Euroopassa elää yli miljoona poliittisesti aktiivista kurdia, ja sekös Turkkia ärsyttää – maattoman kansan vaino seisoo nyt Suomen ja Ruotsin Nato-tiellä

Nato-jäsenyys

Kurdeja pidetään suurimpana kansana, jolla ei ole omaa valtiota. Liki Espanjan väestön kokoisen kurdikansan kohtalo on nyt noussut päivänpolttavaksi teemaksi Suomen politiikassa, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan löi kurdikysymyksen kiilaksi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysprosessiin.

Kurdit elävät pääosin historiallisella Kurdistanin alueella Turkissa, Irakissa, Iranissa ja Syyriassa. Kurdien diaspora näiden maiden ulkopuolella on poliittisesti hyvin järjestäytynyt, ja erityisesti Ruotsin vaikutusvaltainen kurdiväestö sekä maan kurdeille antama tuki Lähi-idässä ovat ärsyttäneet Erdoganin hallintoa.

Ruotsissa kurdeja elää noin 100  000, eli maan kurdiväestö kuuluu läntisen Euroopan suurimpiin Saksan, Ranskan ja Hollannin ohella. Suurin kurdiväestö alueella on Saksassa, jossa kurdeja elää toista miljoonaa.

Kymmenientuhansien ihmisten kurdiväestöjä elää myös muun muassa Belgiassa, Britanniassa ja Tanskassa.

Suomessa äidinkieleltään kurdinkielisiä on noin 16  000. Nato-jäsenyyden hakeminen ja Turkin vastarinta ovat olleet kevään puheenaihe myös kurdiyhteisössä Suomessa.

–  Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli alusta alkaen huolena, olemmehan osa Suomen yhteiskuntaa ja suurin osa meistä myös Suomen kansalaisia. Suomen päätöksestä hakea Nato-jäsenyyttä on käyty aktiivista keskustelua yhteisön sisällä ja sosiaalisessa mediassa. Viimeisin episodi eli nämä Erdoganin uhkailut ja kiristyspyrkimykset totta kai huolestuttavat meitä. Kurdeista on tullut välikappale keskustelussa, kertoo Kurdiliiton puheenjohtaja Welat Nehri STT:lle.

30 vuotta Suomessa asuneella Nehrillä on sukua Kurdistanissa niin Turkin, Iranin kuin Irakinkin rajaseuduilla. Nehri toivoo Suomen ja Ruotsin Nato-ongelmaan pikaista ratkaisua, mutta ”ei kurdien kustannuksella”.

–  Koen, että Nato-mailla ja myös Suomella sekä Ruotsilla on valttia saada Turkki perääntymään. On selvää, ettei Turkki yksinään pysty tätä hanketta estämään.

Turkin vaatimukset kurdien luovutuksista ja näiden poliittisen toiminnan rajoittamisesta ovat herättäneet joissakin kurdeissa huolta siitä, että Suomi ja Ruotsi tinkisivät periaatteistaan päästäkseen Natoon.

–  Mielipiteet vaihtelevat esimerkiksi siihen liittyen, kuinka iso luottamus on Suomeen ja Ruotsiin siinä, aikovatko ne (Turkin) vaatimuksia toteuttaa. Toiset pelkäävät että Suomi ja Ruotsi luopuvat periaatteistaan ja alistuvat vaatimuksiin, toisilla taas on hyvin vahva luotto, että ei luovuta, kertoo Helsingin kaupungin varavaltuutettu Seida Sohrabi (kok.).

Irakissa pakolaisleirillä syntyneen Sohrabin vanhemmat ovat Iranin kurdeja. Perhe saapui Suomeen pakolaisina vuonna 1996.

Turkki on muun muassa vaatinut Ruotsia luovuttamaan Turkkiin ihmisiä, joita Turkki syyttää terrorismin tukemisesta. Suomessa ja Ruotsissa luovutuksista päättävät kuitenkin tuomioistuimet, eivät hallitukset.

–  Erdogan on vedonnut siihen, että poliittisesti aktiiveja kurdeja pitäisi palauttaa Turkkiin. Se on asia, minkä ei pitäisi missään olosuhteissa tapahtua. Jos heitä palautetaan Turkkiin, heitä uhkaa vankilatuomio ja kidutus, Nehri sanoo.

–  Näiden vaatimusten toteuttaminen vaatisi perustuslain muuttamista ja kansalaisoikeuksien poistamista. Suomen kurdeilla yleinen käsitys on, etteivät Suomi ja Ruotsi lähde taipumaan näihin tiukkoihin vaatimuksiin, Sohrabi sanoo.

–  Minulla itselläni on vahva luotto Suomeen ja Ruotsiin. Täällä ei lähdetä muuttamaan perustuslakia ja heittämään ihmisiä valtuustoista ja parlamenteista vain, koska heidän etninen taustansa on kurdilainen tai he puhuvat kurdin kieltä. Kurdeille Suomi ja Ruotsi ovat toimineet turvasatamina. Me olemme hyvin ylpeitä näistä maista ja haluamme puolustaa ja olla rakentamassa näitä yhteiskuntia. Samaan aikaan me muistamme taustamme ja haluamme puolustaa perusoikeuksia täällä ja Kurdistanissa, Sohrabi jatkaa.

Turkin kanssa tinkiminen asettaisi myös Suomen kannalta vaarallisen ennakkotapauksen, joten periksi ei kannata antaa, Sohrabi katsoo.

–  Älkää luopuko paineen edessä ja antako pikkusormea, sillä jos annatte, Turkki osaa ottaa koko käden. Se antaa myös ennakkotapauksen. Jos nyt Turkin kanssa taivutaan isoista periaatteista, niin on vain ajan kysymys, missä tilanteessa seuraavaksi Turkki tai jokin toinen maa ryhtyy painostamaan Suomea ja Ruotsia.

Samoilla linjoilla on Kurdiliiton Welat Nehri.

–  On hyvä pysyä tiukkana. Erdoganin toimintaa kun katsoo taaksepäin, on hän ollut monessakin mielessä ongelma Euroopalle. Pakolaiskysymyksessä vuonna 2015 hän uhkaili Eurooppaa porttien avaamisella ja Nato-kysymyksissä hän on huonoissa väleissä muiden jäsenmaiden kanssa ja on tehnyt yhteistyötä Venäjän kanssa. Ei ole kaukaa haettua, että Venäjä-suhde vaikuttaisi siihen, miten Turkki nyt toimii. Missään vaiheessa Turkki ei tuominnut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Turkilla on yhdet kasvot Venäjän suuntaan ja toiset Eurooppaan.

Ruotsissa valtiopäivillä istuu useita kurditaustaisia edustajia, mikä närästää Turkkia, joka syyttää edustajia terrorismin tukemisesta.

Turkin Ruotsin-suurlähettiläs tuli jopa vaatineeksi valtiopäivien kurdiedustaja Amineh Kakabavehin luovutusta Turkkiin siitä huolimatta, että Kakabaveh on taustaltaan Iranin eikä Turkin kurdeja. Lähettiläs perui myöhemmin puheensa.

Suomessa yhtäkään kurdia ei ole vielä nähty kansanedustajana, mutta monet Suomen kurdit vaikuttavat paikallispolitiikassa valtuustoissa eri puolilla maata, kuten Helsingin kaupungin varavaltuutettuna toimiva Sohrabi, joka kirjoitti pro gradu -tutkielmansa kurdien poliittisesta toiminnasta Suomessa.

–  Suomi on muutenkin maahanmuuton suhteen sellainen, että tulemme (Ruotsia) perässä niin hyvässä kuin pahassa. Me tulemme vähän takana tässä hyvässä asiassa, kertoo Sohrabi, joka aikoo itse asettua ehdolle ensi vuoden eduskuntavaaleissa.

Sohrabi arvioi, että Turkki näkee kurdien lisääntyvän poliittisen vallan länsimaissa uhkana omille eduilleen erityisesti Syyriassa. Tässä asiassa Turkin Erdoganin ajattelutapa ei Sohrabin mukaan juuri eroa Venäjän presidentti Vladimir Putinista.

–  Turkki näkee, että kurdien valta kasvaa länsimaissa. Homman keskiössä on sama etupiiriajattelu kuin Putinilla. Niin kauan kuin länsimaat tukevat kurdeja, on Turkilla vaikeuksia levitä Syyrian puolelle. — Venäjä hyökkää Ukrainaan sanoen, että siellä on natseja, ja Turkin Erdogan hyökkää kurdialueille sanoen, että siellä on terroristeja, sanoo Sohrabi.

Nehrin mukaan Suomen ja Ruotsin päätöksillä voi olla seurauksia myös Turkin sisäpolitiikkaan, sillä ensi vuosi on vaalivuosi myös Turkissa.

–  Erdoganille Ukrainan sota ja Suomen sekä Ruotsin Nato-hakemus ovat olleet jonkinlainen lottovoitto. Hänen asemansa oli tosi heikko ennen Ukrainan sotaa, talous oli ja on edelleen erittäin huono ja tyytymättömyys Turkissa erittäin vahvaa. Ensi vuonna ovat presidentinvaalit ja Erdogan pyrkii löytämään keinoja tulla uudelleenvalituksi. — Suomen ja Ruotsin sekä Naton toiminta ei saisi johtaa siihen, että Turkin sisällä Erdogan koettaisiin vahvana ja Turkin etuja ajavana johtajana, jotta hänet valittaisiin uudelleen presidentiksi. Se olisi pahinta mitä voi tapahtua, jos Erdogan jatkaa vallassa vielä 5 vuotta.

Nato-kiistan kärjistyessä Turkin Erdogan julisti maanantaina maansa ryhtyvän uuteen sotilasoperaatioon Pohjois-Syyriassa, jonka kurdialueita Turkki on miehittänyt.

Turkin pitkäaikaisena tavoitteena Syyrian sisällissotaan vajoamisesta lähtien on ollut luoda Pohjois-Syyriaan puskurivyöhyke, joka pitäisi Syyrian puolella toimivat kurdijärjestöt kaukana Turkin rajoista.

Uuden sotilasoperaation julistuksen sattuminen samaan ajankohtaan Nato-kiistan kanssa tuskin on sattumaa, uskoo Sohrabi.

–  Kyllä uskon, että ne vahvasti liittyvät toisiinsa.

Sohrabi ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että Turkin Erdogan olisi sopinut Venäjän Putinin kanssa jonkinlaiset lehmänkaupat siitä, että Turkki vähintään viivästyttäisi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä vastineeksi siitä, että Venäjä ei vastustaisi Turkin peliliikkeitä Syyriassa.

Turkin uusi sotilasoperaatio tekisi Suomelle ja Ruotsille poliittisesti vaikeaksi myös Turkkiin kohdistuvien asevientikieltojen löysäämisen, jota Turkki on myös vaatinut. Suomi jäädytti asevientikiellot Turkkiin maan edellisen Pohjois-Syyriaan tekemän hyökkäyksen aikaan vuonna 2019.

–  Syyt, joiden vuoksi asevientikiellot asetettiin, eivät ole muuttuneet, päinvastoin Turkki on pyrkinyt valloittamaan muitakin alueita ja tehnyt hyökkäyksiä Rojavan ohella myös Irakin kurdialueelle. Tilanne on koko ajan päällä, kertoo Welat Nehri.

Seida Sohrabin mukaan kyseessä ovat suuremmat asiat kuin vain se, hyväksytäänkö Suomi ja Ruotsi Natoon.

–  Mikäli Yhdysvallat, Nato-maat sekä Suomi ja Ruotsi taipuvat Turkin vaatimusten edessä, antaa se Turkille vihreää valoa toimia kuten haluaa kurdien suhteen Lähi-idässä. Sohrabi sanoo. Tällä on vaikutusta taistelussa jihadismia vastaan, Ukrainan tilanteeseen sekä siihen, voivatko kurdit luottaa enää länsimaihin, mikäli ne pettävät kurdit. Se on myös viesti Putinin Venäjälle.

Turkin ja muiden Nato-maiden sekä EU:n välisissä kiistoissa vakioaiheena on Turkkia vastaan maan itäosissa taisteleva sissijärjestö PKK eli Kurdistanin työväenpuolue.

Vuonna 1978 kurdinationalismin ja marxismi-leninismin aatteiden perustalle rakennettu liike on luokiteltu Yhdysvalloissa ja EU:ssa terroristijärjestöksi, mutta luokittelu on kiistanalainen. Siihen ovat suhtautuneet kriittisesti sekä kurdit että jotkin tuomioistuimet.

–  En pidä PKK:n terroristijärjestöstatusta oikeudenmukaisena, vaikka olen monissa asioissa eri linjoilla puolueen kanssa. PKK taistelee kurdien oikeuksien puolesta Turkkia vastaan. Taistelulla, jota PKK ja muut kurdipuolueet käyvät Kurdistanissa, ei ole suurta eroa siihen, miten suomalaiset kävivät sotaa Neuvostoliittoa vastaan sen hyökätessä talvisodassa. Tai siihen, miten ukrainalaiset nyt puolustavat itseään. Vapaustaistelijat helposti leimataan terroristeiksi. Tämä (PKK:n status) on hyvin pitkälle poliittinen päätös, jonka länsimaat ovat Yhdysvaltain johdolla aikanaan tehneet, kertoo Welat Nehri.

Turkki syyttää länsivaltoja kuten Ruotsia ja Suomea kaksoisstandardeista siinä, että vaikka PKK onkin luokiteltu terroristijärjestöksi, länsimaat ovat tukeneet Syyriassa sen aatteellisia sisarjärjestöjä YPG:tä ja YPJ:tä taistelussa äärijärjestö Isistä vastaan. Tähän on myös Suomi osallistunut esimerkiksi kurditaistelijoiden sotilaskoulutuksen kautta.

Länsimaita ovat arvostelleet kaksoisstandardista sekä Turkin hallinto että kurdit, vaikka osapuolet katsovatkin asiaa eri kanteilta.

–  Kurdilaiset ympäri maailmaa pitävät ristiriitaisena sitä, että PKK luokitellaan terroristijärjestöksi, mutta YPG/YPJ:tä tuetaan. Miten länsiliittouma voi olla rahoittamassa kurdeja, jotka taistelevat Syyriassa terrorismia vastaan, jos he (kurdijärjestöt) ovat itsekin terroristeja, kysyy Sohrami.

PKK:n pitämistä EU:n terrorismilistalla on haastettu useita kertoja tuomioistuimissa, ja listausta pidettiin perusteettomana esimerkiksi EU-tuomioistuimen päätöksessä vuodelta 2008. Vuonna 2020 Belgian korkein oikeus linjasi, että PKK:n EU-luokittelulle terroristijärjestöksi ei ole juridisia perusteita, vaan toimintatapojensa puolesta PKK on Turkin sisäisen konfliktin osapuoli. Muutosta luokitukseen ei kuitenkaan ole seurannut Belgiassa tai EU:ssa.

Kurdeja jakaa poliittisesti eri leireihin erkanevat näkemykset siitä, olisiko paras vaihtoehto kurdien tulevaisuuden turvaamiseksi itsenäinen valtio vai esimerkiksi itsehallinnollisten alueiden konfederaatiot Kurdistanissa. Sohrabi näkee itsenäisen kurdivaltion myönteisenä.

–  Koen, että jos Lähi-itään olisi aikoinaan syntynyt edes yksi kurdivaltio, se olisi ollut alueelle vakauttava voima. Vaikka enemmistö kurdeista on muslimeita, on heille tärkeämpää kurdiasia kuin uskonto, he ovat hyvin sekulaareja (maallistuneita).

Sohrabin mukaan poliittisesti kurdit jakautuvat Kurdistanin tulevaisuuden kysymyksessä kahteen pääleiriin, joita Suomessa järjestötasolla edustavat Kurdiliitto ja Kurdilainen kulttuurikeskus.

–  Kurdien parissa on kaksi blokkia, yksi edustaa tätä PKK-tyyppistä vasemmistolaista ideologiaa, jossa valtion perustamista ei nähdä tarkoituksenmukaisena, toinen blokki uskoo valtion perustamiseen ja ovat sosiaalidemokraatteja sekä keskustaoikeistolaisia, eli uskovat tällaiseen kapitalistiseen hyvinvointivaltiojärjestelmään.

Sohrabin mukaan Suomessa Kurdiliitto edustaa keskustaoikeistolaista ja sosiaalidemokraattista ajattelua, kun taas Kurdien kulttuurikeskus on aatteellisesti lähempänä vasemmistolaista ajattelua, johon myös PKK nojaa. Poliittisista erimielisyyksistä huolimatta leirien välit ovat silti hyvät, Sohrabi sanoo.

–  Molemmat tuntevat sympatiaa toisiaan kohtaan ja esimerkiksi naisten aseman parantaminen on molemmille tärkeää.

Kurdiliitto itse kuvailee itseään poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomaksi kattojärjestöksi, jonka piirissä on 34 eri kurdiyhdistystä ympäri Suomen. Järjestö kuitenkin myöntää, etteivät kaikki Suomen kurdijärjestöt kuulu siihen.

–  On erimielisyyksiä, kurdeilla on iso joukko puolueita ja niiden jäseniä sekä kannattajia Euroopassa. Jotkut vaativat itsehallintoa, jotkut federaatiota ja jotkut itsenäisyyttä. Vasen-oikea-jako näkyy myös kurdien keskuudessa, Welat Nehri sanoo.

Seida Sohrabi näkee hajaantumisen ja poliittisiin kuppikuntiin jakaantumisen yhdeksi kurdien ongelmaksi.

–  Hajaannusta on aivan liikaa ja poliittisiin puolueisiin identifioituminen nähdään ongelmallisena, kun ajattelun pitäisi perustua enemmän konsensukseen isänmaan puolesta. Siksi en ole missään kurdipuolueessa jäsenenä, toimin vain suomalaisessa puolueessa kokoomuksessa, Sohrabi kertoo.