli lipumassa Saksan vaikutuspiiriin välirauhan aikana.

Vuosien 1940 ja 1941 aikana saksalaisia sotilaitakin alkoi näkyä Suomessa. Petsamon nikkeli oli Saksan sotateollisuudelle tärkeää, joten Saksalla oli vahva geopoliittinen intressi Pohjois-Suomessa.

Operaatio Barbarossa käynnistyi kesäkuussa 1941 Saksan hyökkäyksellä Neuvostoliittoon. Samalla suomalaiset hyökkäsivät Karjalaan ja saksalaiset aloittivat sotatoimet vastuualueellaan Lapissa.

Kun Saksan sota alkoi mennä huonosti, Suomessakin tajuttiin Saksa-yhteydestä tulevan rasite.

Rauhanehtoja tunnusteltaessa alkuvuodesta 1944 Neuvostoliitto ilmoitti, ettei se hyväksy kuin ehdottoman antautumisen. Tämä piti Suomen edelleen kiinni Saksassa, vaikka Suomi jo halusikin sodastaan irti.

Vasta kun Neuvostoliiton suurhyökkäykset saatiin pysäytettyä, suurvalta lievensi rauhanehtojaan. Neuvostoliitolle oli tärkeää vain päästä eroon Suomen-rintamasta ja keskittyä yksinomaan Saksaan. Neuvostoliittoa auttoi osaltaan sekin, että Suomi sitoi tietyn määrän saksalaisjoukkoja Lapin sodassa.

Lähteenä muun muassa Jakobson Max; 20. vuosisadan tilinpäätös 1: Väkivallan vuodet. Helsinki: Otava, 1999.