e2 Tutkimus vahvistaa: "Tunne syyllistämisestä on huono kannustin ilmastoteoille – ruualla on selvä rooli ilmastotyössä, mutta koko ongelman ratkaisuksi se ei riitä"
Ruoka on välttämättömyys, jonka matkasta kuluttajan lautaselle syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Ruokaan liittyvät päästöt hämmentävät ja aiheuttavat kiivastakin keskustelua.
Yksi tutkijoiden keskeisimmistä havainnoista kuitenkin on, että tunne syyllistämisestä on huono kannustin ilmastotekoihin.
Tämä viesti nousee esille myös e2 Tutkimuksen ”Parempi hiili pellossa kuin lautasella – Tuottaja ja kuluttaja ilmastotyössä” -julkaisusta.
– Ilmasto- ja ruokakeskustelun syyllistävästä sävystä pitää päästä eroon. Siksikin on tärkeää, että ilmastoasioista käydään rauhallista, rakentavaa ja ratkaisulähtöistä keskustelua, toteaa julkaisun kirjoittanut maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Kaisa Karttunen.
Tavallista keskustelussa on, että kukin poimii itselleen ymmärrettävät tai mieluisat yksityiskohdat ja jättää toiset vähemmälle huomiolle.
Ratkaisuja haettaessa pitäisikin Karttusen mukaan miettiä niiden vaikuutksia koko ruokajärjestelmään.
– Ruualla on selvä rooli ilmastotyössä, mutta koko ilmastonmuutosongelman ratkaisuksi se ei riitä, hän kiteyttää.
e2 Tutkimuksen julkaisusta käy ilmi, että hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) mukaan ihmisten ruokavaliomuutoksilla voidaan kattaa 20 prosenttia päästövähennyksistä. 80 prosenttia pitää siis saada kokoon muusta kuin ruuan kulutuksesta.
Toinen mahdollisuus syömisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen on muuttaa maatalouden tuotantotapoja ja koko ruokajärjestelmän toimintoja.
Maatalousmaan käytöstä syntyvät päästöt muodostavat suurimman osuuden koko ruokajärjestelmän päästöistä. Suomessa niiden osuudeksi on arvioitu yhteensä noin neljäsosa raportoiduista kokonaispäästöistä.
– Keskustelua hankaloittaa se, että maataloudesta syntyviä päästöjä seurataan ja raportoidaan usealla sektorilla. Jotta ruokajärjestelmässä tehdyt päästövähennykset voitaisiin todentaa ja korvamerkitä, olisi kehitettävä myös päästöjen raportointimenetelmiä, Kaisa Karttunen kirjoittaa.
Hankaluus tulee Karttusen mukaan myös siitä, että tilastoidut kokonaispäästöt ja kulutuksen päästöt eivät ole suoraan verrannollisia, koska kulutuksen päästöissä otetaan usein mukaan myös tuontituotteista aiheutuneet päästöt.
– Suomen Ilmastopaneelin mukaan maatalouden päästöjen vähentäminen on tuotantotapoja muuttamalla hankalaa. Optimistisempi näkemys on Luonnonvarakeskuksen tutkijoilla, joiden mukaan esimerkiksi naudanlihantuotannossa olisi mahdollista eri keinoja yhdistäen pudottaa päästöjä nykyisestä noin neljännes, tutkimuksessa todetaan.
e2 Tutkimus nostaa esiin Ilmastopaneelin ehdottaman kotieläinmäärän supistumisen kasvipainotteisten ruokavalioiden yleistymisen kautta.
– Korkean ruokaomavaraisuuden Suomessa kulutuksen muutokset heijastuisivat tällöin erityisesti kotimaiseen tuotantoon, Kaisa Karttunen arvioi.
Esimerkiksi nopea siirtymä Suomessa nykyisestä kotieläinpainotteisesta tuotannosta kasvinviljelypainotteiseen tuotantoon ei vaikuttaisi vain yksittäisten tilojen tuloihin, vaan koko maatalouselinkeinon alueelliseen sijoittumiseen.
– Ruokajärjestelmän ohjauskeinot vaikuttavat myös maaseutu- ja aluepolitiikkaan sekä sosiaaliseen tasa-arvoon. Tämänhetkinen ruuan korkea kotimaisuusaste (lähes 80 prosenttia) perustuu siihen, että maataloutemme on suhteellisen hintakilpailukykyinen kotieläintuotteiden tuotannossa, Karttunen kirjoittaa.
Kantar-tutkimuslaitoksen keväällä 2020 tekemän maidontuottajakyselyn mukaan vuonna 2027 Suomessa olisi enää 213 000 lypsylehmää.
– Sen perusteella lehmien määrä vähenisi noin 20 prosenttia jo vuoteen 2027 mennessä eli nopeammin kuin Ilmastopaneelin oletuksessa. Nauta- ja sikatalouden supistuminen puolestaan vapauttaisi noin 200 000 hehtaaria nurmea ja 340 000 hehtaaria viljapeltoa muuhun käyttöön, Kartunen kirjoittaa.
Yhteenvetona hän toteaa, että jos kotieläintuotanto lopetettaisiin Suomessa, kauppa hankkisi lihan ja maidon kuluttajille kansainvälisiltä markkinoilta.
Aiempiin tutkimuksiin vedoten Karttunen toteaa, että ruokatuotteiden hintojen säätely verotuksen keinoin ei riitä, vaan eri ryhmille tarvitaan erilaisia keinoja ruokavalioiden muuttamiseen.
– Merkittävä rooli ruokailutottumusten muuttamisessa on julkisilla ruokapalveluilla, koska ne voivat tutustuttaa syöjiään uusiin ruokiin ja raaka-aineisiin.
Lihaa paljon kuluttavilla ja siihen positiivisesti suhtautuvilla on Karttusen mukaan yleensä suuri kynnys vähentää lihan käyttöä. Myös sukupuolinäkökulma nousee tutkimuksessa esille.
– Osa naisista vastasi, että perheen tai puolison vastustus estää kasvisten käytön lisäämisen. Myös Eettiset kysymykset, kuten eläinten hyvinvointi nousivat suhteellisen korkealle punaista lihaa välttävien tai kasvissyöntiä lisäävien joukossa.
Oleellinen viesti liittyy myös julkisen ja yksittäisen toimijan vuorovaikutukseen.
– Ruokaan liittyvät päästövähennykset poikkeavat muista sektoreista siinä, että monelle voi olla helpompaa tehdä päivittäisiä valintoja omalla lautasella kuin esimerkiksi käyttämänsä sähkön tuotantotapojen välillä, joukkoliikenteen käytössä tai asumisen tavassa.
– Myös kansalaisen ilmastoystävällisiä ruokavalintoja voidaan tuupata eteenpäin monella tavalla: hinnoittelulla, suosituksilla, neuvonnalla, kauppojen tarjonnalla sekä ravintoloiden ja ruokapalvelujen valikoimalla, Karttunen kirjoittaa.
Siirtyminen pääasiassa kasvintuotantoon voisi Karttusen mukaan johtaa omavaraisuuden laskuun ja päästöjen sekä muiden ympäristövaikutusten ulkoistamiseen tuontiruuan muodossa Suomen rajojen ulkopuolelle.
– Siksi maatalouden ja koko ruokajärjestelmän asettaminen uuteen asentoon pitää tehdä hallitusti, hän toteaa.
Karttunen muistuttaa, että osassa maailmaa viljely voi ilmastonmuutoksen myötä muuttua lähes mahdottomaksi.
– Jos meillä poistetaan peltoa tuotannosta on muistettava myös, että maailman ruuantuotantopotentiaali siirtyy ilmaston muuttuessa maapallon pohjoisille alueille.