Essee: Macronin ydinasepuhe on historiallinen käänne – Lähikuukaudet määrittävät presidentin perinnön
Ranskan presidentti Emmanuel Macronin keskiviikkoillan yllättävän televisiopuheen viesti kansalaisille oli yksiselitteinen: Nyt, jos koskaan, Venäjän uhka on otettava vakavasti kaikkialla Euroopassa – myös Ranskassa.
Puheen tarkoituksena oli herättää edelleen osin horroksessa olevat kansalaiset ymmärtämään, millaisen uhan Venäjä muodostaa Euroopalle ja sen turvallisuudelle. Macron muistutti kansalaisia siitä, miten myös Ranska on alituisesti Venäjän hybridivaikuttamisen ja häirinnän kohteena. Presidentin mukaan Venäjän uhka ei tunnista enää maantieteellisiä rajoja. Venäjän uhka ulottuu informaatiovaikuttamisen kautta kaikkialle maailmassa, aina vaalien manipulointiin asti. Esimerkkinä tästä Macron mainitsi tapahtumat Romanian presidentinvaalien ympärillä.
Puheen ehkä kiinnostavin osuus liittyi kuitenkin Ranskan ydinsateenvarjon tarjoamiseen muille eurooppalaisille valtioille. Ajatus on ollut Macronin taholta esillä myös muutamaan otteeseen aikaisemminkin. Taustalla vaikuttaa luonnollisesti Yhdysvaltojen muuttunut rooli: Macronin mukaan Euroopan on oltava valmis siihen, että Yhdysvallat ei välttämättä enää ole Euroopan rinnalla torjumassa Venäjän kasvavaa vaikutusvaltaa ja uhkaa.
Puheessaan Macron myös alleviivasi valistuksen aikakauteen pohjautuvia eurooppalaisia arvoja: Uskoa totuuteen, tieteeseen, sananvapauteen ja humanistiseen ihmiskäsitykseen.
Näillä arvoilla ei tällä hetkellä ole kovinkaan suurta merkitystä presidentti Donald Trumpin Yhdysvalloissa. Macronin poliittinen linja on ollut tässä suhteessa aina johdonmukainen: Presidentti on pitänyt kiinni näistä periaatteista myös islamististen terroritekojen jälkeen, toisin kuin moni muu eurooppalainen johtaja.
Hyvänä esimerkkinä tästä on ranskalaisen historianopettaja Samuel Patyn tapaus viiden vuoden takaa. Islamistinen terroristi mestasi Patyn, kun hän oli matkalla töistä kotiin. Patin kohtalo sinetöityi, kun hän oli oppitunnilla puhunut sananvapaudesta ja esittänyt pilakuvia profeetta Muhammedista. Tapauksen jälkeen moni eurooppalainen poliitikko pysyi hiljaa, mutta Macron puolusti avoimesti sananvapautta.
MACRONIN TEMPOILU VENÄJÄ-POLITIIKASSA PÄÄTTYI UKRAINAN SOTAAN – RANSKA TAVOITTELEE NYT JOHTAJUUTTA
Makrotasolla Macronin Venäjä-politiikan linjaa voi kuvata häilyväksi. Vuoden 2016 vaalikampanjassaan hän tunnisti Venäjän ja Kiinan muodostaman uhan Euroopalle. Kuitenkin virkakautensa alussa Macronin linja muuttui. Vuonna 2019 Macron isännöi presidentti Vladimir Putinia Ranskassa ja julisti, että Venäjä on osa Eurooppaa niin kulttuurisesti kuin maantieteellisestikin. Presidentin mukaan Eurooppa ulottui Lissabonista Vladivostokiin, mikä muistutti Charles de Gaullen 1960-luvulla lanseeraamaa ajatusta Euroopasta Atlantilta Uralille.
Lopullinen käännekohta Macronin ajattelussa tapahtui Moskovassa vuonna 2022, juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Hänen diplomaattinen avauksensa päättyi mahalaskuun ja Putinin nöyryytykseen, mikä herätti Macronin karuun reaalitodellisuuteen. Sen jälkeen Macron on ollut Ukrainan horjumaton diplomaattinen tukija, vaikkakin suora sotilaallinen tuki on jäänyt verrattain vähäiseksi.
Macronin keskiviikkoinen puhe sai Euroopassa myönteisen vastaanoton. Kotimaassa oppositiossa olevat populistipuolueet, kuten kansallinen liittouma ja lannistumaton Ranska tyrmäsivät presidentin ehdotuksen Ranskan ydinasesateenvarjon laajentamisesta muualle Eurooppaan. Tukea Macron sai osin sosialisteilta sekä keskustaoikeistolta. Sisäpolitiikan jakolinja Macronin aloitteen suhteen noudatteli siten perinteistä asetelmaa euroskeptisten ja EU-myönteisten puolueiden välillä.
Macronin ulkopoliittisten aloitteiden uskottavuutta vahvistaa nyt se, että Ranskan sisäpoliittinen turbulenssi on tasaantunut. Jos tämä vakaa vaihe jatkuu hänen virkakautensa loppuun vuoteen 2027 asti, se olisi Euroopan kannalta erinomainen asia ja mahdollistaisi myös Saksan ja Ranskan välisen tandemin paluun. Perinteisesti Eurooppa on hyötynyt aina siitä, kun kahden eurooppalaisen mahtimaan yhteys on toiminut hyvin.
EUROOPAN IDEA MUUTTUU – TALOUSLIITOSTA PUOLUSTUSLIITTOON?
Ranskan presidentin puhe ei ollut vain kotimainen kannanotto, vaan osa laajempaa eurooppalaista turvallisuuspoliittista käännettä. Venäjän uhka on pakottanut Euroopan arvioimaan strategiaansa uudelleen – mutta kuka johtaa tätä muutosta?
Yhdysvaltojen mahdollinen irtautuminen Euroopan puolustuksesta on synnyttämässä strategisen tyhjiön. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Eurooppa on nojannut transatlanttiseen yhteistyöhön, mutta nyt asetelma on muuttunut: Jos Yhdysvallat ei enää ole luotettava kumppani, Euroopan on rakennettava itse oma uskottava puolustusratkaisunsa.
Macronin linjauksissa korostuu ajatus eurooppalaisesta strategisesta autonomiasta, mutta hän ei ole ainoa, joka hahmottaa tulevaisuuden näin. Saksan tuleva liittokansleri Friedrich Merz on ilmaissut samansuuntaisia näkemyksiä, ja jopa aiemmin Yhdysvaltoihin tukeutunut Itä-Eurooppa on alkanut varautua mahdolliseen eurooppalaiseen puolustusyhteistyön syvenemiseen.
Euroopan unionin olemassaolon perusteet ovat muuttumassa. Perinteisesti EU on rakentunut taloudellisen integraation varaan – hiili- ja teräsunionista lähtien sen keskiössä on ollut taloudellisen yhteistyön kautta syntynyt vakaus. Nyt Euroopan on kuitenkin siirryttävä uudelle tasolle: Taloudellisen yhteistyön rinnalle tarvitaan vahva puolustuksellinen ulottuvuus.
Tämä tarkoittaa:
- Puolustusunionia – Koordinoitua puolustusteollisuutta, tiedustelua ja asevoimia.
- Rahoituspohjaa – EU:n yhteistä puolustusbudjettia, joka mahdollistaa oman pelotteen luomisen.
- Mahdollisesti yleistä ase- ja puolustusvelvollisuutta – Uusi turvallisuusympäristö voi vaatia uusia ratkaisuja, myös kansalaisten sitouttamista puolustukseen.
Macron on ollut edellä kuvatun kehityksen edelläkävijä jo vuosia, mutta Eurooppa ei ole aiemmin ottanut hänen viestiään tosissaan. Nyt tilanne on muuttunut, ja kysymys kuuluu, pystyykö Macron vakuuttamaan muut johtajat siitä, että Euroopan on otettava turvallisuutensa omiin käsiinsä ja kasvattava aikuiseksi, kuten EVA:n skenaarioraportissa esitettiin.
MACRONILLA ON TILAA KASVAA EUROOPPALAISEN POLITIIKAN SUURMIEHEKSI
Macronilla on nyt joka tapauksessa ainutlaatuinen tilaisuus lunastaa ne odotukset, jotka häneen asetettiin virkakautensa alussa. Euroopan strategisen autonomian ajatus on ollut hänen agendallaan jo pitkään, mutta nyt sen toteuttamisen hetki on tullut.
Lähiviikot ja kuukaudet näyttävät, nouseeko Macron eurooppalaiseksi johtajaksi, joka kykenee muovaamaan maanosan turvallisuuspolitiikkaa tuleville vuosikymmenille. Aivan oleellista on myös pitää mielessä Macronin kuuluisat sanat: Eurooppaa ei enää ole, jos Ukraina häviää sodan.
Pekka Väisänen väitteli vuonna 2022 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin poliittisesta ajattelusta. Väisänen tutki Macronin ajattelua muun muassa riskiyhteiskunnan, ranskalaisen liberalismin ja kolmannen tien politiikan teorioiden kautta.
