Historia | Hitlerin pyöveli valitsi helpoimman tien – häikäilemätön poliisijohtaja yritti pelastaa itsensä käymällä mielikuvituksellisia rauhanneuvotteluja
Jos pitäisi valita historian kamalin ihminen, Heinrich Himmler pääsisi kärkisijoille voittaen pisteitä monessa eri kategoriassa.
Hän toteutti mittavaa valtioterroria, oli yksi juutalaisten kansanmurhan pääsyyllisistä, eikä itsekkääseen ilkimykseen voinut luottaa edes hänen lähipiirinsä.
Vuonna 1900 syntynyt Himmler oli liian nuori joutuakseen, tai Himmlerin mielikuvissa päästäkseen ensimmäiseen maailmansotaan. Hänelle jäi pakkomielle sotiluudesta, ja varsinkin sotilasjohtajuudesta.
Tätä pakkomiellettä hän pääsi toteuttamaan puolisotilaallisen Schutzstaffel- eli SS-järjestön johtajana. Himmler oli natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitlerin luottomies, ja sai käsiinsä maan poliisivoimat ja vakoilukoneiston.
Himmleristä ei tullut varsinaista sotilasjohtajaa, joskin hän maailmansodan lopulla sai rintamavastuita. Asemistaan käsin Himmler pystyi toimimaan valtakunnan pahimpana pyövelinä.
Tasan 80 vuotta sitten 23. toukokuuta 1945 Saksa oli antautunut hävittyään toisen maailmasodan. Johtajat ja muut erilaisiin rikoksiin syylliset saksalaiset olivat joko kuolleet, kuten Hitler, paossa, kuten ”kansanmurhan kansliapäällikkö” Adolf Eichmann, tai liittoutuneiden vankina, kuten valtakunnanmarsalkka Hermann Göring. Ja Heinrich Himmler.
Tuona päivänä Himmler myös kuoli.
Sodan ollessa loppusuoralla keväällä 1945 Himmler tajusi, että hänen käsissään olisi mittavan valtioterrorin verta, kun syyllisiä alettaisiin liittoutuneiden tuomioistuimissa ja tiedusteluelimissä etsiä.
Hän oli SS-valtakunnanjohtajana suoraan vastuussa kidutuksista, teloituksista, joukkomurhista ja tuhoamisleireistä, joilla juutalaisten ja muiden vähemmistöjen järjestelmällinen tappaminen toteutettiin. Valloitetuilla alueilla etenkin salainen poliisi Gestapo sekä tiedusteluorganisaatio SD hallitsivat väestöä kovalla kädellä.
Himmlerin ainoa oljenkorsi oli esiintyä rauhantekijänä.
Hän välitti ruotsalaisdiplomaatti Folke Bernadotten kautta rauhantarjouksen länsiliittoutuneille. Himmler piti tuossa vaiheessa vielä keskitysleirivankeja panttina ja kauppatavaranaan, joiden vapauttaminen voisi tapahtua sitä vastaan, että Himmlerille taattaisiin turvallinen asema.
Joitain vankeja hän vapautti neuvottelun pohjalta, käytännössä näön vuoksi.
Himmlerin ajatus oli, että Saksa siirtyisi hänen johtoonsa, ja sen jälkeen, kun Saksa ja läntiset liittoutuneet olisivat tehneet rauhan, maat kävisivät yhdessä Neuvostoliittoa vastaan.
Liittoutuneille oli selvää, että Himmler puhui ilman valtuuksia, ja että suunnitelma oli täysin vailla todellisuuspohjaa.
Tieto Himmlerin sooloilusta vuoti läntiseen mediaan, ja sitä kautta myös Saksan tiedustelu sai tietää tästä. Hitler oli raivoissaan, mutta määräsi vain Himmlerin alaisen teloituksesta. Himmleriltä itseltään Hitler otti pois tämän virat sekä natsipuolueen jäsenyyden.
Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta 1945, ja valtakunnan johtoon Hitlerin testamentin perusteella nousivat suuramiraali Karl Dönitz ja propagandaministeri Joseph Goebbels. Himmlerillä ei luonnollisesti ollut natsihallinnossa enää mitään asemaa, ja Dönitz torjui Himmlerin lähestymisyritykset.
Toukokuun 1945 alkaessa entinen SS-valtakunnanjohtaja oli tyhjän päällä.
Hän liikkui pienen, uskollisten Gestapon miesten muodostaman joukon kanssa aluksi koillisessa Saksassa ilman kunnon pakosuunnitelmaa. Hän oli ottanut valehenkilöllisyyden ollen väärennetyn henkilöllisyystodistuksensa mukaan SD:n sotapoliisi, Scharführer (SS-kersantti) Heinrich Hitzinger. Ulkonäköään hän yritti muuttaa silmälapulla ja ajamalla viiksensä.
Brittien siltapartio pidätti Himmlerin lopulta 22.5. Minstedtin siltavartiolla lähellä Bremervördeä luoteisessa Saksassa. Hänen henkilöllisyystodistuksensa vaikutti väärennetyltä, mutta Himmleriksi häntä ei epäillyt aluksi kukaan.
Himmler siirrettiin vankileirille, jossa hän pyysi päästä komentajan puheille. Hän ilmeisesti tiesi, että peli oli pelattu, ja päätti paljastaa itsensä.
– Ich bin Heinrich Himmler (Olen Heinrich Himmler), hän kertoi laittaessaan tutut pyöreät silmälasinsa päähänsä saavuttuaan komentajan työhuoneeseen.
Leiriä komentanut upseeri viestitti asiasta välittömästi ylemmäs, ja pian paikalle saapui tiedustelu-upseeri. Myöhemmin paikalle tuli useampia brittiupseereita, kuten lääkintäupseeri, ja Himmlerille suoritettiin tarkka ruumiintarkastus. Häneltä löydettiin esimerkiksi syanidikapseli.
Syanidikapseleita oli jaettu useille korkeille natsiupseereille. He voisivat niillä tappaa itsensä, jos jäisivät kiinni. Etenkin kohtelua Neuvostoliiton käsissä pelättiin.
Lääkintäkapteeni huomasi myöhään illalla jotain Himmlerin suussa. Hän aikoi tarkistaa Himmlerin suun, jolloin tämä puri poikki onnistuneesti piilottamansa lasisen syanidikapselin. Lääkärin paikalla ololla ei ollut merkitystä, vaan syanidi vaikutti heti.
Itsemurha oli Himmlerin keino paeta vääjäämätöntä. Kenties vangiksi joutuminen kävi myös kunnian päälle.
Vajaat puolitoista vuotta myöhemmin Nürnbergin oikeudenkäynneissä jaettiin useita kuolemantuomioita natsijohtajille. Ei ole epäilystäkään, etteikö myös Himmlerille olisi sellainen langetettu. Oman käden kautta lähtemisen on sanottu olleen Himmlerille se ”helpoin tie”.
Lähteitä
Sotahistorialliset kohteet -sivusto, Suomen Sotahistoriallinen Seura
Hitlerin pahan piiri -dokumentti (Netflix 2017)
Ailsby, Christopher; Kolmas valtakunta – Hitlerin Saksan tärkeimmät tapahtumat päivä päivältä (Gummerus 2005)