Hallituksen suunnitelma sai kuntajohtajat takajaloilleen – "Kaikki ärsytyskynnykset on jo ylitetty"
– Ei tässä ole mitään järkeä. Kaikki ärsytyskynnykset on jo ylitetty, Savitaipaleen kunnanjohtaja Johanna Mäkelä puuskahtaa puhelimeen.
Kyse on hallituksen kaavailemasta hankintalain uudistuksesta, joka kismittää erityisen paljon pieniä ja keskisuuria kuntia.
Sellaiseksi voi lukea myös Etelä-Karjalassa sijaitsevan noin 3 100 asukkaan Savitaipaleen, jota Mäkelä on johtanut vuodesta 2021.
Ja nielemistä hallituksen suunnitelmassa on Mäkelällä riittänyt.
Hän korostaa, ettei hänellä ole mitään puoluetaustaa. Hän ei sanojensa mukaan vastusta hallituksen suunnitelmaa ideologisin perustein, vaan siksi, että se aiheuttaa kunnille niin paljon ongelmia.
– Ei tämä ole enää edes huvittavaa. Kunnat pakotetaan tekemään ratkaisuja, jotka purkavat toimivia käytäntöjä ja kasvattavat kustannuksia, Mäkelä puhisee Suomenmaalle.
Suurin ongelma hankintalain muutoksessa on hallituksen vaatimus siitä, että kuntien pitäisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia sidosyksiköistä, joita ne käyttävät hankintoihinsa ja palveluidensa tuottamiseen.
Niin sanottujen in house -yhtiöiden kautta kunnat hankkivat esimerkiksi tietoturva- ja ICT-palveluita tai siivous- ja ruokapalveluita.
Nykyisin kuntien omistusosuuksille ei ole määritelty ylä- tai alarajoja. Usein pienet kunnat omistavat yhtiöistä hyvin pieniä osuuksia. Pienilläkin osuuksilla ne voivat välttää lain määräämän kilpailutuksen.
Esimerkiksi Savitaipale on mukana kolmessa in house -yhtiössä. Kaikissa niissä sen omistusosuus on muutaman prosentin luokkaa.
Orpon hallitus haluaa kuitenkin avata pelikenttää myös yrityksille. Kuntia pakotetaan 10 prosentin omistusosuuteen, jotta yksityisen puolen toimijat olisivat tasavertaisemmassa asemassa, kun kunnat kilpailuttavat hankintojaan.
Mäkelän mukaan 10 prosentin omistusosuus on kuitenkin täysin suhteeton. Kukaan ei oikein tiedä, mistä se on syntynyt ja mihin se perustuu.
Savitaipaleen kaltaisilla pienillä kunnilla ei hänen mielestään ole mitään mahdollisuutta nostaa omistusosuuksiaan niin korkeiksi, sillä se maksaa.
Toisekseen, in house -yhtiöt ovat usein monen kunnan tai kaupungin yhdessä omistamia. Isot kaupungit eivät hevillä myy osuuksiaan muille.
Osakkaita saattaa myös olla enemmän kuin kymmenen.
– Kenet sieltä pakotetaan silloin myymään osuutensa pois, jotta esimerkiksi me saisimme tuon 10 prosenttia täyteen? Ja millä perusteella juuri meidän pitäisi saada se osuus, jos sitä ei kaikille riitä, Mäkelä kysyy.
Eniten Mäkelää surettaa se, että päätös rikkoo kuntien väliseen yhteistyöhön nojautuneen mallin, joka on toiminut ainakin Savitaipaleen osalta hyvin jo viitisentoista vuotta.
– Edessä voi olla täysi katastrofi, kun joudumme järjestämään nämä palvelut uusiksi. Miten saamme esimerkiksi Savitaipaleelle houkuteltua sellaisia ICT-asiantuntijoita, joita olemme saaneet yhtiön kautta hyödynnettyä.
– Emme luultavasti mitenkään, hän lisää.
“Täysi katastrofi.” Se sanapari toistuu useita kertoja myös muiden kunnanjohtajien puheissa.
Mäkelä ei ole huolensa kanssa yksin. Hankintalain muutos sai lausuntokierroksella osakseen poikkeuksellisen voimakasta arvostelua. Takajaloilleen nousivat etenkin kunnat ja hyvinvointialueet, mutta myös esimerkiksi valtiovarainministeriö moitti sitä.
Täyden tyrmäyksen muutoksille antavat Mäkelän tavoin Suomenmaan haastattelemat Sastamalan kaupunginjohtaja Jarkko Malmberg ja Siikajoen kunnanjohtaja Tiina Hovi.
Pirkanmaalla sijaitsevaa reilun 23 000 asukkaan Sastamalaa johtava Malmberg epäilee, ettei hallituksen piirissä oikein itsekään ymmärretä, millaisia seurauksia muutos olisi aiheuttamassa.
Malmberg huomauttaa, että asialla on merkitystä myös huoltovarmuuden kannalta. Hankintayhtiöt ovat olleet kunnille usein keino hankkia leveämpiä hartioita ja vahvempaa asiantuntijaorganisaatiota, jotka kestävät tilanteessa kuin tilanteessa.
– Se on aika haavoittuva järjestelmä, jos pienissä tai keskisuurissa kunnissa ollaan yhden tai kahden asiantuntijan varassa.
10 prosentin vaatimus on hänenkin mukaansa mahdoton. Hän arvelee, että hankintalain muutos pakottaisi Sastamalan järjestämään uusiksi esimerkiksi ICT- ja tietoturva sekä talous- ja palkanlaskentapalvelut.
Lisäksi siivous- ja ateriapalveluyhtiön sekä kahden eri jäteyhtiön osalta tulisi tehdä vähintään omistusjärjestelyitä.
Mutta muutos aina maksaa, eikä aivan vähäsen. Palveluiden tuottajat nostavat helposti maksujaan, kun tilaajat vaihtuvat.
Iso kysymys etenkin pienissä ja keskisuurissa kunnissa on se, mitä tulee tilalle. Kunta-alan asiat vaativat erityistason osaamista. Ammattilaisia on Suomessa rajallisesti ja he keskittyvät helposti kasvukeskuksiin.
Pienemmille paikkakunnille osaavien ammattilaisten rekrytoiminen on hankalampaa. Se vaikeuttaa merkittävästi kuntien mahdollisuutta tehdä hankintoja itse.
Eikä yksi asiantuntija usein riitä. Esimerkiksi ICT- ja tietoturva-asioissa puhutaan niin isoista kokonaisuuksista, että yhden kunnan hartiat ja osaamiset loppuvat kesken.
Malmberg arvelee, että muutosten myötä kunnat joutuvat lopulta keksimään yhdessä jonkinlaisia kokonaisuuksia, joilla ne saisivat hankintansa järjestettyä.
Pyörä siis keksittäisiin tietyllä tavalla uusiksi, nimi vain saattaisi vaihtua kuntayhtymäksi tai vastuukuntajärjestelyksi tai joksikin muuksi.
– Joutuisimme käyttämään tähän tukipalveluiden uudelleenorganisointiin paljon aikaa ja resursseja, vaikka oikeasti meidän pitäisi tällä hetkellä keskittyä ihan muihin asioihin, Malmberg sanoo.
Ja miksi edes pitää korjata järjestelmää, joka ei ole rikki, kysyy puolestaan Siikajokea johtava Tiina Hovi.
Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa kunnassa on noin 4 800 asukasta. Omistusosuuksia kunnalla on niin ikään ICT- ja tietoturva-alan, jätehuollon sekä siivous- ja ruokapalveluiden yhtiöissä. Omistusosuudet ovat alle viiden prosentin luokkaa.
Hovi sanoo tiedostavansa hyvin, että hankintalain soveltamiseen liittyy kuntakentällä myös ongelmia ja väärinkäytöksiä. Niitä pitää totta kai ehkäistä.
Yrittäjyyttä ja elinvoimaisuutta on myös syytä kohentaa. Säästöjäkin tarvitaan.
Mutta tarviiko niiden takia muuttaa lakia, Hovi hämmästelee.
– Yksittäisiä ongelmia voi korjata ilman, että tehdään kokonaan uusi laki. Ainakaan minulle ei ole kukaan koskaan selvästi kertonut, mitä tässä yritetään korjata.
Kaikkein vaikein pala purtavaksi on Hovinkin mukaan 10 prosentin vaatimus.
Se estää hänen mukaansa pieniä kuntia kehittämästä hyviksi todettuja järjestelmiä, sillä millään pienellä kunnalla ei ole mahdollista nostaa omistusosuuksia niin korkeiksi.
Hovin mukaan Siikajoki on pystynyt monien muiden kuntien kanssa tekemään nykyisen hankintalain puitteissa järkeviä, kustannustehokkaita ja alueen yrityksiä hyödyntäviä ratkaisuja.
Hän epäilee, ettei uusi laki toisi mukanaan säästöjä. Päinvastoin, edessä on luultavasti “kaaosta, byrokratiaa ja kustannusten nousua”.
Hovi huomauttaa, että suuressa osassa Suomea ei kuntakentän palveluihin synny aitoa kilpailua. Siksi nykyiset in house -yhtiöt ovat erittäin tärkeitä, jotta kunnat voivat yhdessä järjestää tarpeisiinsa ammattitason osaamista.
– Ihmettelen, ettei hallitus ole tehnyt vaikutusten arviointia hankintalain muutoksesta.
Olisiko jokin pienempi prosenttiosuus sitten kunnille helpompi niellä? Voisivatko ne elää paremmin sen kanssa, jos hallitus vaatisikin omistusosuudeksi vaikkapa viittä prosenttia?
Kuntajohtajien mielestä ei. Omistusosuuksien sitominen tiukasti prosentteihin on heidän mielestään keinotekoinen idea, joka ei ratkaise mitään.
Malmbergin mukaan kaikille määrättävä tiukka prosenttiosuus ei huomioi sitä, että Suomessa on lukemattomia erilaisia kuntia ja niiden todellisuudet ovat hyvinkin erilaisia.
Prosenttiosuus rikkoo hänen mielestään turhaan lukemattomia sellaisia malleja, joissa kunnat ovat onnistuneet järjestämään hankintansa pienillä omistusosuuksilla.
Miksi, sitä Malmberg ei sanojensa mukaan ymmärrä.
Hänen käsityksensä mukaan kunnat voivat vaikuttaa hankintayhtiöiden päätöksiin ja toimintaan pienilläkin omistusosuuksilla. Se vaatii hänen mukaansa vain aktiivisuutta.
– Täytyy myös muistaa, että sopimukset ovat aina määräaikaisia ja niissä on irtisanomismahdollisuus. Jos homma ei toimi, niin aina voi lähteä.
Siikajoen Hovin mielestä tiukan prosenttiosuuden lätkäiseminen kuulostaa siltä, ettei asiaa ole pohdittu hallituksessa kunnolla.
Jos muutoksia haluttaisiin tehdä perustellusti, silloin pitäisi hänen mielestään selvittää, mikä rajojen tehtävä olisi, mitä niillä tavoiteltaisiin ja mihin kaikkeen se vaikuttaisi. Ja olisiko ongelmiin muita ratkaisuja kuin tiukat rajat?
– Mitään sellaista en ole kuitenkaan nähnyt.
Savitaipaleen Mäkelän mukaan prosenttiosuuden määrittely kuulostaa puolestaan siltä, että pieniä kuntia halutaan ajaa ahtaalle ja kenties yhdistymään keskenään.
– Tämä tulee johtamaan siihen, että kasa pieniä kuntia nostaa kädet pystyyn, että me emme enää jaksa. Herää kysymys, onko se ollut piilossa päätetty tarkoituskin.
– Minun mielestäni alle 5 000 asukkaan kunnat pitäisi vapauttaa kokonaan näistä raja-arvoista. Ne lisäävät vain ongelmia.