Esko Aho oli Riikka Vaajalle "joku isin työkaveri" – Timo Laanisen mukaan tyttärellä oli jo pienenä johtajan elkeet
Riikka Vaajan (o.s. Laanisen) lapsuudenkodissa puhuttiin paljon yhteiskunnallisista asioista, ja kiinnostus niihin on säilynyt. Vaaja on nyt isänsä Timo Laanisen tavoin keskustan ehdokkaana kevään eduskuntavaaleissa.
33-vuotias lauttasaarelainen tietoasiantuntija, kahden pienen lapsen äiti Riikka Vaaja on ehdolla Helsingissä. Keravalalla asuvan pastorin ja toimittajan Timo Laanisen, 68, vaalipiiri on Uusimaa.
Laaninen on toiminut urallaan myös keskustalaisten pääministerien erityisavustajana, keskustan puoluesihteerinä sekä Suomenmaan päätoimittajana. Tällä hetkellä Laaninen pitää rakkaimpana virkanaan kahden tyttärenpojan papan virkaa.
Sekä isä että tytär pitävät vaikeana kysymyksenä sitä, miten keskustan viesti menisi perille ruuhka-Suomessa.
Riikka Vaaja:
”Lähdin ehdolle, koska haluan antaa oman panokseni suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen. Haluan pitää ääntä etenkin perheiden palveluista ja jaksamisesta. Ehkä hieman kliseistä sanoa näin, mutta haluan, että lapsillanikin on yhtä hyvä elää Suomessa kuin minulla on ollut.
Helsingissä ehdolle lähteminen keskustalaisena vaatii myös tiettyä luonnetta ja itseltäni sitä löytyy.
Isälläni on erittäin pitkä kokemus politiikasta ja vaikuttamisesta. Harva on kerryttänyt samanlaista osaamista. Toisinaan tuntuu, että poliitikot yrittävät vain kerätä some-julkisuutta, keksiä nasevimpia Twitter-kuittailuja ja tehdä päätöksiä, jotka kerryttävät poliittisia irtopisteitä. Isäni ei tarvitse tätä tehdä. Hänellä on jo niin paljon kokemusta politiikasta, että hän osaa keskittyä pitkäjänteiseen tekemiseen.
Ei sitä lapsena osannut ihmetellä, että mitä isä tekee työkseen. Toki kotona puhuttiin paljon yhteiskunnallisista asioista ja olin itse hyvin kiinnostunut niistä. Mutta isän työ oli työ muiden joukossa.
Enemmän ehkä opettajat ja kavereiden vanhemmat toivat esiin sitä, että isäni työskentelee politiikassa. Meillä kotona politiikan turbulenssit eivät näkyneet, vaikka niitä omaan lapsuuteeni osuikin.
Muistan kuinka 90-luvun lopussa isäni oli saanut kännykän, mutta ei tietenkään pitänyt sellaista halkoa mukana esimerkiksi lenkeillä. Sitten, jos isä oli lenkillä, sain vastata hänen puhelimeensa: “Riikka Laaninen Timo Laanisen puhelimessa.”
Esko Ahon presidentinvaalikampanjan aikaan kävinkin monta puhelinkeskustelua Ahon kanssa, kun hän koitti tavoitella isääni ja pyysi sitten välittämään soittopyynnön hänelle. Ei sitä itse ajatellut siinä puhuvansa Suomen entisen pääministerin ja presidenttiehdokkaan kanssa vaan jonkun isin työkaverin.
Kun isäni valittiin puoluesihteeriksi, olin jo muuttanut pois kotoa ja aloitin valtio-opin opinnot Turun yliopistossa. Siellä sain aika nopeasti lempinimen “puoluesihteerin tytär”.
Kyllä isä on sitä painottanut, että politiikassa jalat kannattaa pitää maassa ja keskittyä omaan tekemiseen. Ei myöskään kannata antaa sellaista lupausta, mitä ei voi oikeasti pitää.
Keskustan pääteemat puhuttelevat kyllä myös ruuhka-Suomessa esimerkiksi lähipalveluita ja perheiden valinnanvapautta joutuu puolustamaan. Esimerkiksi Helsingissä kotihoidontuen Helsinki-lisän poisto on aiheuttanut valtavasti närää ja keskusta on vahvasti ajanut sen palauttamista.
Myös puhdas suomalainen lähiruoka sekä esimerkiksi kotimainen energia ovat teemoja, jotka puhuttelevat täällä. Valitettavasti vain keskustaa ei nähdä näiden teemojen puolustajina. Häviämme ruuhka-Suomessa valitettavasti viestinnässä muille.
Kyllähän me puhumme isän kanssa paljon politiikasta. Jo lapsuudessani kävin isäni kanssa paljon yhteiskunnallisia keskusteluja. Nyt, kun olen ollut Helsingin keskustan piirihallituksen jäsen, olemme puineet paljon ajankohtaisia poliittisia asioita keskenämme. Eduskuntavaaliehdokkuudestakin keskustelin aika paljon isäni kanssa etukäteen.
Sain aika nopeasti lempinimen “puoluesihteerin tytär”.
Riikka Vaaja
Meillä ei ole kauheasti kiistoja poliittisista kysymyksistä. Ehkä meidän näkemyksissämme näkyy tietyllä tapaa sukupolviemme välinen ero, mutta aika monesta asiasta olemme samaa mieltä. Toisaalta suhtautumisessa esimerkiksi Elokapinan harjoittamaan kansalaistottelemattomuuteen isäni taitaa olla meistä se sallivampi.
Suurin kiistamme liittyy tällä hetkellä siihen, käytetäänkö mökillä kahvissa kauramaitoa vai tavallista maitoa. Keskustalaisina olemme kyenneet kompromissiin ja molempia on tarjolla.
Timo Laaninen:
”En halunnut jäädä vain katsomoon seuraamaan, miten keskustalle käy vaaleissa. Haluan tehdä omalta osaltani kaiken minkä voin, jotta puolue pärjää. Ajattelen, että juuri tässä maailmantilanteessa minun osaamiselleni ja kokemukselleni olisi käyttöä eduskunnassa.
Riikka on tullut muuten isäänsä mutta on fiksumpi. Hän on rauhallinen, asiallinen ja vastuuntuntoinen ihminen, joka hoitaa hyvin sekä työnsä että perheenäidin roolin.
Riikka on osoittanut myös johtajaominaisuuksia pienestä pitäen. Hän johti pihan lasten leikkejä ja laati minuuttiaikataulut meidän perheemme joulunviettoonkin.
Meidän perheessämme molemmilla vanhemmilla oli vaativat työt, kun lapset olivat pieniä. Onneksi viikonloput olivat minullakin enimmäkseen vapaita silloinkin kun toimin erityisavustajana.
Kun molemmat tyttäret harrastivat vielä muodostelmaluistelua, aikataulujen rakentaminen oli melkoista palapeliä. Mutta rikasta aikaa se oli, täyttä elämää.
En ole kyllä hirveästi opastanut Riikkaa politiikassa. Ehkä olen toimittajana neuvonut tekstien teossa. Muutoin Riikan poliittinen lahjakkuus tuli ilmi jo aika varhain. Hän kävi Helsingin ranskalaista koulua, ja vuoden 2000 presidentinvaaleissa hänen luokkansa äänestyksessä Esko Aho voitti Tarja Halosen. Hän oli silloin kymmenen vuoden ikäinen. Sosiaalisen media hyödyntämisen vaalityössä hän osaa selvästi paremmin kuin minä, siinä olisi oppimista.
Riikka johti pihan lasten leikkejä ja laati minuuttiaikataulut meidän perheemme joulunviettoonkin.
Timo Laaninen
Keskustan isot asiat puhuttelevat kyllä ruuhka-Suomessa. Kotimainen puhdas ruoka, uusiutuva energia, nehän ovat nousseet arvoon arvaamattomaan Ukrainan sodan myötä. Perheiden valinnanvapauden puolustaminen uppoaa sekin ruuhka-Suomessa asuviin. Ongelma on se, että näitä asioita ei aina osata yhdistää keskustaan.
Olen pohtinut varmaan viisikymmentä vuotta sitä, miten keskusta-aate pitäisi sanoittaa, jotta se puhuttelisi myös Etelä-Suomessa – eikä ihan valmista ole tullut. Kieli on yksi avain. Pitäisi muistaa byrokratian kielen ja ihmisten kielen ero.
Nykyään puhun tyttäreni kanssa politiikasta aika paljon. Toimin 1990-luvulla neljä vuotta keskustan Helsingin piirin puheenjohtajana, ja Riikka istuu nyt siellä piirihallituksessa ja on puheenjohtajana Lauttasaaren keskustaseurassa. Olen pysynyt hänen kauttaan ajan tasalla siitä, mitä entisessä kotipiirissäni tapahtuu.
Ja kyllä me taidettiin politiikasta puhua silloinkin kun lapset oli vielä kotona. Kyllä he kulloisenkin pomoni tunnistivat kuvista, kun toimin erityisavustajana.
Mieleeni ei tule konkreettista esimerkkiä poliittisesta kysymyksestä, jossa meillä tulisi Riikan kanssa kiistaa. Riikka taitaa olla niin fiksu, ettei ota sellaisia asioita puheeksi, jossa tietää meidän kalkkisten ajattelevan eri tavalla.”